Terho Miettisen ja Raija Pellin kirjasta "Harhaanjohtajat - vahvassa uskossa" (Docendo 2017).
Kirjassa käsitellään mm. Markku Koiviston tapausta seuraavasti:
"Koiviston tarina päättyi nolosti hänen jouduttuaan itse perustamansa järjestön erottamaksi. Nokia Mission johto totesi Koiviston "tekojen ja sanojen olevan ristiriidassa." Esiin tuli tietoja, joiden mukaan Koivisto oli syyllistynyt aviorikokseen yhteisön miespuolisten jäsenten kanssa. Kerrottiin, että useampi mies oli yllättäen jättänyt yhteisön selittämättä asiaa mitenkään. Myöhemmin Koivisto tuomittiin ehdolliseen vankeuteen nuoren miehen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Tyypillisesti miehet kunnioittivat Koivistoa hyvin paljon. Näin ollen hän pystyi hyvin voimakkaasti vaikuttamaan heihin, ja jopa käyttämään heitä seksuaalisesti hyväksi." [...]
"Reaktionmuodostus eli vastakohdaksi kääntäminen tarkoittaa tilannetta, jossa ihminen ei voi näyttää muille tai kohdata itse todellisia tunteitaan ja impulssejaan. Hän käyttäytyy täysin päinvastoin kuin hänen tunteensa edellyttäisivät. Erich Fromm (1900-1980), arvostettu psykonanalyyttisen opin kehittäjä, kirjoittaa reaktionmuodostuksen olevan tehokas torjuntakeino: 'Se on kliinisistä havainnoista tuttu keino käsitellä torjuttuja pyrkimyksiä, joiden olemassaolo kielletään kehittämällä niille vastakohtaisia luonteenpiirteitä.' Voidaan ajatella, että Koiviston suhteen kyse oli reaktionmuodostuksesta. Saarnaaja oli ehkä kieltänyt homo- tai biseksuaalisen suuntautumisensa myös itseltään."
"Eräs oleellinen kysymys Koiviston tapauksessa on, johtiko surullisiin tapahtumiin ja rikoksiin uskonyhteisön kielteinen ja torjuva suhtautuminen homoseksuaalisuuteen. Karismaattiset liikkeet, helluntailaisuus, useat kirkon herätysliikkeet ja vanhoillislestadiolaisuus tuomitsevat homoseksuaalisten taipumusten toteuttamisen synniksi. Ihmisen seksuaalisuus nähdään monissa uskonnollisissa ryhmissä hyvin ahtaasti ja mustavalkoisesti. Näin seksuaalisuudessa ei sallita monimuotoisuutta. Homoseksuaalisuutta ei pidetä normaalina, vaikka kyseessä ei ole harvinainen ilmiö. Sen yleisyydestä esitetään vaihtelevia arvioita. Tutkimusten mukaan ensisijaisesti homoseksuaaleja on noin neljä prosenttia aikuisista miehistä ja pysyvästi homoseksuaaleja on noin prosentti väestöstä. Joidenkin lähteiden mukaan jopa 8-10 prosenttia naisista ja miehistä tuntee vetoa pääasiassa omaan sukupuoleensa. Väistämättä homoseksuaaleja on mukana myös uskonnollisissa ryhmissä. Usein opetetaan, että homoseksuaalinen vahvauskoinen saa olla seurakunnassa, kunhan ei toteuta taipumustaan. Homon tulisi elää selibaatissa tullakseen hyväksytyksi. Miksi näin? Kyse on siitä, että henkilön persoonallinen ominaisuus, tässä tapauksessa siis homoseksuaalisuus, ei saa tulla näkyväksi. Pääpaino ei ole homoseksuaalisuudessa, vaan siinä, että kyseessä on henkilön oma, tässä tapauksessa valtavirrasta poikkeava henkilökohtainen ominaisuus. Näkyväksi ei saa tulla myöskään alkoholinkäyttö, tupakointi, huumeiden käyttö eikä heteroiden välinen avoliitto. Tämän vuoksi helluntailaisessa uskonkäsityksessä niin sanotut julkisynnit ovat saaneet suhteettoman suuren roolin.
Jos vahvauskoisten seurakunnassa olisi näkyvästi homoseksuaaleja henkilöitä, se muistuttaisi alitajuisesti seurakunnan muita jäseniä siitä, että he eivät kenties elä omien tarpeidensa ja tunteidensa mukaisesti. Yksilöllisyys ja persoonallisuus eivät saa tulla ilmi, jotta kaikki jäsenet eivät innostuisi toteuttamaan henkilökohtaisia unelmiaan ja toiveitaan.
On tavallista, että vahvauskoisissa yhteisöissä homoseksuaalien edellytetään eheytyvän. Eheytyminen tarkoittaaq seksuaalisen suuntautumisen muuttumista. Prosessi samastuu aiemmin tarkasteltuun oman minän kadottamiseen ja oman persoonan tuhoutumiseen. Seksuaalinen suuntautuminen on kuitenkin hyvin syvällä ihmisen persoonassa.
Homoseksuaaleille on suunnattu erityisiä eheytymiskursseja ja -leirejä. On ilmeistä, että seksuaalisen suuntautumisen muuttaminen on hyvin hankalaa. Kun homoseksuaalinen henkilö ei lukuisista kursseista, seminaareista, rukouksista ja kättenpäällepanemisista huolimatta eheydy heteroseksuaaliksi, seurauksena on syyllisyyttä ja kokemus siitä, että homoseksuaali ei kelpaa Jumalalle.
Panja kertoo nuorempana ajatelleensa, että homoudessa ei ole mitään väärää. Helluntaiseurakunnassa kehotettiin kuitenkin tekemään parannusta. Mistä ihmeestä pitäisi parannusta tehdä, Panja ihmetteli. Myöhemmin lähes kaikki hänen ihmiskontaktinsa olivat helluntaiseurakunnasta. Paine eheytymiseen kasvoi. Panjalle sanottiin, että hän voi olla seurakunnassa, kunhan elää selibaatissa. Tämä herätti Panjassa pelkoa: jotta hänet olisi hyväksytty seurakuntaan, hänen olisi siis pidättäydyttävä seksuaalisesta kanssakäymisestä ehkä koko loppuelämänsä ajan. Hän päätti kuitenkin kokeilla eheytymistä ja parannuksen tekoa. Panja osallistui eheytyäkseen Kritoryhmään ja Elävät Vedet-kurssille. Hänestä ajettiin homoseksuaalisuuden riivaajaa ulos. Panja kertoo, että hän vietti noin kahden vuoden aikana paljon aikaa polvillaan rukouksessa. Hän halusi itse eheytyä ja vetosi Jumalan lupauksiin. Jumalahan oli luvannut parantaa.
Helsingin Saalem-seurakunnassa Panja todisti parantuneensa. Hän halusi olla 'Herran väkevä soturi profeetallisessa tehtävässä', kuten hänelle oli luvattu. Todistaessaan sukupuolisen suuntautuneisuutensa muuttuneen ihmeen kautta Panja kuitenkin sisimmässään tiesi valehtelevansa. Hän toivoi, että todistaminen vaikuttaisi parantumiseen.
Kun kaivattua sukupuolisen suuntautumisen muutosta ei tapahtunut, Panja masentui ja hautoi itsetuhoisia ajatuksia. Hän valitsi kuitenkin elämän ja päätti elää totuudessa ja sovussa itsensä kanssa. Panjaa harmittaa Saalemissa pidetty todistuspuheenvuoro. Hän pohtii, ettei hänellä taida olla mitään keinoja korjata valheellista todistusta.
Yhdysvalloissa homoseksuaalien eheyttämisliike Exodus International pyysi vuonna 2012 anteeksi yrityksiään muuttaa ihmisen seksuaalista suuntautumista. Johto myönsi, että kaikki tämän kaltaiset yritykset olivat tuhoon tuomittuja: niistä 99,9 prosenttia oli epäonnistunut. Eheyttämisyritykset olivat johtaneet itsemurhiin, mielenterveysongelmiin, uskonnollisen vakaumuksen menettämiseen ja syrjäytymiseen. Järjestö lopetti toimintansa 37 vuoden toiminnan jälkeen.
Vuonna 2010 eheytysjärjestö NARTH:in (National Association for Research & Therapy of Homosexuality) hallituksen jäsen ja tieteellinen neuvonantaja George Rekers jäi kiinni vuokrattuaan seuralaisen homoseksuaaleille tarkoitetusta treffipalvelusta. Seuralainen kysyi varsin oleellisen kysymyksen: 'Miksi hän (Rekers) hyökkää niin innokkaasti homoseksuaalisuutta vastaan, kun hän on itse homo?'
Vahvauskoiset yhteisöt puolustavat kielteistä suhtautumista homoseksuaalisuuteen Raamatun ohjeilla. Raamattu on heidän mukaansa kokonaan täysin totta tänäkin päivänä. Raamatun ohjeiden mukaan voisimme siis pitää orjia, kunhan ne eivät ole omasta maasta, eli ulkomaiset orjat kelpaisivat meille: 'Orjanne ja orjattarenne teidän tulee ostaa muilta, ympärillänne asuvilta kansoilta' (3.Moos.25:44). Uuden testamentin jae vahvistaa sanomaa: 'Jos olit orja, älä siitä välitä. Vaikka voisit päästä vapaaksikin, pysy mieluummin orjana' (1.Kor.7:21)."
Heti tämän jälkeen kirjassa kerrotaan Patrick Tiaisesta, jonka edesottamukset eivät ilmeisesti kirjan kirjoittamisen aikaan vielä olleet tulleet julki. Seksuaalisuutta sivutaan kirjassa muutenkin laajasti, koska monet karismaattiset suuntaukset kokevat sen niin ongelmalliseksi. Aihepiiriin liittyen suosittelen myös seuraavia kirjoja:
Eheytysliikkeistä katso myös tässä blogissa julkaistu käännösteksti, "Ex-gay"-illuusio.
Tiedän lahkoon kuulumisesta jotain myös omakohtaisesta kokemuksesta, katso blogin esittelytekstissä yllä annettu linkki, "Minun tieni".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti