CALLAN WILLIAMS: OLETKO RISTIINNAULITSEMISHENKILÖ VAI YLÖSNOUSEMUSHENKILÖ?

Kuolla ja syntyä uudestaan. Se on voimallinen käsitys, niin voimallinen ja läpitunkeva ihmisyhteisöissä, että ei ole yllättävää että kristinusko asettaa kuoleman ja uudestisyntymisen ytimeensä. Ja se huolehtii helposta tavasta mitata jonkun uskomuksia.

Oletko ristiinnaulitsemishenkilö vai ylösnousemushenkilö? Uskotko, että me synnymme kärsimään ja kuolemaan, lopullisen palkkiomme tullessa jossain toisessa paikassa, jonain toisena aikana, vai oletko ylösnousemushenkilö, uppoutunut jättämään taakse kärsimyksen ja rakentamaan uutta elämää, uppoutunut syntymään uudesti tässä ja nyt?

Rooman kirkko päätti varhain, että he olisivat ristiinnaulitsemisen kirkko. Gnostilaiset evankeliumit, jotka julistivat maan päällä uudestisyntymisen todellisuutta, poistettiin kaanonista ja Raamatusta noin 300 jKr. Tämä valinta lujitti kirkon ja sen johtajuuden valtaa. Sanomalla, että ihmiseltä oli kielletty jumalallisuus ennen seuraavaa elämää, ei pelkkä ihminen voisi haastaa kirkkoa, ja kirkko voisi sanoa että kärsimys oli hyväksi sinulle, että sinun palkkiosi tulisi tuonpuoleisessa.

Tänä päivänä valtaa lujittavat yhä johtajat, jotka puhuvat ristiinnaulitsemisen puolesta. Painottamalla kärsimystä ja ryhmän uhriksi tekemistä, he riisuvat vallasta yksilöt, jotka puhuvat transsendenssista, koettaen tehdä heistä ryhmää palvelevia. Riisua yksilöt vallasta on haasteen kutsumista, sillä tämän hetkisessä suhteessa Jumalan uudestisyntyneet ihmiset eivät ole ihmisen kontrollin alaisia, eivät ryhmän vaatimusten alaisia mukautumiseen maisella tasolla. Sen sijaan he puhuvat Jumalan puolesta, jonka he tuntevat läheisesti, jopa kun tuo ääni sanoo muutoksen olevan tarpeen, että meidän täytyy uhmata sovinnaisuutta ollaksemme oikeassa Jumalan kanssa.

Olla ristiinnaulitsemishenkilö on kieltää autuuden, intohimon ja ekstaasin ja voiman mahdollisuus tässä maailmasssa. Se on elämistä kärsimyksessä, joka on suunniteltu rationalisoimaan ja tukemaan tarvetta uhrautua jotta vastaanotettaisiin etäinen, lyhytaikainen palkkio.

Olla ylösnousemushenkilö sen sijaan on syleillä ideaa, että Jumala on elävä ja elää kaikissa, uudestisyntyneenä joka hetki me uudelleen vahvistamme yhteytemme Häneen. Se on Jumalan kohtaamista joka päivä, Jumalan, joka työskentelee meidän jokaisen sydämessä olevan jumalallisen kutsumuksen kautta, opettaen meille missä meidän täytyy olla uusia.

Tämä on pelottava ajatus ristiinnaulitsemis-ihmisille, jotka tukevat status quo'ta, uskoen kärsimyksensä seurata kirkon ja yhteisön sääntöjä olevan ainoa tie palvella Jumalaa. Heidän tarvitsee uskoa että Jumala vaatii yksilön tukahduttamista, ryhmän tavoille uhrautumista. Ristiinnaulitsemis-ihmiset näkevät kostonhimoisen Jumalan, joka rankaisee meitä ilon seuraamisesta sydämessämme, ennemmin kuin kirkon ja yhteisön oppien. Heidän Jumalansa saattaa pakolla voimaan kuuliaisuuden määrätyille laeille pikemmin kuin rohkaisisi uutta luomista henkilökohtaisesta jumalallisesta inspiraatiosta.

Ylösnousemus on todella "homo" idea. Se kunnioittaa niitä, jotka seuraavat omaa ainutlaatuista yhteyttään Jumaluuteen uudestisyntymällä joka hetki pikemmin kuin kunnioittamalla niitä, jotka kärsivät eniten tulemalla ristiinnaulituiksi joka hetki. Se kunnioittaa luomakuntaa, sekä maailmankaikkeuden kanssa luovassa yhteydessä olemisen luomakuntaa, että Luojan - joka teki hämmästyttävän moninaisen ja kauniin maailman - luomakuntaa. Ollaksemme ylösnousemushenkilöitä meidän täytyy juhlia [queer and] ainutlaatuista kauneutta jokaisessa henkilössä, sillä on mahdotonta syleillä omaa ylösnousemustamme ellemme syleile toisten ylösnousemusta, ei ylösnousemusta tuskan ja konfliktin tuolla puolen, vaan tuolla puolen uskon kärsimykseen ja pelkoon.

Ylösnousemus tulee eräänlaisen vastuun kera, jota ei ole ristiinnaulitsemisen kanssa. Ollaksemme ristiinnaulitsemishenkilö, meidän täytyy vain seurata sääntöjä, olla hyvä seuraaja seurakunnassa. Ollaksemme ylösnousemushenkilö, meidän sen sijaan täytyy seurata sydäntämme, jopa silloin kun se laittaa meidät konfliktiin niiden kanssa, jotka haluavat säilyttää status quo'n.

Ollaksemme ylösnousemushenkilöitä meidän täytyy olla yksilöitä ja johtajia. Ylösnousemus tarkoittaa, että me olemme Jumalan aktiivisia välikappaleita, näytellen osamme luomakunnassa, eikä vain yhtenä ryhmästä, uskoen nöyrän kuuliaisuuden tuovan jonkinlaisen palkkion paremmassa paikassa, tai mikä pahempaa, että vahva sosiaalisten normien voimaan saattaminen on Jumalan kutsun seuraamista.

Ylösnousemus vaatii sitoutumista tekemään tästä maailmasta parempi paikka, enemmän taivaan kaltainen, mieluummin kuin uskomista että tämän paikan tarkoitus on olla sellainen missä ihmiset kärsivät ja kuolevat etäisen Jumalan kunniaksi, jonka ainoastaan kirkon johtajat todella tuntevat.

Ylösnousemus vaatii aktiivista romanssia mahdollisen kanssa, mieluummin kuin vain hullaantumista antaumuksen laimeisiin symboleihin.

Joseph Campbell on selkeä - sankarin matka on aina ollut kuoleman ja uudestisyntymisen, ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen matka. Ylösnousemushenkilönä oleminen on sankarina olemista, olla halukas kestämään kuolema ja tulla uudeksi. Ainoa tapa olla ylösnousemushenkilö on olla halukas antamaan osien meistä kuolla niin, että voimme uudestisyntyä, ja ne ovat useimmiten osia jotka ovat antaneet meille lohtua. Monille usko kärsimyksen pätevyyteen on heidän lohtunsa sydämessä. Usko kärsimykseen keskeisenä vapauttaa ihmisen henkilökohtaisesta vastuusta ja antaa taakan niille, jotka kieltäytyvät kärsimästä kuten Jumala vaatii. Tämä antaa niille jotka ovat valinneet kärsimyksen, vallan sivaltaa kaikkia ihmisiä, jotka kieltäytyvät kärsimästä kuten he, niinä jotka aiheuttavat kaiken pahan.

Ylösnousemusihmiset saattavat näyttää pilkkaavan hintaa, jonka ristiinnaulitsemisihmiset valitsevat maksaa ollakseen oikeassa Jumalan kanssa, mutta ylösnousemusihmiset maksavat korkean hinnan - hinnan tulla ristiinnaulituksi päivittäin ristiinnaulitsemisihmisten toimesta, jotka haluavat antaa opetuksen kuuliaisuudesta ja kärsimyksestä. Vaikkakin kuten Buddha sanoi, menetys on väistämätön mutta kärsimys valinnainen. Ne ovat nuo jotka sietävät menetystä ja tuskaa sortumatta kärsimykseen, jotka tekevät tästä maailmasta enemmän taivaan kaltaisen, ne ovat nuo jotka ylittävät tuskan ja menetyksen, joilla on valta tehdä muutos.

Oletko ristiinnaulitsemishenkilö vai ylösnousemushenkilö? Kumpi haluaisit olla, uudestisyntynyt joka hetki, vai kiinnitetty ristiin lopun kuolevaisen elämäsi ajaksi? Oletko halukas maksamaan hinnan kummasta tahansa valinnasta jonka teet?

Ne ovat vaikeita kysymyksiä vastata. Samalla kun ristiinnaulitsemisihmiset kertovat meille, että pääsiäisen opetus on, että voimme uudestisyntyä uuteen elämään kuolemamme jälkeen, jos kyllin kärsimme ristiä täällä, pääsiäinen muistuttaa minulle eräästä asiasta: Jeesus oli ylösnousemushenkilö, haluton sortumaan sosiaaliseen paineeseen näytellä mukana vastoin sitä, minkä hän tiesi olevan totta ja oikein, halukas kuolemaan uudestisyntyäkseen enemmän Jumalan kuvaksi.

Kuten kirjoitin talismaniin, jonka annoin Rachel Pollackille hänen bat mitzvahnaan, joka seurasi 40 vuodella hänen bar mitzvahaansa:

"Hän joka uudestisyntyy joka hetki, tulee todella tuntemaan Jumalan kunnian."