Eetikot muistuttavat meille, että ainoastaan ihmisillä on moraalisuutta, ainoastaan ihmiset ovat moraalisia tai moraalittomia. Eivät sanat, eivät teot. Tämä on ilmiselvästi totta, mutta kun puhumme murhan teosta, saattaa olla vaikea tehdä eroa teon ja henkilön välillä. Murha on henkilön mielessä ja aikomuksessa. Sama teko voisi tulla hyvästä tai pahasta sydämestä. Aseella osoittamisen ja liipasimen vetämisen teko voisi olla itsepuolustusta, kärsivän eläimen lopettamista, tarkkuusammuntaa. Teko itse on vain teko, ilman moraalisuutta. Eivät kenenkään - homoseksuaalin tai heteroseksuaalin - suorittamat teot ole moraalisia tai moraalittomia itsessään; moraalisuus on niiden sydämessä ja mielessä, jotka suorittavan teot.
Raamattu kertoo meille, "Jumala tutkii sydämet". Jos Jumala tuomitsee sydämet eikä tekoja, homoseksuaalien teot eivät ole sen paremmin moraalisia kuin moraalittomiakaan. Jos homoseksuaalit voivat rakastua vain saman sukupuolen edustajaan, mutta tekevät niin vilpittömästi, eikö meidän pitäisi sanoa, että Jumala löytää rakkautta heidän sydämistään aivan yhtä nopeasti kuin Jumala löytää sitä mistä tahansa? Rakkaus on Jumalankaltaista, sillä Jumala on rakkaus, heteroseksuaalinen rakkaus tai homoseksuaalinen rakkaus.
Kun Raamattu puhuu hyvistä ja pahoista teoista, se puhuu ihmisistä. Kun Raamattu tuomitsee samansukupuolisen seksin, se puhuu heteroseksuaalisista ihmisistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti