HEARTSTOPPER: Usko Rakkauteen!

Päivitetty 3.5.22

 Tämä on ensimmäinen postaus laatuaan tässä jo pitkäikäisessä blogissani: Kirjoitan tämän nimittäin kokonaan itse, en käännä valmista tekstiä englannista tai lainaa suoraan jostain kirjasta. Tämä siksi, että aiheeltaan kirjoitus tuntuu sopivan parhaiten juuri tähän blogiin kaikista viidestä blogistani, vaikka se ei sinänsä käsittele henkisyyttä, paitsi ehkä vähän sitäkin sivuten - mutta siinä suhteessa se ei ole suinkaan ainutlaatuinen aiempien julkaisujen joukossa. Toisaalta hyvä syy valita tämä blogi on se yksinkertainen  tosiasia jonka mainitsen esipuheessa yllä: tähän blogiin on nykyään vaikeinta keksiä uutta julkaistavaa (ja siitä johtuu se miksi niin harvoin täällä mitään julkaisen, vaikka missään tapauksessa en ole hylännyt tätä blogia!). Ehkä tämä on alku jollekin uudelle..?

Vapun alla päätin yhtäkkiä avata tilin Netflixissä. Koskaan aiemmin en ole moista harkinnutkaan, olen vuosikausia tyytynyt Elisa Viihteeseen, jota olen käyttänyt lähinnä tv-ohjelmien tallentamiseen (ja harvoin niitäkään ehtinyt katsella). Päätökseeni johti yksi ainoa uutuussarja, jonka halusin ehdottomasti nähdä: brittiläinen Heartstopper, joka perustuu Alice Osemanin websarjakuvaan, josta on julkaistu myös sarjakuvaromaani neljässä osassa (ensimmäinen ilmestyy suomeksi kesäkuun tietämillä; pähkäilen parhaillaan, odotanko sitä ja tuen sillä tavoin niiden julkaisua suomeksi... ja joutuisin odottamaan seuraavia osia ties kuinka kauan... niin, kyllä: aion hankkia myös ne; siitä tunnistanee tosifanin.  Websarjakuvaa olen lukenut jo kauan sitten ennen kuin siitä mitään puhuttiin, ihan sattumalta sen löytäneenä). Tv-sarjaa on suitsutettu kovasti, ja se on sen ansainnut!

Olin katsonut monia pätkiä etukäteen YouTubesta, ja jo ne saivat hyvälle mielelle. Minulle on aika tyypillistä, että saatan joskus innostua tavattomasti jostain populaarikulttuurin ilmiöstä; siinäkin suhteessa pidän itseäni nuorekkaan energisenä, vaikka olen jo 52 v. En ole jämähtynyt menneeseen, seuraan aikaani niin musiikin kuin kaiken muunkin suhteen. Enkä sittenkään liian herkästi mene mukaan ihan kaikkeen mitä ajassa liikkuu, vaan kyllä siinä täytyy olla jotain erityistä joka vetoaa minuun.  

Heartstopper on hyvin herkkä ja söpö tarina, joka ei kuitenkaan vältä käsittelemästä todellisia ongelmiakaan (esim. homofobiaa). Usein tv-sarjoja saattaa katsoa sillä silmällä että siinä on hyvännäköisiä näyttelijöitä, mutta nyt ei ole kyse siitä, vaikka pääparivaljakko Nick ja Charlie (tv-sarjassa Kit Connor ja Joe Locke, molemmat vasta 18 v.) edustavatkin sellaisia vastakohtia, jotka usein minua viehättävät, eli Charlie on selvästi hennompi, "nörttimäisempi" poika urheilullisemman Nickin rinnalla. Ei niin että pitäisin kumpaakaan puoleensavetävänä - tai että en pitäisi; he vain sopivat rooleihinsa erinomaisesti ja heidän keskinäinen kemiansa on täydellistä!

Tavallaan Heartstopper on minulle melkein "uskonnollinen kokemus" siinä mielessä, että tuntuu kuin se olisi puhdistanut mieleni: näen taas ruusunpunaisten linssien läpi, romantiikkaa pikemmin kuin himoa. Tämä tuli juuri oikeaan aikaan, tarvitsin tällaista.

 Nyt en todellakaan sano että seksissä olisi sinänsä mitään pahaa, mutta kyllähän me elämme yliseksualisoidussa kulttuurissa, sitä ei voi kiistää! Tässä sarjassa pidellään kädestä, halaillaan ja pussataan, ei muuta. Niin kaunista ja viatonta. Kyllä minä muistelisin, että nuorena fantasiani olivat melko romanttisia - pornoa ei siihen aikaan nähnyt helposti, eikä varsinkaan homopornoa! Koskaan en ole persoonaltani ollut kykenevä satunnaisiin panoihin vaihtuvien vieraiden miesten kanssa, se on raskasta ja tympeää touhua. Ja sittenkään en sisällytä tähänkään mitään tuomiota niille jotka niin tekevät. Omalla oudolla tavallani melkein kadehdin heitä, mutta ehkä minun luonteeni on kuitenkin suojannut minua tarpeettomilta kokemuksilta - ja onhan niitä siitä huolimatta jonkin verran ollut... "Moraalia" tähän on turha sotkea. En vastusta myöskään pornoa, kunhan se ei ole hyväksikäyttävää eikä siitä tule addiktio (tässä blogissa on aiemmin julkaistu kirjoitukset, "porno voi olla hyväksi sinulle", sekä "kristitty ja porno"). Buddhalaisuudessa vältetään äärimmäisyyksiä ja suositaan keskitietä, joka tässä tapauksessa kulkee jossain irstailun ja puritanismin välissä. 

Mutta maailmamme tarvitsee kauniita tarinoita, meidän tarvitsee uskoa rakkauteen. Nuorena olin hyvin naiivi monella tapaa, erityisesti ihmisten suhteen; elämällä on taipumus tehdä sinut kyynisemmäksi... mutta kun tällaisia tunteellisia sarjoja katsoo, on hyvä muistaa että minäkin olen elänyt tuon, kokenut tämän ja tuntenut noin. On hyvä saada muistutus siitä miltä tuntuu olla vastarakastunut - vaikka eihän siitä ole minun kohdallani kuin kuusi vuotta - niin ettei pidä toista itsestäänselvyytenä. Tunne on sama, olit sitten teini tai keski-ikäinen. 👬💕

Lisäys 3.5.2022:  Kirjoitin että Heartstopper on minulle "melkein uskonnollinen kokemus", ja tunne on vain vahvistunut edelleen: olen jo muutaman päivän ollut kuin hurmiossa. Jotain se pisti liikkeelle sisimmässäni. En ole pystynyt katsomaan nettipornoa, se ei tunnu oikealta. Olen aloittanut uuden Heartstopper-katselukierroksen, ja tilasin kaikki Alice Osemanin Heartstopper-sarjakuvat (eli en halunnut odottaa niitä suomeksi). Lisäksi selvisi, että hän on kirjoittanut siitä myös kirjoja, joten uppoutuminen tähän maailmaan on vasta alullaan! Katselin netistä jopa julisteita aiheesta. 

Facebookin Heartstopper Netflix-ryhmässä monet minunkin ikäiseni kertovat miten paljon sarja heille merkitsee, ja miten voimakkaita tunteita se on herättänyt. En ole siis ainut laatuani. 

Ei tarvitse lukea henkistä kirjallisuutta saadakseen syvällistä ravintoa sielulleen: joskus fiktio toimii aivan yhtä hyvin, ehkä jopa paremmin. Mikä olisi henkisempää - ja samalla kertaa hyvin fyysistä - inhimillisessä kokemuksessa kuin Rakkaus. Henki ja aine eivät ole erillään, vastakkain. 

Kun rakastuin 2016, kirjoitin että "rakkaus on uskontoni"; niin kaikenkattavaa se oli. Tulin sysätyksi itsekeskeiseltä kiertoradaltani ja keskipisteekseni tuli joku toinen. Mystikoille se voi olla jumala, mutta eikö se ole sama asia pienemmässä mittakaavassa? 

Alkuhuuma ei kestä, vaikka toki rakastan yhä, mutta sitä tunnetta kaipaa... 

Olen myöhemmin jatkanut aiheen pohdiskelua toisessa blogissani, HEARTSTOPPER: Sydämen Valoa

sekä myös tässä blogissa: HEARTSTOPPER: Ole Nick Charliellesi