Kun olin kahdeksantoistavuotias, hyväksyin Jeesuksen sydämeeni ja elämääni. Jumala sai minut aina tuntemaan että Hän rakastaa minua ja hyväksyy minut, jopa silloin kun päätin ettei "heteroelämä" ollut minua varten. Hän ei koskaan saanut minua tuntemaan itseäni ahdistetuksi, tai etten enää voisi palvoa Häntä. Hän on aina toivottanut minut tervetulleeksi riippumatta seksuaalisesta suuntautumisestani. Kysynkin, mikä sitten antaa niin kutsutuille "kristityille" oikeuden sanoa, että olen kauhistus?
Monia vuosia olen katsellut ihmisten kamppailevan kristillisyytensä ja seksuaalisuutensa kanssa. Monia vuosia sitten puolisoni kävi kirkossa, joka aloitti jonkin kellarissa Long Islandilla. Kirkko kasvoi joukoltaan ja he päättivät rakentaa suuren tabernaakkelin jossa palvoa. Puolisoni työskenteli kylki kyljessä muiden seurakuntalaisten kanssa rakentaen heidän alttariaan taivaaseen. Pian sen jälkeen kun he muuttivat tabernaakkeliin, joku sai selville että hän oli lesbo. Kaikkien hänen antaumuksen ja kovan työn tuntiensa jälkeen hänet heitettiin ulos kirkosta.
Jeesus aterioi prostituoitujen, varkaiden, spitaalisten, veronkantajien ja monien muiden vastenmielisten kanssa; mikä antaa heille oikeuden tuomita sisar Kristuksessa?
Raamatussa Matt. 7:12 sanoo:
"Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi, sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan."
Jeesus on käskenyt meitä olemaan tuomitsematta toisiamme. Kuinka he voivat kutsua itseään kristityiksi, jos he voivat tuomita minut yksinkertaisesti sen vuoksi ketä rakastan?
Keith Hartmanin kirjassa "Congregations in Conflict: The Battle over Homosexuality" me tapaamme pastori Jimmy Creechin. Pastori Creech oli metodistipappi, ja hän oli erittäin kietoutunut kansalaisoikeuksiin, kodittomuuteen, ja kirkon velvollisuuteen olla mukana maailmassa ja tekemisissä sosiaalisten ongelmien kanssa. Juuri niihin aikoihin kun pastori Creech saapui uuteen kirkkoonsa Raleighissa, Pohjois-Carolinassa, kaupungin "ihmisten välisten suhteiden komissio" väitteli Raleighin syrjinnän kieltävän asetuksen muuttamisesta sisällyttämään seksuaalinen suuntautuminen. Läpi menneenä toimenpide merkitsisi että kaupungin työntekijöitä ei enää voitaisi erottaa vain homouden takia.
Nainen nimeltä Nancy Kepple lähestyi pastori Creechiä kansalaisoikeus-kokouksessa, ja pyysi häntä tulemaan tapaamiseen tästä asiasta. Tapaamisessa henkilö toisensa jälkeen nousi seisomaan ja kertoi kuinka heitä oli hakattu, kiristetty, erotettu tai häiritty poliisin toimesta. Eräs mies puhui puukottamisestaan ja useat naiset puhuivat lastensa huoltajuuden menettämisestä. Mikä kuitenkin todella järkytti pastori Creechiä ja muita pappeja, oli tapa jolla nämä ihmiset puhuivat kirkosta. Monille heistä se ei ollut voiman ja turvan lähde, vaan jotain joka vainosi heitä. Papit olivat aina pitäneet Kristusta rakkauden lähteenä, kovaosaisten mestarina, ja heitä vaivasi suuresti kuulla kaikesta tästä vainosta.
Ennen tätä tapaamista pastori Creech ei ollut juurikaan uhrannut ajatusta homoseksuaaleille. Jälkeenpäin kaikki mitä hän kykeni ajattelemaan oli, kuinka paljon Jumala rakastaa meitä kaikkia ja kuinka hirveältä näistä ihmisistä täytyy tuntua, kykenemättä rakastamaan Jumalaa vapaasti takaisin. Hän muisteli Luuk. 10:27:ää: "Rakasta Herraa, Sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Tuossa vaiheessa pastori Creech liittyi ihmisoikeuksien ja uskonnollisen vapauden puolueeseen.
Artikkelissa joka löytyi Operation Save America'n websivulta, ja jonka on kirjoittanut Flip Benham, homokristittyjä kuvataan demoneina ja hylkiöinä. He siteeraavat monia Raamatun jakeita ja väittävät, että pastorit jotka suhtautuvat myönteisesti ja tukevat homoja, pettävät seurakuntansa hirviömäisellä valheella. Tässä artikkelissa he kysyvät, onko Jumalan rakkaus homoseksuaaleja kohtaan varauksetonta? Kyllä! Annetaanko Jumalan armo ja anteeksianto varauksetta niille, jotka jatkavat homoseksuaalisessa synnissä? Ei! He siteeraavat sananlaskuja 28:13: "Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon." Missään tuossa jakeessa minä en näe sanaa homoseksuaali. Myöskin useimmat homokristityt jotka tunnen, jotka todella vaeltavat Jumalan kanssa, ovat rakastavissa, monogaamisissa parisuhteissa.
Niin kauan kuin rakastan puolisoani, kunnioitan valojamme ja sitoumustani Jumalalle ja puolisolleni, Jumala siunaa elämäni ja avioliittoni. Kaikki mitä Hän pyytää minulta on, että elän hyvää kristillistä elämää, kiitän Häntä, palvon ja ylistän Häntä ja kohtelen toisia kuten kohtelisin Häntä. Hän haluaa minun olevan onnellinen ja rakastavan ja olevan rakastettu. Me olemme kaikkein ensimmäiseksi taivaallisen Kuninkaan rakastettuja lapsia. Kuinka muut ihmiset voisivat tuomita ja vainota minua, en ymmärrä.
Joh. 15:12 sanoo: "Tämä on minun käskyni, että te rakastatte toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut." Joh. 15:17 se jatkuu: "Sen käskyn minä teille annan, että rakastatte toisianne." En ehkä pidä toisista, jotka ahdistelevat minua, mutta Jumalan lapsena rakastan heitä kaikkia. Loppujen lopuksi sananlaskut 10:12 sanoo: "Viha virittää riitoja, mutta rakkaus peittää rikkomukset."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti