Kahden luterilaisen pastorin poika, Vaughn Roste on kanadalainen, joka on palvonut ja työskennellyt episkopaalisessa, prespyteerisessä, yhdistyneissä ja reformoiduissa kristillisissä kirkoissa, mutta hänen nykyinen työnsä on opettaminen Yhdistyneitten Metodistien Collegessa. Hän on vieraillut viidessä maanosassa ja elänyt neljässä niistä, hänellä on kolme arvosanaa kahdelta eri alueelta (teologia ja musiikki), ja hän on kirjoittanut yhden kirjan: "The Xenophobe's Guide to the Canadians", jota on saatavilla Amazon.comissa.
Tämän artikkelin otsikko on yllättävä, kenties jopa loukkaava joillekin ihmisille (alkuperäinen otsikko on "Queering Luther"; suom.huom.). Se yhdistää kaksi voimakasta sanaa tavalla, joka saattaa näyttää oudolta useimmille. Mitä voisi sanalla queer - joka yhdistetään homoseksuaalisuuteen - ja Lutherilla mahdollisesti olla yhteistä?
Tarkoitukseni ei ole tässä loukata, tai edes yllättää, vaan tunnistaa joitain yhteisen perustan kohtia. Kaikki mitä pyydän, on, että kuuntelette minua. Uskon, että meidän kaikkien täytyy yrittää olla avoimia näkemään asioita, pitäen sisällään - mutta ei ainoastaan - homoseksuaalisuuden, joka puolelta, erityisesti siltä puolelta, josta emme ole samaa mieltä. Kun epäonnistumme tässä, kommunikaatio on mahdotonta.
Minulla oli mielenkiintoinen keskustelu Amsterdamissa luterilaisesta kirkosta Raim-nimisen henkilön kanssa. Raimilla oli "stereotyyppisesti" naisellinen luonto, ja tarinoitten jakamisen kuluessa kävi ilmi, että hän itseasiassa oli homo.
Mitä hän inhosi, oli se että ihmiset olettivat tätä hänestä ennen kuin edes tiesivät sen todeksi. Kasvaessaan Indonesiassa hänen vertaisensa, ystävät ja jopa hänen perheensä kutsuivat häntä "hintiksi". Siitä tuli toinen nimi hänelle, ensimmäisen jäädessä pois. Kauan ennen kuin hän edes tiesi mitä sana merkitsi, hänet pakotettiin ottamaan se identiteettinä.
Raim ei tuntenut luterilaista historiaa, joten tein parhaani selittääkseni tilanteen 1520-luvulla. Raim oli kuitenkin kuullut uskonpuhdistuksesta, ja näytti yllättyneeltä oppiessaan että me luterilaiset (kuten meitä vasta myöhemmin kutsuttaisiin) aloitimme sen. No, enemmän tai vähemmän.
Selitin mitä muistin perusasioista: 95 teesiä, aneet. Sitten tulin suosikkikohtaani, "Tässä seison, enkä muuta voi". Raim sanoi jotain, joka sai minut nolostumaan, sai ajattelemaan , yllätti minut. Hän sanoi, "Se oli tavallaan kuin Lutherin ulostulo, eikö niin?" No joo, Raim, en koskaan ennen ollut todella ajatellut sitä tuolla tavoin, mutta ajatellessani asiaa, se tavallaan on sitä.
Homoille ulostuleminen on hetki jolloin he ensimmäisenä paljastavat seksuaalisen suuntautumisensa jollekin toiselle. Usein läheisille ystäville tai muille homoille ennen kuin heidän omat vanhempansa tietävät, puhumattakaan heidän pastoristaan. Ennen tätä hetkeä homojen ja lesbojen sanotaan olevan "kaapissa" suuntautumisensa suhteen.
Luther sanoi, "Tässä seison" ja tuli ulos. Ei ole tarkastettuja historioitsijoita, jotka väittäisivät että Luther oli todellisuudessa homoseksuaali; ei, Lutherin heteroseksuaalisuus ei ole kyseenalainen. Kuitenkin Raimin modernissa terminologiassa Luther tuli ulos kaappi-protestanttina, kauan ennen kuin termi keksittiin. (Aivan kuten ihmiset olivat homoseksuaaleja kauan ennen kuin tuo termi myös keksittiin).
Kun lesbo tai homo tulee ulos kaapista, he itseasiassa sanovat, "Tässä seison, enkä muuta voi". Tämä on erityisen totta niille homoille tai lesboille, jotka yrittävät pysyä kirkossa - tehtävä, jonka jotkut asian molemmin puolin näkevät mahdottomana, vaikka he haluaisivat sen olevan toisin.
Meidän täytyy ilmaista evankeliumi niiden termein, joita evankelioimme, eikö niin? Kun lähetyssaarnaajia lähetetään, on heidän työnsä oppia paikallinen kieli, ei opettaa ihmisiä siellä puhumaan lähetyssaarnaajien kieltä. Miksi on niin, että me usein teemme erityisen huonoa evankelioimistyötä, kun ne joiden luo meidät lähetetään, puhuvat samaa kieltä kuin me? Jos olemme todella vakavissamme toivottaaksemme kaikki tervetulleiksi Jumalan armoon, meidän tarvitsee kutsua lähimmäisemme, jotka ovat homoja, tulemaan kanssamme kirkkoon: meidän tarvitsee oppia heidän kielensä.
Luterilaiset jakavat tämän kohtauspisteen homojen ja lesbojen kanssa. Me kaikki ymmärrämme mitä merkitsee tulla ulos. Me molemmat tiedämme mitä merkitsee sanoa, "Tässä seison, enkä muuta voi." Yhdessä meillä on ainakin tuo kohta, jossa voimme tulla ulos ja seisoa yhteisesti.
Keskusteluissani Raimin kanssa tuona päivänä hän ei ollut ainoa henkilö, joka oppi. Olen hyvin iloinen siitä. Tapahtuisiko tuo lisää oppiminen tänä päivänä tässä kirkossa. Tässä seison: emme muuta voi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti