Sivut

Blogin teemalaulu: Anthony De'fina - Jesus Loves me

Sananen Markolta

Ennen kuin edes harkitset arvostella, harkitse seuraavaa: Voitto Viron mietteitä uskosta; Brian Robertsonin kirjoituksia, sekä tässä blogissa kirjoituksia esim. tunnisteilla "fundamentalismi" ja "lakihenkisyys".

Kuten
Gandhi sanoi: "Pidän Kristuksestanne. En pidä kristityistänne. He ovat niin erilaisia kuin Kristuksenne."

- Rakas Jeesus, varjele minua seuraajiltasi!

"Kristityt: aina kun sanotte, 'minä puhun vain totuuden rakkaudessa', mitä ihmiset oikeasti kuulevat on: 'Minä olen mulkku.' Joten lakatkaa sanomasta niin. Paitsi jos olette. Siinä tapauksessa jatkakaa... kai." - John Shore

Suvaitsevaisuus on minulle itseisarvo, mutta suvaitsemattomuuden suvaitseminen on älytön vaatimus; minä en ole tekemisissä negatiivisten ihmisten ja suuntausten kanssa! (Ks. myös Wikipedia: Suvaitsevaisuusparadoksi.)
Tämä blogi ei ole pyhimyksiä eikä lampaita varten.

Niin maailmankatsomukseni kuin ennen kaikkea elämäni ja elämän asenteeni on kokenut
valtavia mullistuksia 2015 vuoden lopusta alkaen, josta voit lukea blogissani Resurget Sol Fugiens:
Minun tieni – sekä varsinkin toisessa blogissani Ars Moriendi: Muutosten aika.

27.7.18

BUDDHALAISUUS JA HLBTQ-IHMISET


Olen koonnut ja kääntänyt tämän kirjoituksen koska huhtikuussa 2018 koin - todellakin: koin - kääntymyksen buddhalaisuuteen, tarkemmin sanottuna Nichiren buddhalaisuuteen, joka on hyvin omaleimainen, japanilaisperäinen suuntaus. Tarkemmin niin kääntymyskokemuksestani kuin Nichiren buddhalaisuuden harjoituksesta ja opillisista erityispiirteistä voit lukea toisessa blogissani. Tämä kirjoitus käsittelee enemmänkin buddhalaisuutta yleisesti, ja on syytä huomata että esim. mainituista viidestä ohjeesta Nichiren buddhalaisuudella on täysin poikkeava näkemys.

Buddhalaisuus on kenties jopa vielä monimuotoisempaa kuin kristinusko. Itse asiassa erot koulukuntien kesken voivat olla niin valtavia, että jotkut tutkijat pitävät niitä eri uskontoina. Buddhalaisuus muodostuu monista uskon ja harjoituksen järjestelmistä, eli mitä me kutsumme traditioiksi. Nämä traditiot ovat kehittyneet eri aikoina ja eri maissa, ja jossain määrin eristyksissä toisistaan. Kukin on kehittänyt tunnusomaisia piirteitä, jotka satunnaisesta havainnoijasta saattavat näyttää suurilta eroilta. Kuitenkin nämä erot ovat usein vain kulttuurillisia päällysteitä, ja toisissa tapauksissa ne ovat eroja vain painotuksessa tai lähestymistavassa. Kaikkia traditioita tosiasiassa tukee sama yhteisen uskon ja harjoituksen keskeinen ydin.
Buddhalaisuudessa on kolme päähaaraa: Theravada, vanhin buddhalaisuuden muoto, joka painottaa luostarielämää; Mahayana, myöhäisempi muoto, joka pitää sisällään mm. Puhtaan Maan, Zenin, Nichirenin, ym. koulukuntia; Vajrayana, ainutlaatuinen muoto, joka syntyi Intiassa ja Tiibetissä, ja jota johtaa Dalai Lama. 
Kuten muissakin uskonnoissa, buddhalaisuuden sisällä on erilaisia mielipiteitä homoseksuaalisuudesta.

Dalai Lama


Lehdistökonferenssissa 1997 Dalai Lama totesi että yleensä buddhalaisesta näkökulmasta lesbo- ja homoseksiä pidetään seksuaalisena väärinkäytöksenä, mutta hän ei johda tätä näkemystä Gautama Buddhan puheista, vaan 1400-luvun tiibetiläiseltä oppineelta nimeltä Tsongkhapa. Tässä lyhyt luonnos Tsongkhapan keskiaikaisesta ajattelusta:
  • Hän kieltää seksin kahden miehen välillä, mutta ei kahden naisen välillä.
  • Hän kieltää masturbaation, oraali- ja anaaliseksin.
  • Hän ei salli kenellekään seksiä päivänvalon aikaan, mutta sallii miehille viisi orgasmia yöllä.
  • Hän sallii miesten maksaa seksistä prostituoiduille.
  • Hän antoi täyden listan mitä ruumiinaukkoja ja elimiä saa ja ei saa käytää, ja jopa mihin aikaan ja missä paikassa ihmiset voivat harrastaa seksiä.
Dalai Lama on viisas ja hyväntahtoinen henkilö, mutta hän on myös hyvin traditionaalinen tiibetiläinen monin tavoin, ja traditionaalisella tiibetiläisellä kulttuurilla – kuten monilla kulttuureilla – on hyvin vääristyneitä ja sekavia käsityksiä homoseksuaalisuudesta.
Vastoin yleistä käsitystä Dalai Lama ei puhu kaikkien buddhalaisten puolesta. Tiibetin buddhalaisen hallitsevan Gelug-lahkon johtajana hän puhuu yhden siivun puolesta maailman buddhalaisesta väestöstä.
Dalai Laman on myös kerrottu sanoneen, että hänellä oli vaikeuksia kuvitella homoseksuaalisen seksin mekaniikkaa, sanoen että luonto on järjestänyt miehen ja naisen elimet ”sellaisella tavalla että on hyvin sopivaa... saman sukupuoliset elimet eivät voi pärjätä hyvin.” Mutta hän jätti täpärästi tuomitsemasta homoseksuaalisia suhteita kokonaan, sanoen että jos kaksi ihmistä yksimielisesti aloittavat suhteen joka ei ole seksuaalisesti hyväksikäyttävä, ”sitten en tiedä. Vaikea sanoa...”

Hänen kommenttiensa jälkeen monet Gay-ryhmät kritisoivat Dalai Lamaa. Yhdessä Dharman edistämisen kanssa Dalai Laman päätarkoitus lännessä kiertämiselle on voittaa tukea tiibetiläisten vapauskamppailulle, ja tässä tarkoituksessa hän on hyvin halukas olemaan vieraannuttamatta ketään. Niin pian kuin hän tajusi mitä oli tehnyt, hän kutsui koolle homo- ja lesboedustajien tapaamisen, jonka aikana hän ilmaisi ”halunsa harkita mahdollisuutta että jotkin opit saattavat olla spesifisiä tiettyyn kulttuurilliseen ja historialliseen yhteyteen.”
Dawa Tsering, Tiibetin ministeriön edustaja, julkaisi sopivan poliittisesti korrektin ja turvallisen lausunnon: ”Hänen pyhyytensä vastustaa väkivaltaa ja syrjintää perustuen seksuaaliseen suuntautumiseen. Hän kannustaa kunnioitusta, suvaitsevaisuutta, myötätuntoa ja ihmisoikeuksien täyttä tunnustamista kaikille.”

Vaikka on muutamia toisinajattelijoita, enemmistö länsimaisista buddhalaisista opettajista ja oppineista on yhtä mieltä siitä että homoseksuaalisuus sellaisenaan ei ole epämoraalista. Tämän kannan kriitikot voisivat huomauttaa että länsimaisiin buddhalaisiin vaikuttaa enemmän modernit liberaalit arvot kuin autenttinen buddhalaisuus, ja että perinteisillä aasialaisilla buddhalaisilla on hyvin erilainen asenne homoseksuaaleja kohtaan.
Mutta monet aasialaiset buddhalaiset johtajat ovat samaa mieltä läntisten kollegoidensa kanssa. K. Sri Dhammananda (Sri Lanka/Malesia, 1919-2006) sanoi, ”En ymmärrä mistä kaikki metakka. Kysymys on siitä oletko hyvä, ei henkilön sukupuolesta jonka kanssa makaat.”

Buddhan etiikka


Buddha kyseenalaisti monet yhteiskunnassaan olemassaolevat olettamukset, mukaan lukien moraaliset, ja yritti kehittää etiikkaa joka perustuu järkeen ja myötätuntoon, pikemmin kuin traditiooon, taikauskoon ja tabuihin. Tunnetussa Kalama Suttassa hän sanoo että ilmestys (anussana), traditio (parampara), kirjoitusten auktoriteetti (pitakasampada), ja henkilön oma mielipide (ditthinijjhanakkhanti) ovat riittämätön keino määritellä oikeaa ja väärää. Kyseenalaistettuaan konventionaalisen moraalin perustan, Buddha ehdottaa kolmea perustetta moraalisten arvioiden tekemiselle. Ensimmäistä voitaisiin kutsua universaalisuus-periaatteeksi – toimia muita kohtaan kuten haluaisimme heidän toimivan meitä kohtaan.
Bahitika Suttassa Anandalta kysytään kuinka tehdä ero ylistettävän ja moitittavan käyttäytymisen välillä. Hän vastaa että mitä tahansa käytöstä joka ei aiheuta vahinkoa (ja arvatenkin joka auttaa) itselle tai muille, voidaan kutsua ylistettäväksi. Sen tähden oikean ja väärän määrittelemiseksi täytyy katsoa teon tosiasiallisiin ja mahdollisiin seurauksiin suhteessa toimijaan ja niihin joihin teko vaikuttaa.
Kolmas tapa määritellä oikea ja väärä on se mitä voitaisiin kutsua instrumentaaliseksi periaatteeksi. Eli käyttäytymistä voidaan pitää oikeana tai vääränä sen mukaan auttaako se vai eikö auta saavuttamaan päämäärämme. Buddhalaisuuden perimmäinen päämäärä on Nirvana, mielen rauhan ja puhtauden tila, ja mikä tahansa joka johtaa siihen suuntaan, on hyvää.
Tätä utilitaristista asennetta etiikkaan korostaa tosiasia että Buddha käytti termiä kusala tarkoittamaan ”taitavaa” tai ”sopivaa” tai sen vastakohtaa, akusala, käyttäytymistä arvioidessaan paljon useammin kuin hän käyttää termejä punna, ”hyvä”, tai papa, ”paha”.
Toinen asia joka on tärkeä arvioitaessa käyttäytymistä, on aikomus (cetacean). Jos tekoa motivoivat hyvät aikomukset (perustuen anteliaisuuteen, rakkauteen ja ymmärrykseen), sitä voidaan pitää taitavana. Eettisen käyttäytymisen arvioiminen buddhalaisuudessa vaatii enemmän kuin käskyjen seuraamista kuuliaisesti; se vaatii että kehitämme sympatiaa toisia kohtaan, että olemme tietoisia ajatuksistamme, puheestamme ja teoistamme, ja että olemme selkeitä päämääristämme ja pyrkimyksistämme.

Seksuaalinen väärinkäytös 


Gautama Buddha lausui että yksi viidestä ohjeesta joita maallikon tulisi seurata, on pidättäytyä seksuaalisesta väärinkäytöksestä. Tietenkin hän sanoi Vinayassa, joka on säännöt munkeille ja nunnille, että heidän täytyy tehdä selibaatti-lupaus, mutta sellaista sääntöä ei tehty maallikoille.
Gautama Buddha opetti viisi ohjetta ohjatakseen meidät pois aiheuttamasta harmia itsellemme ja muille. Tässä pitäisi huomata että ohjeet eivät ole käskyjä, ne ovat ehdotuksia, jotka antavat suuntaviivoja, oikeastaan lupauksia jotka teemme itsellemme; niihin ei ryhdytä jumaluuden rangaistuksen pelosta, vaan omaksi hyödyksemme ja kaikkien muiden elävien olentojen hyvinvoinnin tähden. Sen tulkitseminen mitä on seksuaalinen väärinkäytös on yksilöllinen päätös, eikä minkään keskeisen auktoriteetin ratkaisun alainen.
Buddha puhui ohjeista kolmella eri tasolla: ensimmäinen taso on älyllinen ymmärtäminen; toisella tasolla on enemmän tekemistä ohjeiden ruumiillistumisen kanssa, niin että siitä tulee harjoituksemme ilmaisu; viimein Buddha puhuu näistä ohjeista itsemme erityispiirteinä, jotka tietyssä pisteessä olemme sisäistäneet.
On sanottu että Zen-harjoituksella on kaksi osaa: istuminen ja nouseminen. Istumista on kun oletettavasti selkiytämme, tyynnytämme ja valaisemme mielemme, ja seisomista on kun tämän selkeän, tyynen ja valaistuneen mielen kanssa siirrymme maailmaan. Ruumiillistamme istumisharjoitustamme; liikkumisestamme läpi maailman tulee istumisharjoituksemme ilmaisua.

Gautama Buddha halusi meidän pohtivan tekojamme ja katsoa tuottavatko ne harmia vai ovatko ne hyödyllisiä. Tässä yhteydessä jos haluamme tietää onko teko seksuaalinen väärinkäytös vai ei, meidän pitäisi kysyä itseltämme seuraavat kysymykset:
Aiheuttaako teko vahinkoa vai tuottaako se iloa?
Motivoiko tekoa rakkaus ja ymmärrys?
Pitäisitkö siitä jos joku tekisi sen sinulle?
Onko siihen molemminpuolinen suostumus?

Seksuaalisen väärinkäytöksen on perinteisesti tulkittu sisältävän sellaiset teot kuten pakottaminen seksiin, seksuaalinen ahdistelu, lasten hyväksikäyttö ja uskottomuus. Koska homoseksuaalisuutta ei selvästi mainita missään Buddhan sanoissa, jotka on tallennettu Palikaanoniin (Tripitaka), useimmat tulkitsijat ovat käsittäneet sen merkitsevän että homoseksuaalisuutta pitäisi arvioida samalla tavalla kuin heteroseksuaalisuutta, yllä olevien periaatteiden mukaisesti.
Buddhalaisesta perspektiivistä on vaarallinen yleistys sanoa että homoseksuaalisuus sinänsä on moraalitonta tai väärin. Jotta voisi esittää jotain merkityksellistä siitä, se vaatisi perehtymistä alla oleviin motiiveihin, siihen liittyvään käyttäytymiseen, niiden vaikutukseen jne., ja tämä eroaisi yksilöstä toiseen. Se ei ole seksuaalisen halun kohde joka määrittää onko seksuaalinen teko taitava vai ei, vaan pikemminkin siihen sisältyvien tunteiden ja aikomusten laatu.

Avioliitto


On myös huomion arvoista, että buddhalaisuus ei perinteisesti aseta suurta arvoa lisääntymiselle, kuten monet länsimaiset uskonnot. Buddhalaisesta näkökulmasta naimisissa olemista ja lasten saamista pidetään yleisesti positiivisena, mutta ei pakollisena (joskin sosiaaliset normit eri buddhalaisissa maissa usein vaihtelevat). Buddhalaisuudella on perinteisesti ollut hyvin vähän sanottavaa avioliitosta koska sitä pidetään maallisena asiana, ei uskonnollisena. Sen takia et myöskään koskaan näe buddhalaisia häitä, paitsi nykyaikana lännessä.

Ensimmäiset tunnetut samaa sukupuolta olevien buddhalaiset häät toteutuivat varhain 1970-luvulla San Franciscon Buddhalaisessa Kirkossa, joka on perustettu 1899 ja on vanhin yhä toimiva temppeli Yhdysvaltain mannermaalla; se on myös osa vanhinta buddhalaista organisaatiota Hawaijin ulkopuolella – Buddhist Churches of America (BCA), osa Puhtaan Maan buddhalaisuuden Shin-traditiota. Miespari seurakunnassa pyysi pastori Koshin Oguita vihkimään heidät, ja hän suostui auliisti. Seremonia pidettiin pääsalissa ja se oli identtinen muiden temppelissä suoritettujen avioliittoon vihkimisten kanssa, paitsi että sukupuoleen perustuvat pronominit pudotettiin pois. Historiaa tehtiin ilman fanfaareja. Pian myös muut BCA-temppelit suorittivat samaa sukupuolta olevien parien vihkimisiä. Myös monet muut buddhalaiset ryhmät ovat alkaneet suorittaa avioliittoon vihkimisiä samaa sukupuolta oleville pareille. On merkkejä siitä että tasa-arvoinen avioliitto on saavuttamassa hyväksyntää myös osissa buddhalaista Aasiaa: Taiwanissa pidettiin ensimmäiset buddhalaiset häät naisparille 2012.

Perinteisissä buddhalaisissa kulttuureissa ihmiset menevät naimisiin muilla tavoilla. Thaimaassa munkit voivat tulla antamaan siunauksen ennen tai jälkeen, mutta sitä ei edellytetä. Japanissa ihmiset menevät naimisiin Shinto-pyhäköissä, tai aivan viime aikoina kristillisten kirkkojen jäljitelmissä (koska he rakastavat niin paljon länsimaista kulttuuria). Buddha antoi usein avioliitto-neuvoja maallikoille, mutta suurin osa niistä on maalaisjärkeä: ole lempeä, uskollinen ja rakastava puolisoasi kohtaan, ja työskentele kovasti avioliiton ja lasten hyödyksi.

Sukupuoli


Muinainen intialainen kirjallisuus sisältää lukuisia myyttejä ihmisistä, jotka spontaanisti muuttivat sukupuolta, yleensä tuntiessaan halua tai joskus pelkästä ihailusta jotakuta heidän kanssaan samaa sukupuolta olevaa kohtaan. Useita sellaisia tarinoita löytyy myös buddhalaisista lähteistä. Transsukupuolisuuden olemassaolo otetaan itsestään selvyytenä buddhalaisessa kirjallisuudessa ilman moraalista tuomitsemista.
Buddhalainen oppi uudelleen syntymästä voisi auttaa selittämään sitä. Henkilö saattaa uudelleen syntyä, sanokaamme, naisena lukuisissa perättäisissä elämissä, joiden aikana feminiiniset asenteet, halut, piirteet ja taipumukset tulevat vahvasti painetuksi mieleen. Tämä määrittäisi että henkilö jatkuvasti uudelleen syntyy naisen ruumiiseen, tai että hänen tietoisuutensa muokkaa uuden sikiön naisen muotoon – mitkä tekijät sitten ovatkin vastuussa sukupuolen fyysisistä ominaisuuksista. Sitten joko karmisista, geneettisistä tai muista syistä, henkilö saattaa tulla uudelleen syntyneeksi miehen ruumiiseen, säilyttäen entisellään kaikki pitkään vakiinnutetut naiselliset psykologiset piirteet. Jos tämä tai jokin sen kaltainen on syynä transsukupuolisuuteen, se tarkoittaisi että tämä tila on luonnollinen. Buddha sanoi että piirteet tai taipumukset (vāsasā)jotka ovat kehittyneet perättäisissä elämissä, saattavat hyvin ilmentää itseään nykyisessä elämässä, eikä niiden tarvitse olla sisäinen moraalinen vika.
Jos olen syntynyt lukemattomia kertoja lukemattomissa ruumiissa, se merkitsee että todellinen sukupuoleni on oikeasti tuolla puolen tyypillistä rajoittavaa näkemystä joko/tai, mies/nainen.

On lukemattomia buddhalaisia opetuksia jotka muistuttavat meitä siitä että meidän itsemme ei ole pysyvä; se on virtaava ja väliaikainen skandhojen – ruumiin, aistimuksen, ymmärryksen, tahdon ja tietoisuuden prosessi. Hetkestä hetkeen, aina muuttuen, ne muodostavat ja uudelleen muodostavat sen kuka me olemme, mitä me kutsumme ”itseksemme”. Jos integroimme tämän ymmärryksen, silloin itse-ymmärryksemme – kuinka ajattelemme itsestämme ja identiteetistämme – ei vangitse meitä vaan vapauttaa meidät. Tämä on niin tärkeää näinä aikoina kun kiinteät seksuaali-, sukupuoli- ja rotukategoriat haastetaan.

Vimalakirti Sutrassa on aiheesta ihmeellinen opetus. Tapahtumapaikka on Vimalakirtin sairashuone, joka on ihmeellisesti laajentunut majoittamaan lukuisia olentoja (jopa meidät!). Manjusri ja Vimalakirti ovat keskustelleet itsen luonteesta – kuinka se on väliaikainen ja siltä puuttuu kiinteys – kuitenkin se antaa ja saa myötätuntoa. Jumalatar ilmestyy ja väittelee Shariputran kanssa kielen ja identiteetin luonteesta. Tietyssä pisteessä Shariputra tulee kiihtyneeksi jumalattaren taitavuudesta väittelyssä, ja epäsuorasti vaatien itselleen miehistä etuoikeuttaan, sanoo ärsyyntyneenä: ”Miksi et vaihda pois tästä naisruumiista?”
Jumalatar vastaa: ”Viimeiset kaksitoista vuotta olen yrittänyt ottaa ylleni naisen muodon, mutta lopulta ilman menestystä. Mitä vaihdettavaa tässä on? Jos taikuri loihtisi esiin aavenaisen, olisiko järkevää kysyä häneltä miksi hän ei vaihtanut pois naisruumiistaan?"
”Ei”, Shariputra sanoo, ”aaveilla ei ole kiinteää muotoa, joten mitä vaihdettavaa siinä olisi?”
Jumalatar vastaa: ”Kaikki asiat ovat juuri samanlaisia – niillä ei ole pysyvää muotoa. Joten miksi kysyä miksen vaihda pois naismuodostani?”
Sitten jumalatar käyttää yliluonnollisia voimiaan muuttaakseen Shariputran itsensä kaltaiseksi jumalattareksi, kun taas hän ottaa Shariputran muodon. Sitten hän kysyy, ”miksi et vaihda pois tästä naisruumiista?”
Shariputra, nyt jumalattaren muodossa, sanoo: ”En tiedä miksi olen yhtäkkiä muuttunut ja ottanut tämän naisruumiin!”
Jumalatar vastaa: ”Shariputra, jos voit vaihtaa pois tästä naisruumiista, sitten kaikki naiset voivat vaihtaa samalla tavalla. Shariputra, joka ei ole nainen, ilmenee naisen ruumiissa. Ja sama on totta kaikille naisille – vaikka he ilmenevät naisten ruumiissa, he eivät ole 'naisia'. Sen tähden Buddha opettaa että kaikki ilmiöt eivät ole sen paremmin miehisiä kuin naisellisiakaan.”

Buddhalaisuus opettaa että harjaantumaton mieli jakaa todellisuuden yhteyden erillisiin yksikköihin, kuten henkilö, paikka tai asia, ja antaa niille ”oman-olemuksen” (svabhava). Tämän vaikutus on todellisuuden perustavanlaatuisen avoimuuden sulkeminen, muutoksen kieltäminen, ja mikä tärkeintä, se tukkii oven vapauteen olettamalla että samsaran kärsimys on kohtalon tai jonkin muun ulkopuolisen voiman langettamaa, jota emme hallitse. Kun nämä oletetut olemukset alistetaan tarkastelulle ja oivallukselle, niiden huomataan olevan illusorisia ja shunyataa (tyhjyyttä, tai kuten voitaisiin kääntää, läpikuultavia), eli luontaisen olemassaolon puutteen henkilöissä, paikoissa tai asioissa nähdään olevan tosiasia. Miesten ja naisten identifikaatio miehisinä tai naisellisina olemukseltaan tunnistetaan harjaantumattoman mielen toimintana.

Käytäntö Theravada-buddhalaisissa maissa


Buddhalaiset pyhät tekstit sisältävät hyvin paljon esimerkkejä rakastavista suhteista naimattomien miesten välillä, joilla jotkut uskovat olevan homoeroottinen pohjavire. Seksuaalista kontaktia ei mainita näissä tapauksissa.
Muinaisen intialaisen ymmärryksen mukaan homoseksuaaleja pidettiin yksinkertaisesti ”kolmantena luontona” (tritiya prakti), pikemmin kuin perverssinä, poikkeavana tai sairaana. Varhaisen intialaisen buddhalaisuuden Jataka-tarinat ilmaisevat melko positiivista asennetta saman sukupuolista läheisyyttä kohtaan, ylistäessään Buddhan rakastavaa suhdetta oppilaansa Anandan kanssa.

Kaikesta huolimatta käytännössä Theravada buddhalaiset maat eivät ole kovin avoimia homoseksuaalisuuden harjoittamiselle. Tällä on paljon tekemistä kulttuurillisten normien kanssa, yhtä lailla kuin käsityksen karmasta, joka säilyy vahvana sellaisissa maissa kuin Thaimaa.
Tästä näkökulmasta henkilön ominaisuudet ja olosuhteet ovat tulosta menneistä synneistä tai hyvistä teoista. Homoseksuaalisuus ja muut vaihtoehtoiset seksuaalisuuden muodot nähdään usein karmisina rangaistuksina heteroseksuaalisesta väärinkäytöksestä menneessä elämässä. Nämä karmiset selitykset kuvaavat homoseksuaalisuutta synnynnäisenä tilana, jota ei voi muuttaa, ja siihen on liitetty kutsu myötätuntoon ja ymmärrykseen ei-homoseksuaaliselta kansalta. Hiljattaisemmat Thai-buddhalaiset selitykset (myöhäiseltä 1980-luvulta) ovat kuvanneet homoseksuaalisuutta ”luonnollisen” (hetero)seksuaalisen käyttäytymisen tietoisena rikkomisena, tuloksena seksuaalisten impulssien eettisen kontrollin puutteesta.
Nämä kannat edustavat kahta laajaa aatekoulukuntaa homoseksuaalisuudesta, jotka ovat ajankohtaisia nykyisten Thai-buddhalaisten kirjoittajien kesken, yksi hyväksyvä, toinen ei-hyväksyvä.
Theravada-buddhalaisilla mailla kuten Sri Lankalla ja Burmalla ei ollut laillisia säädöksiä homoseksuaalisuutta vastaan suostuvaisten aikuisten välillä ennen siirtomaa-aikaa jolloin britit ottivat ne käyttöön. Thaimaalla, jolla ei ole siirtomaa-menneisyyttä, ei ole ollut sellaisia lakeja.

Buddhalaisuus vs. kristinusko


Yleisin kristittyjen ja muslimien vastaväite homoseksuaalisuudelle on, että se on luonnotonta ja ”luonnon järjestyksen vastaista”. Homoseksuaalista käyttäytymistä on havaittu lähes jokaisessa tunnetussa eläinlajissa.
Toiseksi voidaan väittää, että vaikka seksin biologinen tarkoitus on lisääntyminen, suurin osa seksuaalisesta aktiviteetista tänä päivänä ei ole lisääntymistarkoituksessa, vaan harrastusta ja emotionaalista täyttymystä varten, ja myös tämä on oikeutettu tarkoitus seksille. On hyvin luonnollista homoseksuaalille, että homoseksuaalisuus tarjoaa hänelle fyysistä ja emotionaalista täyttymystä. Hänelle heteroseksuaalinen käyttäytyminen on luonnotonta.
Vaikka myöntäisimme että homoseksuaalisuus on ”luonnon järjestyksen vastaista”, meidän täytyisi myöntää että niin on monen muunkin tyyppinen inhimillinen käyttäytyminen, mukaan lukien jotkut uskonnolliset käyttäytymistavat. Roomalaiskatolinen kirkko on pitkään ihannoinut selibaattia, joka – niin voitaisiin väittää – on yhtälailla luonnotonta.

Toinen kristillinen vastaväite homoseksuaalisuudelle on, että se tuomitaan Raamatussa – argumentti joka on merkityksellinen niille, jotka hyväksyvät sen että Raamattu on erehtymätöntä Jumalan sanaa, mutta joka on merkityksetön enemmistölle, joka ei hyväksy tätä.
Kristinusko kasvoi juutalaisuudesta ja on paljon velkaa sille ja sen profeettojen traditiolle, jotka ankarasti ja julkisesti tuomitsivat mitä he pitivät moraalisena holtittomuutena tai epäoikeudenmukaisuutena. Jeesukseen vaikutti hyvin paljon tämä traditio. Parhaimmillaan tämä on antanut lännelle sen korkea-asteisen sosiaalisen omantunnon. Pahimmillaan se on merkinnyt, että niitä jotka eivät sopeutuneet tai kyenneet sopeutumaan kristillisiin standardeihin, on julmasti paljastettu ja vainottu.

Buddhalaisen munkin rooli on aina ollut hyvin erilainen kristitystä vastineestaan. Hänen tehtävänsä on ollut opettaa Dharmaa ja toimia hiljaisena esimerkkinä siitä kuinka sitä pitäisi elää. Tämä, yhdessä buddhalaisuuden rationaalisen lähestymistavan kera suhteessa etiikkaan ja korkealla arvolla jonka se aina on antanut suvaitsevaisuudelle, on merkinnyt että homoseksuaaleja buddhalaisissa yhteiskunnissa on kohdeltu hyvin eri tavoin kuin lännessä.
Maissa kuten Kiina, Korea ja Japani, missä buddhalaisuuteen vaikutti syvästi Kungfutselaisuus, on ollut ajanjaksoja jolloin homoseksuaalisuutta on katsottu paheksuvasti ja jopa tuomittu lailla, mutta yleisesti asenne on ollut suvaitsevainen.
Matteo Ricci, jesuiitta-lähestyssaarnaaja, joka eli Kiinassa 27 vuotta alkaen vuodesta 1583, ilmaisi kauhuaan avoimesta ja suvaitsevaisesta asenteesta jolla kiinalaiset suhtautuivat homoseksuaalisuuteen, ja luonnollisesti näki tämän todisteena kiinalaisen yhteiskunnan degeneraatiosta.
Koreassa hwarangin (kukkapojan) ihanne liitettiin usein homoseksuaalisuuteen etenkin Yi-dynastian aikana.
Japanissa kokonainen kirjallisuusgenre (novelleja, runoja, tarinoita) rakkaudesta samuraiden ja jopa buddhalaisten munkkien ja temppelipoikien välillä kehittyi myöhäisenä keskiaikana.
1300-luvun tarinassa japanilainen buddhalainen munkki, joka on intohimoinen bodhisattva Kannonin palvoja, palkitaan bodhisattvan toimesta uskostaan nuorella miesrakastajalla, joka on itse Kannonin ilmentymä.

Buddhalaisuus uskontona


Mitä tahansa uskontoa voidaan väärinkäyttää. Ei yksikään tietty uskonto ole ”hyvä”. Kaikilla uskonnoilla on potentiaalia hyödyttää yhteiskuntaa jos niitä harjoitetaan ”hyvin” aikomuksin...
Jotkut ihmiset eivät pääse sisälle Jeesuksen rakkauden sanomaan, jos heidät kyllästettiin syntymästä saakka tuhoisalla kristillisellä dogmalla. Buddhalaisuus antaa heille uuden alun.
Kuka tahansa on vapaa omaksumaan minkä tahansa osan buddhalaisuutta, jonka tuntee toimivaksi itselleen, ja jättämään loput. Kysymys on sinusta ja mielestäsi. Se on oma henkilökohtainen polkusi. Buddhalaisuus on tilastollisesti vähemmistö-uskonto, ja me HLBTQ-ihmiset emme luonnoltamme ole mukautujia jotka ottavat tavakseen seurata laumaa.
Tosiasiallisesti buddhalaisuudessa ei ole kumarrettavaa jumalaa isolla J:llä. Antaumuksesta on paljon puhetta, mutta tällä on enemmän tekemistä omien itse-keskeisten tapojemme kanssa työskentelystä, jotka aiheuttavat meille niin paljon surua elämässämme.
Buddhalaisuus ei varsinaisesti ole uskonto; itseasiassa se on fenomenologinen ja filosofinen järjestelmä joka jäsentää itsemme ja todellisuuden todellista luonnetta; se on käytännöllinen järjestelmä, joka on suunniteltu vapauttamaan meidät omista tavanomaisista harhakäsityksistämme koskien olemassaolon tapaamme. Tämän järjestelmän seuraamisen tulos on sisäisen vapauden tila, joka ylittää kaiken ulkoisen alistamisen tai olosuhteet, joiden normaalisti ajattelisimme pidättelevän meitä. Kun oivallamme itsemme ja ilmiöiden tyhjän luonnon, lakkaamme olemasta kummankaan uhreja.

Kuitenkin buddhalaisuus selvästi täyttää useimmat uskonnon määritelmät. Buddhalaisuus ei kiellä jumalten ja toisten maailmojen olemassaoloa, ja monien buddhalaisten traditioiden hengelliset harjoitukset sisältävät erityisten olentojen, kuten Avalokitesvaran (Kwan Yin Kiinassa, Kannon Japanissa) kunnioittamista ja rukousta. Kuitenkin ytimeltään buddhalaisuus on ei-teistinen uskonto, ja toisin kuin muut maailman uskonnot, se ei ole ilmestysuskonto. Buddha teki selväksi että sen mitä hän opetti, hän oli löytänyt itse omien ponnistelujensa kautta.
Buddhaa itseään kunnioitetaan, ei jumaluutena tai yliluonnollisena olentona, vaan hyvin erityisenlaisena ihmisenä. Hän oli ihminen joka saavutti äärimmäisyyden inhimillisen potentiaalinsa kehityksessä. Buddha opetti että tämä saavutus on jokaisen ihmisen ulottuvilla, ja hän käytti elämänsä opettaen käytännöllistä metodologiaa, jonka seuraaminen mielen puhtaudella ja suurella määrätietoisuudella tekee mahdolliseksi muiden tavoittaa sama päämäärä. Toisin sanoen, hän opetti metodia pikemmin kuin oppia.
Kun hänen opetustensa oikeellisuutta kysyttiin, Buddha ei viitannut jumaluuden korkeampaan auktoriteettiin. Hän selitti että hänen oppinsa perustuvat hänen omaan suoraan henkilökohtaiseen kokemukseensa, ja hän kutsui kaikkia kiinnostuneita kokeilemaan itse oliko hänen opettamansa metodi tehokas.

Buddhalainen polku ei tietenkään ole kaikkia varten. Todellakin, uskonto on silti turn off monille, ei väliä kuinka makea hunajapurkki sateenkaaren päässä voikin olla. Mutta ihmisten uskomusten epäkunnioittava väheksyntä voi johtaa samaan yksisilmäiseen ahdasmielisyyteen joka on sokaissut ne homofoobikot joita vastaan homoyhteisö taistelee.

Lähteet:
















20.1.18

Harhaanjohtajat

Terho Miettisen ja Raija Pellin kirjasta "Harhaanjohtajat - vahvassa uskossa" (Docendo 2017).

Kirjassa käsitellään mm. Markku Koiviston tapausta seuraavasti: 
"Koiviston tarina päättyi nolosti hänen jouduttuaan itse perustamansa järjestön erottamaksi. Nokia Mission johto totesi Koiviston "tekojen ja sanojen olevan ristiriidassa." Esiin tuli tietoja, joiden mukaan Koivisto oli syyllistynyt aviorikokseen yhteisön miespuolisten jäsenten kanssa. Kerrottiin, että useampi mies oli yllättäen jättänyt yhteisön selittämättä asiaa mitenkään. Myöhemmin Koivisto tuomittiin ehdolliseen vankeuteen nuoren miehen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Tyypillisesti miehet kunnioittivat Koivistoa hyvin paljon. Näin ollen hän pystyi hyvin voimakkaasti vaikuttamaan heihin, ja jopa käyttämään heitä seksuaalisesti hyväksi." [...]
"Reaktionmuodostus eli vastakohdaksi kääntäminen tarkoittaa tilannetta, jossa ihminen ei voi näyttää muille tai kohdata itse todellisia tunteitaan ja impulssejaan. Hän käyttäytyy täysin päinvastoin kuin hänen tunteensa edellyttäisivät. Erich Fromm (1900-1980), arvostettu psykonanalyyttisen opin kehittäjä, kirjoittaa reaktionmuodostuksen olevan tehokas torjuntakeino: 'Se on kliinisistä havainnoista tuttu keino käsitellä torjuttuja pyrkimyksiä, joiden olemassaolo kielletään kehittämällä niille vastakohtaisia luonteenpiirteitä.' Voidaan ajatella, että Koiviston suhteen kyse oli reaktionmuodostuksesta. Saarnaaja oli ehkä kieltänyt homo- tai biseksuaalisen suuntautumisensa myös itseltään."

"Eräs oleellinen kysymys Koiviston tapauksessa on, johtiko surullisiin tapahtumiin ja rikoksiin uskonyhteisön kielteinen ja torjuva suhtautuminen homoseksuaalisuuteen. Karismaattiset liikkeet, helluntailaisuus, useat kirkon herätysliikkeet ja vanhoillislestadiolaisuus tuomitsevat homoseksuaalisten taipumusten toteuttamisen synniksi. Ihmisen seksuaalisuus nähdään monissa uskonnollisissa ryhmissä hyvin ahtaasti ja mustavalkoisesti. Näin seksuaalisuudessa ei sallita monimuotoisuutta. Homoseksuaalisuutta ei pidetä normaalina, vaikka kyseessä ei ole harvinainen ilmiö. Sen yleisyydestä esitetään vaihtelevia arvioita. Tutkimusten mukaan ensisijaisesti homoseksuaaleja on noin neljä prosenttia aikuisista miehistä ja pysyvästi homoseksuaaleja on noin prosentti väestöstä. Joidenkin lähteiden mukaan jopa 8-10 prosenttia naisista ja miehistä tuntee vetoa pääasiassa omaan sukupuoleensa. Väistämättä homoseksuaaleja on mukana myös uskonnollisissa ryhmissä. Usein opetetaan, että homoseksuaalinen vahvauskoinen saa olla seurakunnassa, kunhan ei toteuta taipumustaan. Homon tulisi elää selibaatissa tullakseen hyväksytyksi. Miksi näin? Kyse on siitä, että henkilön persoonallinen ominaisuus, tässä tapauksessa siis homoseksuaalisuus, ei saa tulla näkyväksi. Pääpaino ei ole homoseksuaalisuudessa, vaan siinä, että kyseessä on henkilön oma, tässä tapauksessa valtavirrasta poikkeava henkilökohtainen ominaisuus. Näkyväksi ei saa tulla myöskään alkoholinkäyttö, tupakointi, huumeiden käyttö eikä heteroiden välinen avoliitto. Tämän vuoksi helluntailaisessa uskonkäsityksessä niin sanotut julkisynnit ovat saaneet suhteettoman suuren roolin.
Jos vahvauskoisten seurakunnassa olisi näkyvästi homoseksuaaleja henkilöitä, se muistuttaisi alitajuisesti seurakunnan muita jäseniä siitä, että he eivät kenties elä omien tarpeidensa ja tunteidensa mukaisesti. Yksilöllisyys ja persoonallisuus eivät saa tulla ilmi, jotta kaikki jäsenet eivät innostuisi toteuttamaan henkilökohtaisia unelmiaan ja toiveitaan. 
On tavallista, että vahvauskoisissa yhteisöissä homoseksuaalien edellytetään eheytyvän. Eheytyminen tarkoittaaq seksuaalisen suuntautumisen muuttumista. Prosessi samastuu aiemmin tarkasteltuun oman minän kadottamiseen ja oman persoonan tuhoutumiseen. Seksuaalinen suuntautuminen on kuitenkin hyvin syvällä ihmisen persoonassa.
Homoseksuaaleille on suunnattu erityisiä eheytymiskursseja ja -leirejä. On ilmeistä, että seksuaalisen suuntautumisen muuttaminen on hyvin hankalaa. Kun homoseksuaalinen henkilö ei lukuisista kursseista, seminaareista, rukouksista ja kättenpäällepanemisista huolimatta eheydy heteroseksuaaliksi, seurauksena on syyllisyyttä ja kokemus siitä, että homoseksuaali ei kelpaa Jumalalle. 
Panja kertoo nuorempana ajatelleensa, että homoudessa ei ole mitään väärää. Helluntaiseurakunnassa kehotettiin kuitenkin tekemään parannusta. Mistä ihmeestä pitäisi parannusta tehdä, Panja ihmetteli. Myöhemmin lähes kaikki hänen ihmiskontaktinsa olivat helluntaiseurakunnasta. Paine eheytymiseen kasvoi. Panjalle sanottiin, että hän voi olla seurakunnassa, kunhan elää selibaatissa. Tämä herätti Panjassa pelkoa: jotta hänet olisi hyväksytty seurakuntaan, hänen olisi siis pidättäydyttävä seksuaalisesta kanssakäymisestä ehkä koko loppuelämänsä ajan. Hän päätti kuitenkin kokeilla eheytymistä ja parannuksen tekoa. Panja osallistui eheytyäkseen Kritoryhmään ja Elävät Vedet-kurssille. Hänestä ajettiin homoseksuaalisuuden riivaajaa ulos. Panja kertoo, että hän vietti noin kahden vuoden aikana paljon aikaa polvillaan rukouksessa. Hän halusi itse eheytyä ja vetosi Jumalan lupauksiin. Jumalahan oli luvannut parantaa.
Helsingin Saalem-seurakunnassa Panja todisti parantuneensa. Hän halusi olla 'Herran väkevä soturi profeetallisessa tehtävässä', kuten hänelle oli luvattu. Todistaessaan sukupuolisen suuntautuneisuutensa muuttuneen ihmeen kautta Panja kuitenkin sisimmässään tiesi valehtelevansa. Hän toivoi, että todistaminen vaikuttaisi parantumiseen.
Kun kaivattua sukupuolisen suuntautumisen muutosta ei tapahtunut, Panja masentui ja hautoi itsetuhoisia ajatuksia. Hän valitsi kuitenkin elämän ja päätti elää totuudessa ja sovussa itsensä kanssa. Panjaa harmittaa Saalemissa pidetty todistuspuheenvuoro. Hän pohtii, ettei hänellä taida olla mitään keinoja korjata valheellista todistusta.
Yhdysvalloissa homoseksuaalien eheyttämisliike Exodus International pyysi vuonna 2012 anteeksi yrityksiään muuttaa ihmisen seksuaalista suuntautumista. Johto myönsi, että kaikki tämän kaltaiset yritykset olivat tuhoon tuomittuja: niistä 99,9 prosenttia oli epäonnistunut. Eheyttämisyritykset olivat johtaneet itsemurhiin, mielenterveysongelmiin, uskonnollisen vakaumuksen menettämiseen ja syrjäytymiseen. Järjestö lopetti toimintansa 37 vuoden toiminnan jälkeen.
Vuonna 2010 eheytysjärjestö NARTH:in (National Association for Research & Therapy of Homosexuality) hallituksen jäsen ja tieteellinen neuvonantaja George Rekers jäi kiinni vuokrattuaan seuralaisen homoseksuaaleille tarkoitetusta treffipalvelusta. Seuralainen kysyi varsin oleellisen kysymyksen: 'Miksi hän (Rekers) hyökkää niin innokkaasti homoseksuaalisuutta vastaan, kun hän on itse homo?' 
Vahvauskoiset yhteisöt puolustavat kielteistä suhtautumista homoseksuaalisuuteen Raamatun ohjeilla. Raamattu on heidän mukaansa kokonaan täysin totta tänäkin päivänä. Raamatun ohjeiden mukaan voisimme siis pitää orjia, kunhan ne eivät ole omasta maasta, eli ulkomaiset orjat kelpaisivat meille: 'Orjanne ja orjattarenne teidän tulee ostaa muilta, ympärillänne asuvilta kansoilta' (3.Moos.25:44). Uuden testamentin jae vahvistaa sanomaa: 'Jos olit orja, älä siitä välitä. Vaikka voisit päästä vapaaksikin, pysy mieluummin orjana' (1.Kor.7:21)."

Heti tämän jälkeen kirjassa kerrotaan Patrick Tiaisesta, jonka edesottamukset eivät ilmeisesti kirjan kirjoittamisen aikaan vielä olleet tulleet julki. Seksuaalisuutta sivutaan kirjassa muutenkin laajasti, koska monet karismaattiset suuntaukset kokevat sen niin ongelmalliseksi. Aihepiiriin liittyen suosittelen myös seuraavia kirjoja: 



Eheytysliikkeistä katso myös tässä blogissa julkaistu käännösteksti, "Ex-gay"-illuusio

Tiedän lahkoon kuulumisesta jotain myös omakohtaisesta kokemuksesta, katso blogin esittelytekstissä yllä annettu linkki, "Minun tieni".

28.3.14

"WARRENIN MALJA"

Tämä hopeinen juomamalja, nyt ilman kahvojaan, ajoittuu luultavasti myöhäiselle keisari Augustuksen hallitusajalle (hallitsi 27 eaa. - 14 jaa.). Yhdellä puolella parrakas mies harrastaa seksiä parrattoman nuorukaisen kanssa, ja toisella puolella parraton nuorukainen harrastaa seksiä nuoremman miehen kanssa. Tällaiset kohtaukset nuoresta miehestä teini-ikäisen kanssa (luultavasti neljäntoista ja kuudentoista vuoden välillä) ovat nyt erittäin polemiikkia herättäviä, mutta roomalaisessa yhteiskunnassa ikäero oli osa sitä mikä teki suhteesta hyväksyttävän, ja nuoruutta tietysti arvostetaan korkealle monissa kulttuureissa. 
Roomalaisten mielestä miehen piti olla dominoiva, sekä sosiaalisesti että seksuaalisesti, ja niin kauan kuin hän oli dominoiva, hän säilytti oikean maskuliinisen roolin ja aseman, mutta todellisuus on ollut paljon moninaisempi; on olemassa jopa todisteita miesten välisistä avioliitoista. Toinen poika, luultavasti itse orja, katsoo sisään ovelta ja tarkkailee aistillista ja hellää kohtausta, aivan kuten mekin. Tämän ylellisen juomamaljan on todennäköisesti teettänyt kreikkalaisen yhteisön varakas jäsen kenties jossain itäisen Välimeren suuressa kaupungissa. 
Maljan sanotaan löytyneen Bittiristä, lähellä Jerusalemia, ja sen osti amerikkalainen taiteenkeräilijä Edward Perry Warren (1860-1928), joka eli ystävänsä (ja luultavasti rakastajansa) John Marshallin (1862-1928) kanssa Sussexin Lewesissä, missä hän koetti luoda uudelleen klassisen elämäntyylin. Hän viittasi maljaan "Pyhänä Graalina" ja arvosti sen suorasukaista kuvausta halusta samaan sukupuoleen. 1999 sen hankki British Museum, joka ei ollut ostanut sitä aiemmin 1950-luvulla kun "homoseksuaalisuus" oli vielä laitonta Britanniassa. Se on ollut esillä julkisesti siitä saakka. 

Teksti: R.B. Parkinson: A Little Gay History; Desire and Diversity Across the World. The British Museum Press 2013. Kuvat netistä. Maljan korkeus on 11 cm, läpimitta 11 cm.


9.1.14

ORTODOKSINEN KALENTERI


Ortodoksinen kalenteri (Orthodox Calendar) on seinäkalenterien ja videoiden otsikko, jotka julkaistiin ensi kerran vuonna 2012, sisältäen alaston- ja puolialaston kuvia Ortodoksisen Kirkon jäsenistä. Kalenteri on entisen kommunistisen alueen itäeurooppalaisista ortodokseista muodostuvan ryhmän hengentuote. Ensisijainen tavoite oli osoittaa että kaikki ortodoksiuskovat eivät sovi lehdistön kuvaamaan taantumukselliseen, ahdasmieliseen stereotyyppiin, vaan ovat pikemminkin tavallisia ihmisiä intohimoineen, mieltymyksineen, kiinnostuksineen ja haluineen. Samalla kertaa kalenteri ottaa ironisen näkökulman itse Ortodoksiseen Kirkkoon, joka viime vuosina on sotkeutunut korruptioskandaaleihin, taiteilijoiden tukahduttamiseen, homoseksi-salailuun, törkeään käyttäytymiseen ja homofobiaan. 

Kuviensa avulla kalenterin luova tiimi pyrkii vastustamaan suurinta osaa Ortodoksisen Kirkon johdon negatiivisista ja vanhanaikaisista vaikutuksista. Tunnustaen että muutos ei ehkä tule nopeasti viralliseen Ortodoksisen Kirkon kantaan, OC (Orthodox Calendar) kuitenkin uskoo että ainakin se voi rohkaista ihmisiä (uskovia tai ei) pohtimaan ja ymmärtämään että heidän puheensa/ajatuksensa eivät enää sovi nykyaikaiseen yhteiskuntaan. 

Rohkeilla väreillä, homoeroottisella pohjavireellä ja lempeällä ironisella huumorilla OC:n taiteellinen työ vertautuu David LaChapellen ja Pierre & Gillesin klassikoihin. 

Kuvaussessiot ja osajako tapahtuivat etupäässä Itä-Euroopan ortodoksisella alueella. Osajakokutsu on ollut avoin yleisölle online tiedotuksen kautta promoottorin nettisivulla.

Vastaanotto:

Julkistettuna syyskuussa 2012, ensimmäinen Ortodoksisen Kalenterin painos sai menestystä ja positiivisen vastaanoton ympäri maailmaa, ja erityisesti sen jälkeen kun läntinen lehdistö käsitteli sitä. Luovan työn yhteisöt ja homoyhteisöt, kuten myös naiset, ovat olleet erityisen kannustavia ja suurimpien ostajien joukossa. 

Huolimatta panettelijoiden useista yrityksistä saada kalenteri ja videot kielletyiksi online videokanavilla (kuten YouTube) ja sosiaalisessa mediassa (kuten Facebook), niiden online läsnäolo kasvaa ja on saanut osakseen maailmanlaajuisen kiinnostuksen. 

Patriarkaattien reaktio on vaihdellut maasta toiseen. Jotkut ovat kutsuneet terroristeiksi, jotkut eivät ole vaivautuneet reagoimaan. Mahtavin reaktio oli Kreikan Patriarkaatilta, joka julisti että "he eivät hyväksy, mutta ymmärtävät että vähemmistöt ja luovat ihmiset voivat arvostaa sitä." 

Tiimi:

Tiimi muodostuu kuudesta nuoresta lahjakkuudesta, jotka tunnustavat pääasiassa ortodoksista uskoa.

Tuotteet ja lisensointi:

Tuotteista ja jakelusta vastaava yhtiö harjoittaa vähittäismyyntiä suoraan nettisivultaan, Amazonissa, ja ueiden itsenäisten vähittäismyyjien kautta eri maissa. 

Alusta saakka he ovat myyneet maailmanlaajuisesti.

Vastauksena kuluttajien vaatimuksiin, he päättivät tuottaa kynttilöitä, kondomeja, ja rajallisia painoksia vedoksia kaikista taiteellisista kuvistaan (saatavana 4 koossa ja ammattimaisen laboratorion painamana). "Making-of" DVD on myös saatavissa. 

Kiitos Gay Mystics Blogin, josta sain ensi tiedon tästä hienosta projektista. Siitä kirjoittaa myös Daily Mail, ja The Huffington Post. Ylläoleva teksti on käännetty suoraan kalenterin omalta nettisivulta. Yksittäinen kalenteri maksaa 16,99 euroa + toimituskulut; maksu hoituu kätevästi PayPalin avulla. Kaikki kuvat löytyvät sivulta!



7.10.13

Vexen Crabtree: Satanismi ja Homoseksuaalisuus


Homoskene on todennäköisesti aggressiivisesti satanismia vastaan samalla tavalla kuin New Age liike on. Sinnikkäässä yrityksessä tulla nähdyksi kokonaan hyvänä ja ei-vahingollisena, halutaan vaistomaisesti tulla nähdyksi kaiken pahan hylkivänä. Koska useimmat ihmiset eivät ymmärrä satanismia, tämä merkitsee että ne jotka tahtovat tulla nähdyksi hyvinä (etenkin ollessaan kristittyjen sortamia, jotka myös haluavat tulla nähdyksi hyvinä), koko tästä psykologiasta juontuu ihmisten luokka, jotka ovat painostettuja olemaan satanismia vastaan niin kauan kuin yhteiskunta pitää satanismia salakavalana... joka on juuri sitä millaisena homoseksuaalit ja New Age-ihmiset eivät halua tulla nähdyiksi. 
Sen seurauksena melkein kaikki satanistit joita tunnen (ja gootit, punkkarit ja muut vaihtoehtoihmiset), ja jotka ovat myös homoja, eivät ole osa homoskeneä ja harvoin käyvät pubeissa, klubeilla ja suosittujen homoseksuaalisten yhteisöjen järjestämissä tilaisuuksissa. Satanistit jotka ovat homoseksuaaleja, ovat hyvin vapaasti sitä julkisesti, ja erään saatanallisen kirkkokunnan perustajajäsenet ja ylipappi ovat avoimesti homoja. Satanismi on homoseksuaalisuuden puolesta, koska satanismi on avoimesti minkä tahansa suostuvaisten aikuisten harjoittaman seksuaalisuuden puolesta.
"Satanistit yleensä hyväksyvät tietyt poliittiset näkökohdat liittyen yksilöllisen vapauden kehitykseen. On olennainen osa filosofiaamme, kuten Saatanallinen Raamattu sen ilmaisee, hyväksyä laaja valikoima inhimillisiä seksuaalisia käytäntöjä - niin kauan kuin se tapahtuu suostuvaisten aikuisten välillä. Saatanan Kirkko on ensimmäinen järjestäytynyt uskonnollinen ryhmä joka täysin hyväksyi jäseniä riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta, ja siten jäsenemme puoltavat sitä että kaikki olemassaolevat lait jotka syrjivät homoseksuaaleja, pitäisi kumota. [...]
Tasavertaisen avioliiton salliminen ei tarkoita että kristityt ja muut jotka ovat sellaista käytäntöä vastaan, pakotettaisiin sellaisiin liittoihin. He saattavat pitää sitä epämiellyttävänä, mutta toisaalta kun kansakunta kannustaa yksilöllisen onnen tavoitteluun, ei ole takeita että jokainen pitää siitä mitä kaikki muut tekevät. Se on osa vapautta - moninaisuuden suvaitseminen.

Ajan kuluessa tämän asian ratkaisu tulee palvelemaan ilmapuntarina kansakunnan perusluonteen mittaamisessa. Se tulee paljastamaan voiko valtio todella olla moniarvoinen, tarjoten tasavertaisen vapauden erilaisille kansalaisilleen, vai salliiko se sensijaan kansansa olla uskonnollisten dogmien vaalimien vanhanaikaisten arvojen kahlehtima." Peter Gilmore: The Satanic Scriptures (2007)
"Abrahamilaiset uskonnot ovat edesauttaneet negatiivisimpia ja tuhoisimpia asenteita seksuaalisia asioita kohtaan, etenkin homoseksuaalisuutta. Kristilliset ja islamilaiset ryhmät ovat äänekkäimpiä hyökkääjiä mitä tahansa juridisia tai sosiaalisia askeleita vastaan kohti suvaitsevaisuutta ja tasa-arvoa. Joidenkin näiden uskontojen liberaalit siivet ovat mukautuneet laajaan (eurooppalaiseen) homoseksuaalisuuden hyväksymiseen. Monet traditionaaliset uskonnot torjuvat tieteellisen, lääketieteellisen ja psykologisen tiedon jonka olemme saavuttaneet seksuaalisuudesta, ja pitävät homoseksuaalisuutta "luonnottomana", "valintana" tai "moraalisesti pahana". Nämä uskonnot itse ovat moraalittomia ja pahoja asenteessaan, aiheuttaen vihaa, kiihkoilua, väkivaltaa ja sortoa Jumalan nimissä. Homoseksuaaliset yhteisöt ovat tulleet tutuiksi uskonnollisten fundamentalistien ja traditionalistien suulauden kanssa, ja tämä saa aikaan voimakkaan uskonnon vastaisen paheksunnan niiden keskuudessa." Vexen Crabtree: The Battle between Monotheism and Homosexuality: 8 Conclusions.
Kääntäjä ystävän seurassa.
 Markon kommentti: Voin hyvin kuvitella tämän pikku käännöksen vastaanoton. Kristityt fundamentalistit reagoivat: "No niin: Homoseksuaalisuus on saatanallista!" Ja moni homo ajattelee juuri niin kuin kirjoituksen alussa viitataan, että "pitääkö sotkea homoseksuaalisuus ja satanismi keskenään, mitä ne nyt meistä ajattelevat..." Kristityt homot ovat taas ihan yhtä ehdollistettuja kuin kristityt yleensä; vaikka heidän Jumalansa rakastaa heitä sellaisina kuin he ovat -  fundamentalistien mielipiteistä välittämättä - Saatana on paha ja satanismi aivan kauhea ajatus. Voi voi.
 Ja aiheutan vielä lisää kammoksuntaa kun totean että rehellinen satanismi on paljon parempi kuin helluntailaisuus ja muut hihhuliliikkeet, jotka salakavalasti vasta saavatkin pahaa aikaan ihmisten psyykessä. 
Minä olen lukenut Anton LaVeyn Saatanallisen Raamatun ja pidin siitä. Laveyläinen satanismi on toki vain yksi satanismin muoto, mutta siitä se alkoi 1960-luvulla julkisen esiinmarssinsa. Typerien teinien "saatananpalvonta" hautakivien kaatamisineen ja muine idiottimaisuuksineen on aivan eri asia. Sarvipäinen piru on kristillistä keksintöä ja osoitus kristinuskon dualismista, joka lienee perua zarathustralaisuudesta: hyvä jumala ja paha jumala kamppailevat keskenään maailman valtiudesta. En usko persoonalliseen pahaan, enkä ylipäänsä absoluuttiseen pahaan - kaikki on suhteellista tässä maailmassa. 

Ave Satanas!

Aiheesta lisää:
Resurget Sol Fugiens-blogi: Paha
Christus Mysticus-blogi: Valoa pimeyteen
Suomalainen seura, joka EI edusta laveyläistä satanismia, ja mullistaisi käsityksesi satanismista jos vain vaivautuisit tutkimaan (ja juuri sitähän ihmiset yleensä EIVÄT TEE! Ja moniko toisaalta on halukas luopumaan rakkaista ennakkoluuloistaan sittenkään...): Azazelin Tähti

21.9.13

INTIIMISTI KRISTUKSEN KANSSA

Käännös Jesus in Love blogista, ja Richard Stottin I ask for Wonder-blogista.

Homomiehen läheisyyttä Kristuksen kanssa ilmaisee uudella taiteella ja kirjoituksella Richard Stott, metodistipappi ja taideterapeutti Englannin Sheffieldissä. Kolme suurta maalausta jotka yhdistävät seksuaalisuuden ja hengellisyyden, nousivat Stottin rukouselämästä ja keskiaikaisten kristillisten mystikkojen meditoimisesta, etenkin Pyhän Ristin Johanneksen runosta "Sielun pimeä yö".

Triptyykki teki ensiesiintymisensä kesäkuussa Sheffieldissä taidefestivaalilla Hidden Perspectives, "Raamatun tuomiseksi ulos kaapista". Stott postasi myös mietelmiään kustakin maalauksesta blogissaan, I ask for Wonder

Seuraavassa Richardin kirjoitus koskien yllä olevaa maalausta.
Tämä on toinen maalauksistani, jotka kuvastavat espanjalaisen mystikon, Ristin Johanneksen runoa. Ne kurkottavat kohti kokemusta syvästä ja läheisestä sitoumuksesta Kristukseen.  Ne eivät koske seksiä sinänsä, mutta niissä on eroottinen aspekti. Seksuaalinen halu, halumme toista kohtaan, olla lähellä ja yhteen kietoutuneina, on minun mielestäni kaikua halustamme Jumalaa kohtaan ja Jumalan halusta meitä kohtaan. Se ilmaistaan kristillisessä traditiossa Jumalan tulemisessa lähelle meitä Kristuksen ruumiissa. 

Tämä maalaus tutkii sitä osaa evankeliumin kertomusta, kun ylösnoussut Jeesus kohtaa ystävänsä Tuomaksen. Loput ryhmästä on jo nähnyt Jeesuksen kävelevän ja puhuvan sen jälkeen kun hänet on ristiinnaulittu, mutta Tuomas ei ollut paikalla. Hän ei usko heidän kertomustaan (kuka voisi moittia häntä, en minäkään uskoisi) ja sanoo uskovansa vasta kun voi laittaa sormensa naulojen jälkiin Jeesuksen käsissä ja kätensä haavaan Jeesuksen kyljessä. Kun Jeesus viimein kohtaa hänet viikkoa myöhemmin, hän sanoo: "Tuomas, pane sormesi tähän ja katso käsiäni. Kurkota kätesi ja pistä se kylkeeni." Tämä on kutsu fyysiseen ja intiimiin aktiin. Kosketa minua, tunne minut ja tule minuun. Voin kuvitella hänen ruumiinsa lämmön ja ihonsa sileyden. Sitten kurkottaen käteni vapisten kunnioittavasta pelosta, halusta ja innokkaasta odotuksesta, tutkin reikää hänen lihassaan ja työnnyn häneen. Toisen henkilön ruumiin tutkimisessa on jotain pelottavaa ja ihmeellistä; putoamisen aistimus luovuttaessamme itsemme toiselle. Tämä on kokonaan positiivinen ja luova akti, rakkaus joka kurkottaa koskettamaan ja vetämään lähelle. 

Toisessa osassa evankeliumin kertomusta Jeesus sanoo ystävilleen, että eräänä päivänä he täyttyvät Pyhällä Hengellä ja silloin he ymmärtävät että... "te olette minussa ja minä teissä". Tämä on lupaus intiimistä ja intohimoisesta yhteenkietoutumisesta, aivan kuten hän kutsuu minut sisään ruumiiseensa niin minä voin kutsua hänet sisään omaani.
Simeon Uusteologi kirjoitti hämmästyttävän rukouksen 900-luvulla, joka heijastaa tätä läpikotaisin ruumiillistettua uskoa, uskoa jossa on kyse koskettamisesta ja todellisten asioiden ja todellisten ihmisten tuntemisesta. Se alkaa näin:
Me heräämme Kristuksen ruumiissa
kuten Kristus herää meidän ruumiissamme
ja minun käsiparkani on Kristus
Hän tulee sisään jalkaani ja on äärettömästi minä.
Myöhemmin hän kirjoittaa:
... koko ruumiimme, kokonaan,
jokainen kätketyin osa siitä
tulee iloisesti todeksi Hänenä
ja Hän tekee meidät kertakaikkisen todellisiksi.
Kokemassani Kristuksen uskossa ei ole kysymys itseni eristämisestä irralleen johonkin koskemattomaan henkiseen pyhäkköön ja fantasiamaailmaan pakenemisesta. Siinä on kysymys ruumiista jotka ovat todella sitoutuneet yhteen ja itsen antamisesta kokonaan toiselle tullaksemme siten "kertakaikkisen todellisiksi."

Maalaukset ovat öljyä ja lehtikultaa kankaalla, kooltaan keskimäärin noin 61 x 79 cm. Loput kaksi maalausta nähtävissä täällä: 1 ja 2.

Markon kommentti: Tämä puhuttelee minua todella, sillä olen kauan ollut sitä mieltä että uskonto ja seksi ovat hyvin lähellä toisiaan - eikä todellakaan missään "synti"-merkityksessä, vaan hurmion ja ekstaasin mielessä! Suosittelen kirjaa Taivaallista seksiä (joka ei nimestä huolimatta ole seksiopas, vaan katsaus kristinuskon historiaan, sen suhtautumiseen seksuaalisuuteen eri aikoina, ja esim. mystikkojen kokemuksiin).
Väitän myös häpeämättömästi, että homomies voi kokea suurempaa läheisyyttä Jeesukseen juuri siksi, että Hänessä me rakastamme Täydellisintä Miestä - suurempaa läheisyyttä kuin myös heteronaiset, joiden sukupuoli erottaa heidät. Olen myös tuntenut feministi-lesbo-kristityn, joka koki juuri Jeesuksen sukupuolen ongelmaksi itselleen! 
Katso myös tässä blogissa aihepiiriä sivuten:

22.5.13

Pastori Loush: Kristityt ja seksuaalinen puhe


Käänsin tämän tuoreeltaan, koska se sopii niin hyvin myös minuun. Annan mielelläni muiden puhua myös minun puolestani, siksi julkaisen lähinnä käännöksiä. - Marko

Vuodatukseni Pyhästä ja maallisesta, ja noista niin kutsutuista "uskonnollisista" ihmisistä, joilla on ongelmia molempien ja sen tunnustamisessa, että uskovalla voi olla molemmat aspektit itsessään...

Nähtävästi hämmennän joitain ihmisiä, koska olen kristitty pappi joka postaa alastonkuvia ja uskaltaa puhua seksuaalisuuden jokaisesta aspektista. Joten antakaahan kun selvennän itseäni niille jotka näyttävät olevan sen tarpeessa. Olen kristitty ja pappi, joka uskoo että seksin pitäisi olla pyhää ja kaunista. Taitelijat, luovat ajattelijat ja henkiset ihmiset ovat kauan juhlistaneet alastomuutta. Seksuaalisuus ja ihmismuoto ovat asioita, jotka Jumala loi ja luo, ja ne ovat hyviä ja ne tulisi sellaisena nähdä ja  käsitellä. Miksi meidän ei sallita juhlistaa seksiä ja ihmismuotoa? 
Jos uskomme, että meidät on luotu Jumalan kuviksi, varmasti siihen sisältyy ainakin hiukan fyysisyyttämme ja fyysistä todellisuuttamme? Ruumiimme ovat temppeleitä. Onko meidän vain tarkoitus olla välittämättä seksuaalisuudestamme ja teeskennellä ettei sitä ole? Onko meidän tarkoitus hävetä sitä jonka Jumala juurrutti meihin? Minun vastaukseni tähän on painokas "FUCK NO"! [En käännä sanontaa, koska se muuttuisi liikaa suomenkielellä - esim. "ei vitussa!"; yleisestä "nussimisesta" naisen sukupuolielimeksi - ja jokainen kuitenkin ymmärtää mitä se tarkoittaa... - suom.huom.] Onko se tarpeeksi selvää ihmisille joita hämmennän? Fuck Fuck Fuckity Fuck... Aivan oikein... minä kristitty pappi sanoin Fuck ja puhun avoimesti seksistä, kirjoitan siitä, ja näytän seksuaalisesti kursailemattomia kuvia HENKILÖKOHTAISESSA AIKUISBLOGISSANI! Ainoa henkilö joka kääntää tietyt sanat rumaksi kieleksi jolta täytyy sulkea silmänsä ja vältellä; ainoa henkilö joka kääntää sanan tai kenenkään seksuaalisuuden ja ihmismuodon joksikin likaiseksi, vääräksi, pahaksi tai häpeälliseksi, on TYPERYS! 
Kasvakaa aikusiksi te kaikki siellä, joita niin loukkaavat sanat, joita idiootit nykyaikana pitävät "kirosanoina". Kasvakaa aikuisiksi ja hankkikaa elämä ja omatunto, kaikki te ihmiset jotka käännätte seksin joksikin rumaksi, tai ajattelette tai sanotte että ihmismuoto on jotain jota pitäisi hävetä. Keitä te olette kutsumaan Jumalan luomuksia vääräksi, pahaksi, rumaksi, häpeälliseksi, tai miksikään negatiiviseksi? Hävetkää että ajattelette sillä tavoin, se on silkkaa ylimielisyyttä. 

Ja nyt kaikki te ihmiset jotka olette kuten minä, ettekä pelkää vaatia sekä henkistä puoltanne, että hyvin maallista, inhimillistä fyysistä maista puoltanne... teille minä sanon, OLKAA VAHVOJA; älkää koskaan antako kenenkään puhua teitä pelkoon tai häpeään; älkää koskaan antako kenenkään tehdä teitä vähemmäksi tai puhua teistä muuten kuin rohkeana ja aitona! Älkää koskaan pelätkö olla kaikkea mitä olette, ja kaikki se tarkoittaa olla kokonainen ihminen! Pyhä ja maallinen, henkinen ja silti maailman kansalainen. Niin kauan kuin tiedät olevasi sovussa Jumalan kanssa ja teet parhaasi seurataksesi Hänen teitään kuten Hän on sinulle opettanut... silloin se riittää, elä vain ilossa, rakkaudessa ja rauhassa. Älä anna kenenkään ryöstää sinulta rauhaasi... ikinä! Jos Jumala haluaa tuomita sinut koska olet tehnyt jotain väärää Hänen silmissään, Hän ei tarvitse apua tuomitakseen sinut; henkesi tuomitaan, jos vain pyydät opastusta! Joten mene ja elä, ja ole niin hyvä kuin voit olla ja tee niin paljon hyvää kuin voit tehdä! Elä todeksi rakkautta jokapäiväisessä elämässäsi. Muista kohdella muita kuten haluaisit tulla kohdelluksi, äläkä tuomitse tai sinut tuomitaan. Muista että niitämme sitä mitä kylvämme... joten kylvä hyvää ja oikeita tapoja ja tekoja maailmaan. Ole valo pimeydessä; pieni peili ja valo, joka heijastaa Suurempaa Jumalallista Valoa ja loista valoa KAIKKIIN ja jokaiseen pimeään paikkaan, äläkä jätä pimeälle pakopaikkaa. Anna tuon valon loistaa!!! JA OLE KERTAKAIKKIAAN LOISTAVA JA.... USKOMATON! Ja se oli vuodatukseni tälle päivälle! 

Pastori Loush kertoo olevansa vihitty pappi, shamaani, Reiki Master ja opettaja, aromaterapeutti, hierontaterapeutti, kouluttautumassa yrttilääkitsijäksi ja kristalliparantajaksi, ja pyrkivänsä  myös kirjailijaksi. Hän kertoo edustavansa kelttiläistä kristillistä mystiikkaa, joka perustuu alkuperäiseen varhaiseen kristillisyyteen ja tiettyihin kelttiläisiin filosofioihin, näkökulmiin, ja tiettyihin druidilaisiin elementteihin. Hän on myös homo.
Olen täysin tietoinen siitä, että tuon luettelon perusteella moni ajattelee: "Jaa, kristitty?" Mutta omapa on mielenne ahtaus.
Ja lopuksi... OH YEAH! (Olen sen verran hienotunteinen, etten näytä kikkeleitä - tässä blogissa; jos tämäkin ahdistaa tai kiusaa, niin kuulut niihin ihmisiin joihin yllä on viitattu.)




Klikkaamalla banneria pääset kyseiselle sivulle:

Klikkaamalla banneria pääset kyseiselle sivulle:
(Katso mm. "HLBT-asiaa")

Magnus Enckellin alttaritaulu Tampereen Tuomiokirkossa: huomaa miespari käsi kädessä!
"Jos maailma vihaa teitä, muistakaa, että ennen teitä se on vihannut minua. Jos te kuuluisitte tähän maailmaan, se rakastaisi teitä, omiaan. Mutta te ette kuulu maailmaan, koska minä olen teidät siitä omikseni valinnut, ja siksi maailma vihaa teitä."
Joh. 15:18-19