Jayden Cameronin blogista, Gay Mystic; 28.3.2012
Tietenkään mikään näistä kertomuksista ei vakuuttaisi ketään fundamentalistisesti suuntautunutta, jonka täytyy uskoa Jumalan tuomitsevan homot. Sellaiset yksilöt vain olettaisivat, että "me" olemme keksineet tämän kaiken. Josta syystä ohjaan teidät näihin linkkeihin joista löydätte joitain erittäin liikuttavia kertomuksia kohtaamisista rakastavien henkien kanssa kuoleman tuolla puolen.
Ensiksi hyvin tervejärkinen summaus NDE-tutkimuksen tekemistä löydöksistä koskien homoja (Dr. Liz Dale's NDE research):
Homoseksuaalisuuden NDE-analyysi
Lukemattomat kuolemanrajakokemukset kuvaavat varauksetonta rakkautta, joka Jumalalla on jokaista kohtaan. Tämä tietenkin pitää sisällään homot ja lesbot. Ainoastaan tosiasian, että Jumala loi niin monia homoseksuaaleja (keskimäärin 10% väestöstä), pitäisi riittää todisteeksi kelle tahansa järkevälle ihmiselle. Valitettavasti on olemassa ihmisiä, jotka tietämättömyydestä, pelosta ja fanaattisuudesta vainoavat heitä kohtelemalla heitä toisen luokan kansalaisina.
Seuraavat oivallukset tulevat kuolemanraja-todistuksista, koskien fanaattisuutta. Nämä oivallukset osoittavat kuinka homoseksuaalisuus on aivan yhtä luonnollista kuin heteroseksuaalisuus, eikä todellakaan ole loukkaavaa Jumalaa kohtaan kuten jotkut uskonnolliset tekstit väittävät.
- Uskontunnustuksella, sukupuolella ja seksuaalisilla mieltymyksillä ei ole todellista merkitystä Jumalalle. Välittämättä siitä keitä me olemme, olimme kaikki lapsia liittyneinä yhden Jumalan alaisuuteen. Ainoa sääntö on Jumalan todellinen laki, "Tee toisille, mitä tahtoisit heidän tekevän sinulle." (Dr. P.M.H. Atwater)
- Ne uskonnot jotka vaativat ylemmyyttä toisiin nähden, tai sulkevat pois ihmisiä eri syistä, ovat vastoin Jumalan lakia että rakastaisimme toisiamme kuten rakastamme itseämme. (Sandra Rogers)
- Jumala on todellisuudessa huolissaan vain siitä mitä on sisällämme, sydämestämme ja henkisyydestämme, ei seksuaalisista mieltymyksistämme. Tie taivaaseen kulkee rakkauden kautta jokaiselle varauksetta. Me emme pääse taivaaseen palvomalla Jeesusta, tai uskomalla hänen nimeensä, tai uskomalla ristiin, tai hyväksymällä hänet Vapahtajana. Me kasvamme taivaaseen luomalla taivaan sisällämme harjoittamalla Jeesuksen varauksetonta rakkautta kaikkia kohtaan, välittämättä keitä he ovat. (Kevin Williams' research)
- Ei ole olemassa yhtä uskontoa kuten ei ole "valittua" kansaa tai henkilöä. Me olemme kaikki Jumalan lapsia siinä mielessä että olemme kaikki Jumalan luomia sieluja. Mikä merkitsee, on se mikä tulee sydämestä, ei se mitä tunnustaa uskovansa. Kaikkein vaikein asia henkilölle, joka on ollut syvästi sisällä tietyssä uskonnollisessa traditiossa, on oivaltaa, että muoto yksin ei kohota henkilöä, vaan se on sydän. (Dr. P.M.H. Atwater)
- Tarvitsee myös tunnistaa, että eivät kaikki opetukset joita kuvataan uskonnollisina, ole hyödyllisiä. Uskonto joka on tuomitseva, ennakkoluuloinen, arvosteleva ja ahdas, voi haitata hengen luonnollista kasvua. Se on rakkaus, ei uskonto, joka luo henkisen kasvun. Missä uskonto opettaa rakkautta, siellä on kasvua. Missä uskonto haittaa rakkautta, siellä on pysähtyminen. (Nora Spurgin)
Tämä on ensimmäinen kirja joka tutkii homojen ja lesbojen NDE-kokemuksia. Eräälle homomiehelle kerrottiin, että Jumala luo homoseksuaalit. Toiselle homomiehelle kerrottiin, että hänen seksuaalisuutensa oli lahja Jumalalta. Tämä uraauurtava tutkimus avaa silmäsi ja sydämesi Jumalan näkökulmalle homoseksuaalisuudesta.
Seuraavaksi, Celestial Travelers and Gay Near Death Experiences
Entä seksuaalisesti erilaiset ihmiset? Jos tämä maailma ikinä saisi selville edes pienen osan siitä mitä seksuaalisesti erilaiset ihmiset (homot) tekevät tällä planeetalla, koskaan enää ei tehtäisi yhtään ainutta herjaavaa tai loukkaavaa huomautusta. Sen sijalla olisi suuri kunnioitus! Ihmiset jotka puhuvat epäkunnioittavia asioita tätä suuntausta olevista ihmisistä...esittävät tuomion, ja tekevät niin valaistumattomuuden, epävarmuuden, egon ja sosiaalisesti aikaansaadun ennakkoluulon asemasta. Jotkut voivat käyttää väärinkäännettyjä kirjoituksia jotka heille ovat opettaneet - ei Pyhä Henki, vaan pelon täyttämät ihmiset. Monet valitsevat pitäytyä saatanalliseen vihaan perustuvaan raivoon näitä Jumalan lapsia vastaan, jota jumalallisesti ei tueta, pikemmin kuin käyttää rakkautta tuomaan ymmärrystä ja parannusta molempien välille. Kristus sanoi, SUURIN KÄSKY ON, ETTÄ MEIDÄN TULEE RAKASTAA TOISIAMME! Kun ihmiset sinkoavat tuomioita ja katkeruutta toisia kohtaan, he eivät harjoita suurta käskyä. He sallivat sielunsa vajota pimeyteen.
Seuraavaksi inspiroiva julkaisu aivan ihanasta blogista, Gay Family Values:
Christian Andréason on eräs sellainen kokija, joka vei kysymykset seksuaalisesta suuntautumisestaan mukanaan kun hän kuoli. Andréasonilla on melko pitkä kertomus ja hänen kokemuksessaan on paljon perinteistä uskonnollista kuvastoa sekoitettuna ei-perinteiseen kuvastoon, ja muusikkona hänen NDE-kokemuksensa on täynnä teemoja musiikin ympäriltä. Andréason, myös ristiriitainen seksuaalisuutensa suhteen, kysyy hyvin epäröivän kysymyksen oppaaltaan:
Kun pääsin taivaaseen, yksi ensimmäisistä asioista joita kysyin, oli juuri biseksuaalisuuden aihe, joka oli aiheuttanut minulle hyvin paljon huolta koko elämäni. Naispuolinen oppaani saattoi minut huoneeseen, jossa oli suuri kuvaruutu. Kuvaruudulla näin kahden valohahmon liittyvän toisiinsa rakastelussa. Oppaani pyysi minua sitten kertomaan kumpi oli nainen, kumpi mies. Sanoin etten tiedä. Hän hymyili minulle ja sanoi ettei sillä ole väliä. Hän jatkoi sanoen, että kaksi valoa olivat mitä Jumala näki katsoessaan meitä. Hän selitti että Jumala näkee meidät korkeampana itsenämme, ja että sukupuoli on erittäin väliaikainen asia, joka ei kestä ikuisesti. Minulle selitettiin edelleen että Jumala itse on sekä Äitiolemus että Isäolemus meille, sen tähden Jumala ymmärtää täysin kiintymyksemme saman sukupuolen edustajiin. Minulle kerrottiin (tai pikemmin minua muistutettiin), että tavassa jolla kukin meistä on luotu, ei ole virheitä. Jumala tiesi millä kukin meistä oli haastettu tai siunattu. Me kaikki toimimme sydämemme mukaan (tai kehittyneen sielun keskuksen), ja kypsyessämme henkisesti me tulemme joka kerta korkeammalle.
Liz Dale, San Franciscossa asuva psykologi ja NDE-tutkija, on keskittynyt työssään homojen ja lesbojen kuolemanrajakokemuksiin. Hänen kirjansa "Crossing over & Coming home" sisältää noin kaksikymmentä kertomusta kuolemanrajakokemuksista, yksinomaan homo-ja lesbokokijoilta. Eräs kirjan kertomuksista tapahtui 1991. Andre, ääniteknikko ja muusikko San Franciscon alueelta, antaa tämän hyvin yksityiskohtaisen kertomuksen, joka alkoi repeytyneestä umpisuolesta. Kertomuksensa aikana, joka muuttuu matkasta Guernevillen vuorelle, nousuksi taivaaseen. Matkan aikana hän kysyi henkisiltä seuralaisiltaan kohtalokkaan kysymyksen:
16:44 jälleen kerran aloitimme elämäni katsauksen. Tällä kertaa saatoin nähdä kaiken itse-epäilyn, joka minulla oli elämässäni keskittyneenä kysymyksen ympärille, olenko minkään arvoinen Jumalalle, koska olin homomies. Silloin keräsin rohkeutta kysyä näiltä olennoilta jotakin jota saatoin aistia heidän odottavan minun kysyvän. Minä kysyin, "onko OK olla homo?" ja he nauroivat ja sanoivat, "kenen luulet tehneen homot?" Muistan meidän nauraneen niin kauan että se melkein vaikutti tuhannelta vuodelta. Tunsin sopivani joukkoon ensi kertaa koko elämässäni...sopivan joukkoon täydellisesti.
Seuraavaksi henkilökohtainen NDE-kokemus Gay Talk Show juontajalta, Reece Manleyltä:
Kasvatettuna evankelikaaliseksi, Manley sanoo että hänellä on ollut henkilökohtainen kokemus uskonnosta joka opetti hänelle pelkoa.
"Hengellinen hyväksikäyttö on todellista", Manley sanoo, lisäten: "minä näytän ihmisille erilaisia tapoja ilmaista hengellisyyttä."
Pastoraalisena neuvonantajana, Manley työskentelee ihmisten kanssa, jotka kasvatettiin siihen mitä hän kuvaa pelkoon perustuvaksi uskonnoksi. Hän sanoo että Jumala jota hän havainnoi kuolemanrajakokemuksensa aikana paikassa jota hän kutsuu taivaaksi, oli hyväksyvä Jumala.
Manley työskentelee niiden kanssa, jotka kasvoivat hänen omansa kaltaisessa uskonnossa, koska - hän sanoo - hän ymmärtää heidän taustansa.
Huolimatta taustasta, joka olisi saattanut pitää hänet kaapissa pitempään, hän tuli ulos varhain. "On liian työlästä piiloutua", hän sanoo.
Hän sanoo hänen kuolemanrajakokemuksensa opettaneen hänelle että Jumala sulkee syliinsä homot. Hän näki monia AIDSiin kuolleita ystäviä kirkkaina valoina. Mutta hän näki myös joitain synkkiä valoja, ja ne olivat pahoja ihmisiä jotka tekivät vahinkoa toisille tässä elämässä.
Ja kristittynä kirjoittajana hän sanoo oppineensa kokemuksestaan että Jumala sulkee syliinsä ihmiset kaikista uskonnoista. "Näin ystäviä jotka eivät olleet kristittyjä, jotka olivat siellä ja rauhassa", hän sanoo.
Manley odottaa uuden kirjansa "All Gays Go to Heaven" julkaisua myöhemmin tänä vuonna. Siinä hän kertoo tarinan toipumisestaan kuolemanrajakokemuksestaan, samalla selittäen näkemyksensä Jumalasta kaikki hyväksyvänä, välittämättä uskonnosta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuoli-identiteetistä.
Viimein kaksi arvokasta lähdettä, Near-Death Experiences and the Afterlife, ja Near Death Experience Research Foundation.
Ja tehdäksemme yhteenvedon, tässä on kertomus Liz Dalen kirjasta: Homomiehen kuolemanrajakokemus
Välittömästi törmäyksen jälkeen lennettyäni eteenpäin metalliristikkoon, tunsin leijailevani ylöspäin, ulos ruumiistani ja leijailevani ruumiini ja kaikkien sitä katselevien ihmisten yläpuolella, jotka näyttivät tapahtuneen aiheuttaman shokin ja kauhun halvaannuttamilta. Luulen heidän melko varmasti olettaneen minun kuolleen. Muistan katselleeni alas ja nähneeni ruumiini kolmiulotteisesti ensi kertaa. Ja se oli melkoinen järkytys, koska me emme koskaan näe itseämme paitsi yksiulotteisessa peilikuvassa tai valokuvassa. Mutta en tuntenut lainkaan kipua; tunsin olevani täysin ehyt ja vapaa, ja ajattelin, "tällainen minä todella olen."
Näin fyysisen ruumiini, kokonaan murentuneena ja verisenä ja elottomana; ja tämä valtava myötätunnon aalto huuhtoi ylitseni ja halusin kertoa kaikille sivustakatsojille että kaikki oli OK eikä tarvitse olla surullinen tai hätääntynyt.
Sitten yhtäkkiä tunsin itseäni vedettävän, kirjaimellisesti valon nopeudella, kauemmas fyysisestä maasta, ja näin kaikki ihmiset planeetalla samanaikaisesti tuossa yhdessä hetkessä. Näin ihmiset Kiinassa ja Ruotsissa ja Uruguaissa; näin ihmisiä nukkumassa ja uneksimassa; näin ihmisten valmistavan ruokaa kotonaan ja ravintoloissa; ihmisiä matkustamassa kaikin kuljetustavoin, töihin ja töistä, ja kouluun ja tapaamisiin; näin lasten leikkivän yhdessä, ja pankkiirit ja opettajat ja tehtaan työläiset töissään. Näin äitien synnyttävän lapsia, joka oli minusta erityisen kaunista ja liikuttavaa.
Näin ihmisiä sairaaloissa ja vankiloissa, mielisairaaloissa ja hoitokodeissa ja orpokodeissa, jotka tunsivat olevansa epätoivoisen yksin ja hylättyjä ja peloissaan. Ja näin ihmisiä maalaamassa kuvia ja istuttamassa puutarhoja; kirjoittamassa tarinoita ja säveltämässä musiikkia, ja ihmisiä tanssimassa.
Näin ihmisiä rukoilemassa moskeijoissa ja temppeleissä, synagogissa ja kirkoissa; ja ihmisiä yksittäin ilmaisemassa omia hiljaisia rukouksiaan. Näin alkuperäisheimoja kaikissa maailman osissa rummuttamassa ja laulamassa. Ja Jumala lähetti enkelijoukkoja maahan auttamaan lukemattomiin miljooniin rukouksiin vastaamisessa, jotka uhrattiin tuolla yhdellä hetkellä.
Liikkuessani nähtävästi kauemmas valoon, näin maan ikään kuin ulkoavaruudesta. Se oli kuin kaunis hohtavan sininen ja vihreä jalokivi kellumassa kosmoksessa. Liikkuessani lähemmäs, näin maan värähtelevän ja sykkivän, ikään kuin se olisi elävä, hengittävä olento, eikä vain jotain fyysistä massaa.
Ja minä ajattelin: "Tämä on Äiti Maa. Tämä on Jumalallinen Äitimme."
Mutta katsoessani vielä tarkemmin, näin että hänen ruumiinsa eri osissa oli hirveitä haavoja ja ruhjeita, ja että hän haukkoi henkeä ja kutsui Jumalaa ja lapsiaan lopettamaan tappamisen, tuhon ja vihaamisen - että hän oli kuolemaisillaan ja rukoili meitä kaikkia auttamaan häntä paranemaan ja uudistumaan. Jälleen jouduin surun ja myötätunnon tunteiden valtaan, ja halusin pidellä Äiti Maata käsivarsillani - kuiskailla rakkauden ja toivon sanoja.
Muistan että osa minusta tunsi olonsa turhautuneeksi ja voimattomaksi todella tehdäkseen mitään millä olisi arvoa - aivan kuten olen usein tuntenut fyysisessä ruumiissani. Kuitenkin toinen osa minua tunsi olonsa täydellisen voimakkaaksi, ikään kuin ei olisi olemassa mitään mitä en voisi saada aikaan.
Sillä hetkellä kysyin Jumalalta, "mitä haluaisit minun tekevän?" Ja vastaus joka tuli minulle oli, että minun täytyisi palata fyysiseen ruumiiseeni jotta voisin suorittaa loppuun tietyt tavoitteet jotka oli jo laskettu liikkeelle. Ja minä ajattelin, "mutta en voi palata takaisin koska ruumiini on liian pitkälle kuollut, sitä ei voi enää korjata."
Ja pelkäsin myös etten ikinä voisi suorittaa fyysisine rajoituksineni kaikkea mitä voisin tehdä henkimuodossa, joka tuntui niin vapaalta ja esteettömältä.
Muistan että palaaminen sai minut tuntemaan oloni vihaiseksi ja pelokkaaksi oltuani tässä valossa. - joutua palaamaan pimeyteen. Ja sitten tunsin Jeesuksen Kristuksen läsnäolon kaikkialla ympärilläni. Rakkauden tunne oli täydellisen ylivoimainen. Tunsin kuin uivani ekstaasin valtameressä.
Ja minä kysyin häneltä: "Täytyykö minun todella mennä takaisin?"
Ja hänen vastauksensa oli että minä olen osa Jumalan suunnitelmaa, kuten jokainen henkilö, ja että perimmäinen tarkoitukseni on rakastaa ja palvella Jumalaa ja kaikkia tuntevia olentoja. Ja saatoin tunnistaa että hän ymmärsi kaikki pelkoni ja epäilyni. Ja hän vakuutti minulle että minä paranisin ja toipuisin, mutta että se olisi elinikäinen prosessi; ja että minulla oli voima sisälläni, en vain tajunnut sitä ennen kuin nyt, ja että minun tarvitsi vain pyytää rohkeutta ja voimaa jatkaakseni sinnikkäästi elämässäni ja työssäni. Tällä erityisellä tiedolla oli suunnatonta arvoa minulle, olinhan usein kyseenalaistanut löytäisinkö ikinä paikkaani maailmassa - oltuani aina jokseenkin ulkopuolinen - paikkaa, missä intohimoinen huoleni koskien niin monia pakottavia nykyajan asioita voisi jotenkin ottaa kiinteän muodon, ja että minä voisin toivon mukaan saada aikaan edes pienen muutoksen.
Sitten Kristus sanoi että hän lähettäisi minulle suojelusenkeleitä auttamaan paranemisessani ja opastamaan ja suojelemaan minua. Sitten valo tuli vielä kirkkaammaksi ja yhtäkkiä kaikkialla oli enkeleitä soittamassa mitä transsendentaaleinta kaunista musiikkia ja laulaen "Hoosianna!" ja hymnejä Jumalan ylistykseksi. Ja jotkut enkeleistä itkivät, mitä en ymmärtänyt. Ja Jeesus sanoi että enkelit itkivät ilon kyyneleitä uuden maan päällisen elämäni tähden ja että he ilmaisivat myös myötätuntoa vaikeuksista joita kohtaisin lopun maallisen olemassaoloni ajan. Ja hän sanoi kutsuneensa enkelit opastamaan minua matkallani takaisin maahan ja fyysiseen ruumiiseeni. Muistan tunteneeni suurta kiitollisuutta että Kristus oli siellä auttamassa minua yrittämään ja ymmärtämään kaikkea mitä oli tapahtumassa. Muistan myös tunteneeni etten ollut enää peloissani; että kukaan ei enää ikinä voisi satuttaa minua. Ja että tekisin parhaani joka päivä palvellakseni Jumalan tahtoa.
Heräsin huomatakseni kahden miehen kumartuneen ylitseni, huolestunut ilme molempien kasvoilla. Jostain syystä tunsin että he saattaisivat olla homomiehiä. Molemmat näyttivät olevan kolmissakymmenissä. En voinut olla huomaamatta kuinka komeita molemmat olivat, ja että he olivat kauniisti pukeutuneet nähtävästi hyvin kalliisiin business-vaatteisiin. Muistan ajatelleeni että he saattaisivat olla jonkinlaisia johtohenkilöitä yrityksessä, kuten ilmeni että he olivatkin. Toisella miehellä selvästi oli jonkinlainen ensiapukoulutus, ja hän oli tarkkaillut elonmerkkejäni. He ilmoittivat minulle että ambulanssi oli tulossa ja että yrittäisin pysyä aloillani ja puhumatta, joka oli helppoa ottaen huomioon vammojeni laajuuden. Molemmat olivat riisuneet takkinsa ja asettaneet ne päälleni, ja minua kauhistutti huomatessani takkien olevan veren peitossa ja täysin pilalla. Muistan olleeni nolona, ja kuitenkin tunsin valtavaa kiitollisuutta näiden kahden muukalaisen ystävällisyydestä. Heidän koko läsnäolonsa oli täysin lämmin ja lohduttava, ja tunsin oloni oudosti turvalliseksi ja suojelluksi.
He odottivat vierelläni kunnes ambulanssi tuli, ja tulivat sitten sairaalaan varmistamaan että minusta huolehdittiin kunnolla. He vierailivat luonani sairaalassa kahteen eri otteeseen. Tein jokseenkin ponnettoman tarjouksen korvata heidän pilatut vaatteensa, mutta he yksinkertaisesti nauroivat asialle ja vakuuttivat että ainoastaan sillä oli väliä että olin hengissä ja kutakuinkin yhtenä kappaleena. Jälleen heidän pelkkä länsäolonsa täytti minut toivon ja rohkeuden tunnolla. Tunsin hyvin vahvasti että molemmat miehet symbolisoivat sitä mikä osoittautuisi "enkelien " seuraannoksi, joita Kristus oli luvannut lähettää minulle. Tämä itseasiassa osoittautui todellisemmaksi kuin ikinä osasin kuvitella.
Mutta katsoessani vielä tarkemmin, näin että hänen ruumiinsa eri osissa oli hirveitä haavoja ja ruhjeita, ja että hän haukkoi henkeä ja kutsui Jumalaa ja lapsiaan lopettamaan tappamisen, tuhon ja vihaamisen - että hän oli kuolemaisillaan ja rukoili meitä kaikkia auttamaan häntä paranemaan ja uudistumaan. Jälleen jouduin surun ja myötätunnon tunteiden valtaan, ja halusin pidellä Äiti Maata käsivarsillani - kuiskailla rakkauden ja toivon sanoja.
Muistan että osa minusta tunsi olonsa turhautuneeksi ja voimattomaksi todella tehdäkseen mitään millä olisi arvoa - aivan kuten olen usein tuntenut fyysisessä ruumiissani. Kuitenkin toinen osa minua tunsi olonsa täydellisen voimakkaaksi, ikään kuin ei olisi olemassa mitään mitä en voisi saada aikaan.
Sillä hetkellä kysyin Jumalalta, "mitä haluaisit minun tekevän?" Ja vastaus joka tuli minulle oli, että minun täytyisi palata fyysiseen ruumiiseeni jotta voisin suorittaa loppuun tietyt tavoitteet jotka oli jo laskettu liikkeelle. Ja minä ajattelin, "mutta en voi palata takaisin koska ruumiini on liian pitkälle kuollut, sitä ei voi enää korjata."
Ja pelkäsin myös etten ikinä voisi suorittaa fyysisine rajoituksineni kaikkea mitä voisin tehdä henkimuodossa, joka tuntui niin vapaalta ja esteettömältä.
Muistan että palaaminen sai minut tuntemaan oloni vihaiseksi ja pelokkaaksi oltuani tässä valossa. - joutua palaamaan pimeyteen. Ja sitten tunsin Jeesuksen Kristuksen läsnäolon kaikkialla ympärilläni. Rakkauden tunne oli täydellisen ylivoimainen. Tunsin kuin uivani ekstaasin valtameressä.
Ja minä kysyin häneltä: "Täytyykö minun todella mennä takaisin?"
Sitten Kristus sanoi että hän lähettäisi minulle suojelusenkeleitä auttamaan paranemisessani ja opastamaan ja suojelemaan minua. Sitten valo tuli vielä kirkkaammaksi ja yhtäkkiä kaikkialla oli enkeleitä soittamassa mitä transsendentaaleinta kaunista musiikkia ja laulaen "Hoosianna!" ja hymnejä Jumalan ylistykseksi. Ja jotkut enkeleistä itkivät, mitä en ymmärtänyt. Ja Jeesus sanoi että enkelit itkivät ilon kyyneleitä uuden maan päällisen elämäni tähden ja että he ilmaisivat myös myötätuntoa vaikeuksista joita kohtaisin lopun maallisen olemassaoloni ajan. Ja hän sanoi kutsuneensa enkelit opastamaan minua matkallani takaisin maahan ja fyysiseen ruumiiseeni. Muistan tunteneeni suurta kiitollisuutta että Kristus oli siellä auttamassa minua yrittämään ja ymmärtämään kaikkea mitä oli tapahtumassa. Muistan myös tunteneeni etten ollut enää peloissani; että kukaan ei enää ikinä voisi satuttaa minua. Ja että tekisin parhaani joka päivä palvellakseni Jumalan tahtoa.
Heräsin huomatakseni kahden miehen kumartuneen ylitseni, huolestunut ilme molempien kasvoilla. Jostain syystä tunsin että he saattaisivat olla homomiehiä. Molemmat näyttivät olevan kolmissakymmenissä. En voinut olla huomaamatta kuinka komeita molemmat olivat, ja että he olivat kauniisti pukeutuneet nähtävästi hyvin kalliisiin business-vaatteisiin. Muistan ajatelleeni että he saattaisivat olla jonkinlaisia johtohenkilöitä yrityksessä, kuten ilmeni että he olivatkin. Toisella miehellä selvästi oli jonkinlainen ensiapukoulutus, ja hän oli tarkkaillut elonmerkkejäni. He ilmoittivat minulle että ambulanssi oli tulossa ja että yrittäisin pysyä aloillani ja puhumatta, joka oli helppoa ottaen huomioon vammojeni laajuuden. Molemmat olivat riisuneet takkinsa ja asettaneet ne päälleni, ja minua kauhistutti huomatessani takkien olevan veren peitossa ja täysin pilalla. Muistan olleeni nolona, ja kuitenkin tunsin valtavaa kiitollisuutta näiden kahden muukalaisen ystävällisyydestä. Heidän koko läsnäolonsa oli täysin lämmin ja lohduttava, ja tunsin oloni oudosti turvalliseksi ja suojelluksi.
He odottivat vierelläni kunnes ambulanssi tuli, ja tulivat sitten sairaalaan varmistamaan että minusta huolehdittiin kunnolla. He vierailivat luonani sairaalassa kahteen eri otteeseen. Tein jokseenkin ponnettoman tarjouksen korvata heidän pilatut vaatteensa, mutta he yksinkertaisesti nauroivat asialle ja vakuuttivat että ainoastaan sillä oli väliä että olin hengissä ja kutakuinkin yhtenä kappaleena. Jälleen heidän pelkkä länsäolonsa täytti minut toivon ja rohkeuden tunnolla. Tunsin hyvin vahvasti että molemmat miehet symbolisoivat sitä mikä osoittautuisi "enkelien " seuraannoksi, joita Kristus oli luvannut lähettää minulle. Tämä itseasiassa osoittautui todellisemmaksi kuin ikinä osasin kuvitella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti