Viimeisen vuoden aikana ylösnousemus on saanut uuden merkityksen elämässäni. Olen tullut ulos kaapista ja minun on täytynyt kohdata itseni uudella tavalla, johon olin ollut haluton ja niin hämmentynyt, että vaati kirjaimellisesti Jumalan teon jotta ymmärtäisin sen.
Haluni on aina ollut palvella Herraa jollain tavalla. Suurimman osan kasvuaikaani se oli halu työskennellä kristinuskon konservatiivisemmassa haarassa. Epäonnistumiseni oli etten kyennyt ymmärtämään itseäni ainutlaatuisella tavalla, jolla Jumala on minut tehnyt, ja polkua jolla minun oli määrä palvella Häntä. Olin tuntenut oloni epämukavaksi seksuaalisuuteni kanssa pitkän aikaa ja olin melkein aina tuominnut itseni sen takia. Tämä itse-tuomitseminen ja tämä uskonnollinen tuomitseminen aiheuttivat minulle yhden suurimmista vaikeuden ajoistani viimeisen Raamattu-koulu vuoteni aikana. Ajattelin että minun oli mahdotonta palvella Jumalaa täydesti, johtuen tosiasiasta että tunsin viehätystä kohti samaa sukupuolta. Sen sijaan että olisin ymmärtänyt Jumalan lahjan joka meidän seksuaalisuutemme on, olin pitänyt sitä suurimpana pimeytenä elämässäni. Lopulta huomasin olevani vihainen ja masentunut ja kykenemätön seuraamaan opintojani.
Sen jälkeen kun jätin koulun, lähdin kolmen kuukauden matkalle Eurooppaan, jonka oli alunperin tarkoitus olla evankelioimismatka, mutta joka todellisuudessa oli keino paeta ongelmia elämässäni. Lopulta tein hyvin vähän evankelioimista ja tein pari asiaa joiden tiedän olleen virheitä. Tultuani takaisin Valtoihin, huomasin olevani vielä loppuunpalaneempi kuin ikinä, ja suoritin hiukan vakavaa sieluntutkiskelua.
Kesäkuussa lopulta tulin ulos itselleni ja sitten puhuttuani joillekin ystävilleni siitä, kerroin vanhemmilleni. Tämä prosessi on ollut minulle henkilökohtainen kuolema, hautaus ja ylösnousemus. Sanat jotka Jeesus sanoi Joh. 11:25-26:ssa ovat nyt saaneet uuden merkityksen.
Jeesus kutsuu itseään ylösnousemukseksi ja elämäksi. Lopuksi saadakseen aikaan henkilökohtaisen ylösnousemuksen elämässäni, Hänen täytyi panna vanha asioiden tila kuolemaan. Sen sijaan että näkisin vanhan lain, jota vastaan evankeliumit ovat selvästi kapinassa, olen nyt tullut näkemään vapauden elämässä, uudestisyntymisen josta Jeesus puhuu Joh. 3:ssa. Itse-tuomitseminen ja kieltäminen vievät henkilön ainoastaan masennuspisteeseen, josta hän ei voi edetä pitemmälle.
"Henkinen" ylösnousemus josta Jeesus puhuu, vie uskovan tämän pisteen yli. Kristus kutsuu meitä uskomaan Häneen ja elämään. Tämä on yltäkylläistä elämää. Laki tuo meidät vain kuolemaan. Rakkaus on se mikä henkii elämää vanhaan olemukseen ja synnyttää ilon elämässämme.
Daavid uskoakseni oli eräs henkilö, joka eli osan elämäänsä kieltämisessä. Tukahduttaen biseksuaaliset halunsa joita hänellä oli ihmisiä kohtaan, hän vähitellen antautui siveettömyyden polygaamiselle muodolle, jossa hänellä oli monia vaimoja. Tämä uskoakseni tapahtui hyvittämään kaipausta, jota hän tunsi oikeaa miestä kohtaan, jonka kanssa hän voisi tuntea olevansa "kokonainen". Lopulta hänen peittelynsä suhteesta Batsebaan ja Uurian murha johtivat hänet kohtaan, josta ei ollut paluuta. Hänen täytyi kohdata todellisuus siitä kuka hän oli: viallinen ihminen joka rakasti Jumalaa. Ainoastaan Jumala saattoi henkäistä tuon ylösnousemuksen hänen elämäänsä ja saada hänet kohtaamaan syntinsä ja oman identiteettinsä. Tosiasia on, että Jumala katsoi häntä ei hänen syntinsä tähden tai hänen seksuaalisen identiteettinsä tähden, vaan rakkauden tähden, joka Daavidilla oli Jumalaa kohtaan. On totta kuten Pietari sanoo, "että Jumala ei katso henkilöön". Jumala katsoo sydämeemme ja lukee aikomukset elämässämme.
1 Kor. 13 opettaa meille, että mikä on tärkeää kristityn elämässä, on rakkaus. Todellakaan en usko olevan tärkeää kenelle tuota rakkautta annamme, vaan että meillä on varaukseton rakkaus puolisoamme kohtaan ja että rakkauteen vastataan. Jumalan rakkaus johdattaa vaikean yksinkertaisuuden pisteeseen, jota ei löydy laista tai "uhrista", vaan pyrkien etsimään Jumalan sydäntä. Tämän takia sanotaan että meistä täytyy tulla kuin pieniä lapsia astuaksemme taivaan valtakuntaan.
Ylösnousemus tuo meidät pisteeseen, missä myönnämme oman henkilökohtaisen helvettimme ja meidät johdetaan sen yläpuolelle elämään. Tämä on Jumalan valtakunnan vapaus. Moninaisten sääntöjen ja määräysten seuraamisen ja Jumalan tuomion pelossa elämisen sijasta meidät on nyt jätetty syleilemään rakkauden Jumalaa, joka karkoittaa kaiken pelon. On kuin myrsky antaisi tietä sateenkaaren syleilylle tai yö antaisi tietä päivälle. Tällä tavoin voimme jälleen nousta jaloillemme, ei lakihenkisyyden kahleiden alaisena, vaan Jumalan rakastamisen ja palvelemisen puhtaan ilon alaisena.
Ylösnousemus vie meidät rehellisyyden pisteeseen, vapauttaa meidät omasta laistamme ja asettaa meidät palvelemaan Jumalaa. Tämä Jumalan palvelu ja palvonta on sellaista, missä emme enää vapise Hänen kasvojensa edessä, vaan syleilemme Raamatun Jeesusta rakkauden lahjana. Tämä on palvelua noille ympärillämme oleville, joko ruokkien nälkäisiä, rukoillen sairaiden puolesta tai kuunnellen muiden ongelmia. Tämä on todellista nöyryyttä. Tämä on elämää ilman naamiota. Tämä on Jumalan palvelemista juuri sellaisena kuin olemme, ja ilman ainuttakaan tekosyytä. Ainoastaan siinä elämämme voi sisältää todellisen ilon kipinän, ja tuossa suhteessa joilloin Jumalan rakkauden henki jatkaa liikkumistaan meissä.
Jumala antaa meille rakkautensa ja kaikki mitä Jumala haluaa, on, että me rakastamme Häntä sellaisina kuin olemme. Eikö tämä olekin maailman suurenmoisin lahja, ettei meidän tarvitse olla mitään muuta kuin olemme Luojalle, ainoastaan Jumalan lapsia? Jumala tietää, että olemm usein murtuneita, rikkinäisiä lapsia, vikojen ja häpeän lävistämiä. Sen sijaan Jumala ottaa meidät sellaisina kuin olemme käsivarsilleen ja kertoo meille että olemme Hänen omiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti