Kieltämisen kultainen aika: Raamatullista homopornoa

Christopher Harrity, Advocate.com. Alkuperäinen juttu sisältää 24 sivua kuvia!

Joskus siitä voi olla etua ettei tiedä yhtään mitään kulttuurista. Se auttaa näkemään todellisuuksia, jotka saattavat olla läpinäkymättömiä niille, joiden mieliin ne on istutettu. Ihmisten, jotka on kasvatettu kristillisen kertomuksen kanssa, saattaa olla vaikea nähdä metsää puilta. Mutta niille meistä, jotka kasvatettiin pakanoiksi, nämä syvästi tunteelliset taideteokset usein lähettävät hämmentäviä viestejä.

Kreikkalaisilla ja roomalaisilla jumalilla oli vahva seksuaalinen luonne, joka usein ajoi eteenpäin heidän tarinoitaan ja toimiaan. Heidän kauneutensa ja fyysinen kyvykkyytensä oli iso osa heidän myyttiään. Mutta keskeinen visuaalinen kristinuskon esitys - lähes alaston mies ristillä - on tyhjennetty kaikesta aistillisuudesta ja miehisyydestä kristinuskon opetuksessa . Huomio on lunastuksessa, uhrissa ja luopumisessa.

Joten miksi on olemassa niin monia visuaalisia esityksiä Kristuksesta, jotka ovat herkästi aistillisia ja yksityiskohtaisia ruumiillisella, seksuaalisella tavalla?

Ennen kuin tutkimme uskonnollisten tapahtumien homoeroottisten tulkintojen runsautta, jotka saavuttivat huippunsa renessanssin ja barokin aikana, on tärkeää harkita miksi alastoman miehisen vartalon kuvausta on pidetty muutamana viime vuosisatana homoeroottisena pikemmin kuin vain pelkästään eroottisena. 

Homoeroottisen taiteen käsityksellä näyttää olevan perustansa epämieluisassa hitusessa sovinismia. Alastomat muskelimiehet ja maidonvalkeat nuorukaiset taiteen aiheena olivat sopivia niin kauan kuin ne nojautuivat uskonnollisiin, mytologisiin tai allegorisiin teoksiin. Täytyi olla moraalinen viesti, kuinka tahansa hatara, työhön liittyneenä. Kunnia, voima taistelussa ja uhri olivat kaikki jaloja aiheita, joita käytettiin oikeuttamaan joidenkin melko kuumien juttujen esittäminen. Ja varmemmaksi vakuudeksi, taidetta loivat miehet miesten katsottavaksi ja sponsoroitavaksi, ja miesten sielujen rikastuttamiseksi. Joten minkä tahansa kuvauksen alastomasta miehestä taiteessa oletettiin olevan osa tuota suljettua systeemiä - joten oli parasta olla hyvä moraalinen syy noille jänteville kupeille ja painottomille rintalihaksille. Naisten oletettiin kääntävän sivuun katseensa välttääkseen lihallisempia uskonnollisia taideteoksia. 

Jos esimerkiksi huonekunnan isännällä tai paikallisella papilla oli hengästyttävä hurmion hetki erityisen elävän Kristuksen ruoskimiskuvauksen edessä, tuo väreilevä tunne vatsan pohjalla tai ehkä hiukan alempana, voitiin turvallisesti tulkita uskonnolliseksi intohimoksi. 

Tässä yhteydessä esittelemme ihastuttavan kokoelman ei-työpaikalle-sopivia raamatullisia kuvia punnittavaksesi. Yritä katsoa näitä kuvia ikään kuin sinulla ei olisi aiempaa tietoa tarinoista joita ne kuvaavat. Katso mihin silmäsi suuntautuvat, ja katso voitko erottaa onko sinulla ylevä hengellinen tunne vai jotain biologisempaa. [Suomentajan huomautus: kaikki 24 kuvaa siis alkuperäisen jutun yhteydessä, linkki ylinnä; tässä vain ne, joita on erikseen kommentoitu! Monet kuvat ovat saman aiheen toisintoja.]

Guido Reni, n. 1615

Pyhä Sebastian

Pyhä Sebastian johtaa joukkoa kristillisenä hahmona, jota eniten on erotisoitu vuosisatojen kuluessa. Hän oli roomalainen sotilas, joka salaa käännytti toisia sotilaita kristinuskoon. Hänet voitaisiin nähdä ensimmäisenä "älä kysy, älä kerro" (don't ask, don't tell) marttyyrina. Rooman keisari Diocletianus käski ampua häntä nuolilla petoksensa tähden, kunnes "hän muistuttaisi siiliä". Varhaisemmat versiot Sebastianista näyttävät hänet kypsänä parrakkaana miehenä, mutta renessanssia lähestyttäessä hänen kuvauksistaan tuli nuorempia, kalpeampia ja kauniimpia. 

Kuinka hänestä tuli homopyhimys? No, taiteilijat ja kirjailijat kuten Yukio Mishima, Thomas Mann ja Tennessee Williams totisesti auttoivat. Oscar Wilde käytti nimeä Sebastian aliaksena ollessaan karkotettuna Ranskassa. Mutta ennen kuin nuo nykyajan taiteilijat käsittelivät häntä, hänet ikuistettiin läpikuultavan valkoisessa lihassa, sidottuna puuhun hekumallisesti antautuneena, tummien muskelimiesten ympäröimänä, ja nuoliviinillisen verran nuolten lävistämänä, hatarimman pienen vaatekappaleen verhotessa hienovaraisesti hänen tavaransa. 

Daniele de Volterra, 1500-luvu

Daavid, Goljat ja Joonatan

Michenangelon veistos Daavidista on kenties yksi tunnistetuimpia taideteoksia maailmassa. Se että hänen kuvauksensa miehisestä täydellisyydestä näyttää olevan suunnilleen 28, ei meitä paljoa vaivaa. Kuten pyhän Sebastianin kanssa, miehisen kehon ylistyksestä tuli tärkeämpää kuin pysytteleminen kertomuksen yksityiskohdissa. Ja aivan kuten Sebastianista tulee symbolinen hahmo "sotilaana, jolla on salaisuus", Daavid on symboli pojasta joka päihittää kiusantekijän. 

Sitten on olemassa kokonainen luonnosmainen juttu Daavidin ja Joonatanin kanssa.

Tuntematon lähde

Sen jälkeen kun Daavid surmasi Goljatin, hänet vietiin kuningas Saulin luokse, yhä kantaen Goljatin isoa päätä kuin käsilaukkua. Kuningas Saulin poika Joonatan yhdellä silmäyksellä hullaantuu pojasta. Joonatan riisuu ja antaa hänelle kaiken - vaatteensa, haarniskansa, vyönsä ja miekkansa. Sitten he "solmivat liiton". Okei. Isi Saul jokseenkin hermostuu tästä kaikesta. Joten Saul yrittää tapattaa Daavidin. Useita kertoja. Joonatan katsoo tuon kaiken ja saa nuoren Daavidin lähtemään pois turvalliseen piilopaikkaan. Sitten hän palaa isänsä luokse vetoamaan tapauksesta. Saul sanoo, "Sinä petollisen nartun pentu!" joka todellakin kuulostaa kuin jonkinlaiselta syvälliseltä koodilta meille. Joonatan saa syömishäiriön ja viimein raahautuu takaisin Daavidin luo, ja heillä on sydäntäsärkevä ero. Joonatan otetaan lopulta hengiltä veljiensä kanssa, ja kunigas Saul tekee itsemurhan. Daavid lausuu: "Minulle oli sinun ystävyytesi naisen rakkautta ihanampi." Sen täytyi olla melkoinen liitto.

Ja kun Oscar Wilde käytti lausetta "rakkaus joka ei uskalla lausua nimeään" oikeudenkäynnissään, hän viittasi Daavidiin ja Joonataniin.

Kristuksen ruoskiminen

Bacchiacca, n.1512; yksityiskohta

Kristuksen ruoskiminen, joka tunnetaan myös ruoskimisena pylvään luona, on kohtaus Kristuksen passiosta. Se on neljäs pysähdyspaikka modernissa vaihtoehtoisessa Ristintien asemissa, ja Ruusukon surullinen salaisuus. Kohtaus tapahtuu ennen ristiinnaulitsemista. 

Unohda nyt kaikki tuo, ja katso Kristuksen voitokasta antaumusta näissä kuvissa. Siinä on melkein naisellista suloa, etenkin verrattuna hänen lihaksikkaisiin ja joskus alastomiin kiduttajiinsa. Perinteisesti kohtauksessa kuvattiin aina kolme hahmoa, mutta lähestyessämme renessanssia, lisää hahmoja ilmestyy, joskus niinkin paljon kuin kuusi kiduttajaa, ja joskus Pontius Pilatus ja Herodes. Siihen mennessä kun  pääsemme Edwardin aikaan ja esi-rafaelilaisuuteen, kohtaus on selvästi himokas. 

Tätä aineistoa on vaikea havainnoida kulttuurisesti etäältä, eikä ole tarkoitus olla epäkunnioittava kristinuskoa kohtaan. Mutta jos kristillinen kertomus voidaan erottaa kuvista, se mitä jää, on rappeutunut kohtaus sadomasokismia, jossa eläimelliset aktiiviset osapuolet ovat riemuiten paneutuneet tehtäväänsä kädet viuhtoen ja takamukset puristettuina. Kristus on antautunut ja haavoittuvainen, ja tietysti siunattu. Miltä meistä pitäisi tuntua kun katsomme tätä? Syyllisyyttä? Jos niin on, miksi kehot ovat niin taidokkaasti tehtyjä ja intohimoisen rotevia. Onko meidän tarkoitus samastua Kristuksen hahmoon ja tuntea transsendenssia kun endorfiinit potkaisevat?

Kun ajatellaan että nämä maalaukset olivat usein kirkoissa, ja ne nähtiin päivittäin Messussa, se vaikuttaa hiukan perverssiltä. On vaikea kuvitella käyskentelevänsä muina miehinä kun nämä elämää suuremmat alastomat ruoskimisdraamat roikkuvat siellä koristamassa seiniä. 

Lihan ylösnousemus

Lucas Signorelli, 1502

Yksityiskohta

Päättääksemme nämä raamattupornon orgiat, näemme Luca Signorellin Lihan ylösnousemuksen. Harvemmat taiteilijat kävivät käsiksi tähän teemaan, sillä ylösnousemuksen kuvaukset ovat epäselviä ja eteerisiä. Signorelli ei antanut sen estää itseään häpeämättömästä seinämaalauksesta hänelle tyypillisellä tyylillä. Orvieton katedraalin Capella Novaan Signorelli teki sarjan maailman loppua kuvaavia freskoja, joihin tietenkin sisältyy suuri määrä miehistä alastomuutta. Ja hänen Lihan ylösnousemuksensa on kaiken kruunaava Queer-jalokivi. 

Paavali kirjoittaa: "Nyt ilmoitan teille salaisuuden: Me emme kaikki kuole, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa. Pasuuna soi, ja kuolleet herätetään katoamattomina ja me muut muutumme. Tämän katoavan on näet pukeuduttava katoamattomuuteen ja kuolevaisen kuolemattomuuteen." (1 Kor.15:51-53)

Joten asia on näin: Jopa kuolematon sielu tarvitsee kuolemattoman ruumiin. Ja sen on paras olla aika helkutin kuuma. Ei lapsia eikä vanhuksia. Itseasiassa, jokainen tulee olemaan noin 33. Ja lihaksikas. Ja...no, enimmäkseen kundeja. Haastamme sinut olemaan katsomatta kuolemattomien perseitä. Ja näyttää siltä, että tulee olemaan aika paljon alastonta halailua. Ehkä tässä kristillisessä jutussa on sittenkin jotain.