Tämä kirjoitus tekee ennätyksen: se on NELJÄS (4!) julkaisemani blogiteksti, jonka aiheena on... HEARTSTOPPER 💖. Se kertonee paljolti siitä, miten tärkeä tästä Netflix-sarjasta on tullut myös minulle - enkä suinkaan ole ainoa. Tällä kertaa aion vaihteeksi taas kääntää hiukan myös muiden kirjoituksia, luodakseni hiukan analyyttisemman silmäyksen sarjan tekemään laajaan vaikutukseen.
Täytyy myöntää, että minä en seuraa esim. suomalaisia tubettajia tms., joten minulla ei oikeastaan ole minkäänlaista käsitystä onko Heartstopper puheenaihe Suomessa; olen nähnyt vain pari mainintaa mediassa (esim. Ilta-sanomat). Suomessakin se kyllä oli Netflixin Top10:ssä ensimmäisen kuukauden. Minä elän globaalissa pinkissä kuplassani: katson sarjaa yhä uudelleen, kuuntelen sen musiikkia, seuraan keskusteluja kansainvälisessä Facebook-ryhmässä (joskus itsekin osallistuen) - vain pari muuta suomalaista on siellä vastaan tullut - luen Alice Osemanin sarjakuvia ja romaaneja, katson reaktio-videoita YouTubessa (uusia ilmestyy edelleen, kun sarjan julkaisusta on kaksi kuukautta). Olen teettänyt tatuoinnin, ostanut oranssin Adidaksen paidan, jota Nick Nelson käyttää sarjan ikonisessa loppukohtauksessa, sekä "Nick Nelson kengät" (Vans) ja julisteen. Heinäkuun alussa osallistun online-tapahtumaan Zoomissa, jossa ovat paikalla Heartstopperin luoja ja kirjoittaja Alice Oseman, sekä Charliea näyttelevä Joe Locke. Sehän on melkein kuin tapaisi heidät kasvotusten - samaan aikaan livenä samassa virtuaalisessa tilassa.
 |
| Tatuointini; Nickin töherrys Charlien käteen 1. jaksossa |
Yleisin sana, jota reagoijat YouTubessa ovat käyttäneet Heartstopperista, on "wholesome": tervehenkinen, hyveellinen.
Myöhemmät sarjakuvat esimerkiksi sisältävät kohtauksen, jossa Nick ja Charlie päättävät, että he eivät ole vielä valmiita harrastamaan seksiä. Ehkä näemme sen seuraavalla kaudella: Netflix on vahvistanut, ei yhtä, vaan kaksi seuraavaa kautta. Kuten kerron ensimmäisessä julkaisussani aiheesta, minut Heartstopper vapautti välittömästi kehittyvästä nettiporno-addiktiosta: siitä on jo kaksi kuukautta, enkä ole lipsunut kertaakaan.
Minä olen löytänyt oman "Charlieni", ja samaistun itse Nickin hahmoon: hän on esimerkillinen kiltteydessä, toisten huomioon ottamisessa ja rehellisyydessä. Sitä kannattaa tavoitella.
 |
| Kehystetty juliste ikonisesta loppu- kohtauksesta rannalla |
Liam Casey, kliininen psykologi Sydneystä, kirjoittaa artikkelissaan (The Conversation UK):
Heartstopperia on laajasti tervehditty "lämpimänä halauksena". Samaan aikaan sosiaalinen media on tulvinut postauksia LGBTIQ-ihmisiltä, jotka ovat kokeneet jotain muuta katsoessaan sarjaa: vihaa, murhetta, surua verratessaan sarjaa omaan verrattain tuskalliseen nuoruusikäänsä.
Kliinisenä psykologina, joka työskentelee LGBTIQ-mielenterveyden parissa, Heartstopper on usein noussut esiin tapaamisissa. Samaa tuskaa kuvaavat keski-ikää lähestyvät ihmiset, ja ne jotka ovat yhä teini-iässä. Sarja näyttää kylvävän siemenen, joka laittaa heidät ihmettelemään millaista elämä olisi ollut jos heidän koulukokemuksensa olisi ollut kannustava pikemmin kuin pelottava.
Mitä voivat ne meistä, jotka tuntevat tuskaa kohdatessaan tämän sydäntälämmittävän kuvauksen queer-ilosta, tehdä navigoidakseen näiden vaikeiden ajatusten ja tunteiden läpi? Psykologisella tutkimuksella on muutama ehdotus.
- Syleile kaksinaisuutta. Uraauurtava kliininen psykologi Marsha Linehan korosti "dialektiikan" merkitystä, eli kykyä säilyttää jännite kahden näennäisesti vastakohtaisen asian välillä. Ihmisinä meillä on taipumus arvostella kokemustamme hyvänä tai huonona, mustana tai valkoisena. Sanomme asioita kuten "en koskaan tee mitään oikein", kun totuus on että joskus me epäonnistumme ja joskus menestymme. Heartstopperin katselemisen kokemus, ja että tunnemme sekä iloa hahmojen puolesta ja surua omasta puolestamme, on niin ikään dialektinen. Älä astu ansaan ajatella että suru tekee tyhjäksi ilon: Huomioi ja salli kaikki mitä tunnet.
- Älä pakene sitä. Ihmisinä olemme kehittyneet välttämään kärsimystä. Kuitenkin meillä on tapana tehdä tämä tavoin, jotka minimoivat lyhytaikaista tuskaa, samalla lisäten pitkäaikaisia ongelmia. Tämä voi olla erityisen haastavaa LGBTIQ-ihmisille, joiden usein täytyy työntää pois tai välttää tunteitaan navigoidakseen nuoruusikänsä läpi. Olen puhunut ihmisille, jotka ovat yrittäneet selviytyä Heartstopperin aiheuttamasta tuskasta haitallisin tavoin. Yrittääkseen välttää suruaan siitä että heillä ei ole Nickiä heidän Charlielleen, he ovat huomanneet tavoittelevansa ei saatavilla olevia kumppaneita, kaatavan itselleen ylimääräisen lasillisen viiniä, tai harjoittavan satunnaista seksiä, ja tunteneet olevansa jopa enemmän yksin. Vaikka viinissä tai satunnaisessa seksissä ei ole mitään väärää, ne usein peittävät ongelmia pikemmin kuin tarjoavat ratkaisuja.
- Toimi merkityksellisesti. Ellei ole aina hyödyllistä paeta tuskaamme, mitä meidän pitäisi tehdä sen kanssa? Tuskallisissa tunteissa on hyödyllistä tietoa. Vaikutusvaltainen kliininen psykologi Steven C. Hayes sanoo, "se sattuu mistä välitämme". Suurimman tuskamme sijainti on suurimman tarkoituksemme sijainti, ja voimme käyttää sitä opastamaan tekoja, joilla on syvästi merkitystä meille. Tutki mihin reagoit vahvimmin Heartstopperissa. Vaikka queer-kouluromanssin mahdollisuus on mennyt ohi monilta meistä, voimme silti tehdä valintoja jotka vievät meitä kohti elämää, jonka haluamme tänä päivänä. Tutkimus osoittaa johdonmukaisesti, että yhteys muihin LGBTIQ-ihmisiin lisää lannistumattomuutta, mutta on monia muita asioita, joita Heartstopper voisi inspiroida sinua tekemään: priorisoi ystävyyssuhteesi (kuten Tao), luo uusia queer-yhteyksiä (kuten Elle), ole rehellinen lähimmillesi (kuten Nick), tai kokeile uusia asioita (kuten Charlie).
- Ole ystävällinen itsellesi. Nämä asiat sattuvat. Elämä voi olla kovaa ja täynnä pettymyksiä. Me reagoimme usein näihin vaikeisiin hetkiin painaen kovemmin ja kehottaen itseämme "pääsemään siitä yli". Pysähdy ja ole ystävällinen itsellesi - ole Nick Charliellesi. Anna itsellesi halaus, tee itsellesi kupillinen teetä, puhu itsellesi rohkaisevasti pikemmin kuin kriittisesti. Joskus auttaa kun kuvittelet mitä sanoisit ystävälle tai toiselle LGBTIQ-henkilölle, jotka kohtaavat samankaltaisia haasteita. Ohjatut meditaatiot voivat myös auttaa tässä.
- Haasta oletuksesi. Ihmismieli käyttää kaikenlaisia kognitiivisia oikopolkuja: yleinen on "mentaalinen suodatin", jossa suodatamme pois informaation, joka ei tue oletuksiamme. Jos huomaat vertaavasi itseäsi Charlien ja Nickin kuvaan - täydelliseen romanssiin, yritä huomata mitä suodatat pois. Molemmat hahmot - etenkin Charlie - kokevat kiusaamista ja itsensä epäilyä. (Kirjojen lukijat tietävät että Charliella on jopa synkempiä aikoja edessään.) Huomaa myös jos suodatat pois jotain positiivista omasta kokemuksestasi: hyvä ystävä, kannustava opettaja, tervetulleeksi toivottava urheilu- tai harrastusryhmä. Pohjimmiltaan Heartstopper on "fantasia-fiktiota". Älä käytä tuota fantasiaa mittarina, jolla arvostelet todellisuuttasi.
 |
| Alice Osemanin sarjakuvakirjat 1-4: 5. ja viim. pitäisi ilmestyä ensi vuonna. |
Lainaan seuraavaksi Facebook-ryhmän jäsenen kirjoitusta, luonnollisesti täysin anonyymisti:
Aviomieheni ja minä katsoimme Heartstopperia juuri sen jälkeen kun sen suosio räjähti Netflixillä. Olimme liimattuja ruutuun, haltioissamme. Ja minä itkin useita kertoja melkein jokaisen jakson aikana. Katsoimme koko sarjan yhdessä illassa. Siitä tuli elämää muuttava ilta.Seuraavana päivänä tunsin oloni onnelliseksi ja tavallaan surkeaksi samalla kertaa, enkä oikein tiennyt miksi. Ajattelin: Mitä on tekeillä? Aviomieheni sanoi, "minusta on tuntunut täsmälleen samalta siitä asti kun katsoimme sen." Sitten aloin lukea muiden ihmisten kokemuksista. Reaktioiden myrsky sosiaalisessa mediassa kertoi minulle etten ollut ainoa. Monet ihmiset LGBTQI+ yhteisössä [Huom: tähän lisäisin itse, että monet heteronaiset ovat kertoneet samaa! - Marko] - nuoresta vanhaan, kaikkialta maailmasta - olivat sarjan koskettamia yhtä paljon kuin minä. He tunnistivat itsensä siinä yhtä paljon, ja tunsivat myös tarvetta jakaa näitä tunteita toistensa kanssa. Palapelin palaset osuivat kohdalleen yhä enemmän. Minulla oli "kunnon täysi gay-kriisi", kuten yksi hahmoista sarjassa niin osuvasti sanoo. Sarja antoi minulle jotain tuttua ja parantavaa; jotain jota en tiennyt tarvitsevani.Tulin ulos kaapista 13 vuotta sitten. Olin 28. Sarja toi esiin kaikki tunteet ja kokemukset lapsuudestani "ulostulooni" asti ensimmäistä kertaa elämässäni. Tunteet, joista olin tuskin tietoinen, asiat menneisyydestä, joita saatoin tuskin muistaa. Miksi minulla oli näitä tunteita? Olen onnellinen, enkö olekin? Minulla oli rakastava kasvatus, eikö ollutkin? Miksi sitten minulla on näitä tunteita reaktiona hyvän mielen sarjaan, joka sai minut hymyilemään jatkuvasti? En ymmärtänyt.Kunnes oivalsin mitä se oli.En koskaan ennen ollut nähnyt sarjaa, jossa oli eri LGTBQI+ hahmoja, joka oli niin optimistinen, sydäntälämmittävä, söpö ja puhdas. Ilman murhetta, aggressiota, huumeita, seksiä, sairauksia tai kliseitä. Ja niin monivivahteista ja aitoa. Kyllä, se on kasvutarina teini-ikäisistä, mutta ennen kaikkea se vain näyttää kamppailuja ja löytöjä siitä kuka olet ja kehen ihastut. Sarja joka normalisoi olla LGBTQI+. Todellakin ensimmäistä kertaa sarja kuvasi minun tunteitani ulostulooni asti niin realistisesti ja osuvasti. Alusta loppuun jokainen yksityiskohta on paikkansapitävä. Käsikirjoitus, sanavalinnat ja kohtaukset, hengähdystauot, näyttelijöiden katseet ja tunteet. Jopa musiikki. Ei-LGBTQI+ henkilö ei ehkä huomaa näitä asioita, mutta monet LGBTQI+ ihmiset tunnistavat itsensä näissä yksityiskohdissa. Ulostuleminen ei ole yksi kyynelten täyttämä hetki. On kokonainen historia joka johtaa siihen. Ja juuri sen näet heijastuneena niin kauniisti sarjassa ja hahmojen tunteissa.
3/6 Alice Osemanin romaaneista, joissa Nick ja Charlie esiintyvät
En saa Heartstopperia mielestäni. Se herättää minussa kysymyksiä. Mitä jos, siihen aikaan kun olin yhä kaapissa, olisin tuntenut toisen LGBTQI+ henkilön? Mitä jos olisin nähnyt esimerkkejä, kuten yksi päähahmoista näki tanssilattialla? Mitä jos olisi ollut edes yksi maininta LGBTQI+ hahmosta kirjoissa, koulumateriaalissa, tai televisiossa siihen aikaan? Mitä jos minulla olisi ollut silloin opettaja kuten sarjassa? Mitä jos siitä ei olisi puhuttu niin negatiivisesti silloin, jos puhuttiin lainkaan? Mitä jos olisi ollut auttava käsi, jos minulla olisi ollut enemmän itseluottamusta silloin? Mitä jos, kun minulla oli melkein rohkeutta tulla ulos kaapista 21 vuoden kieppeillä, ei olisi tehty hyvää tarkoittavia huomautuksia "tyttöystävästä", eikä olisi kerrottu typeriä homovitsejä? Sellaiset kommentit, joita ei yleensä tarkoitettu loukkaaviksi, työnsivät minut takaisin kaappiin vuosiksi. Ei ympärilläni olevien ihmisten reaktioiden pelosta, vaan pelosta että elämäni muuttuisi, enkä tiennyt miltä se elämä näyttäisi. Tuo viimeinen kohta palasi mieleeni täydellisesti tunteiden suhteen nähtyäni melkein suoran ilmaisun tästä yhdessä kohtauksessa.Toinen asia jonka tunnistan sarjassa, on pelko että ihmiset voisivat ajatella että minä olen "se". Kuten hienoinen paniikki yhdellä hahmolla kun joku sanoo että "jokin on erilailla." Ja kohtaukset missä hahmot kehottavat toisia henkilöitä olemaan kertomatta kenellekään. Että he haluavat olla itse se joka kertoo. Kontrollin menettämisen pelko omasta tarinastasi. Josta minulla itselläni oli huonoja kokemuksia. Et todellakaan ole kenellekään selitystä velkaa, ja identiteettisi tai suuntautumisesi ei ole kenenkään muun asia. Mutta jos haluat kertoa ihmisille, on sinusta kiinni kertoa ihmisille, jotka ovat tärkeitä sinulle, silloin kun olet valmis. Koska se on sinun tarinasi ja sinun elämäsi. Tämä prosessi on ratkaiseva kenelle tahansa, joka on kaapissa, ja se auttaa itsensä hyväksymisen ja prosessoimisen kanssa. Identiteetti-kamppailusi on myös kauniisti kuvattu ja sitä tuetaan iskevällä ja kauniilla laululla, "Why am I like this?" Se on jotain jota melkein jokainen LGBTQI+ henkilö on ajatellut joskus, ja laulu vie sinut takaisin tuohon aikaan.Paljastamatta liikaa: Jossain kohtaa sarjassa yhdellä hahmoista on tunteellinen keskustelu äitinsä kanssa. Tuo hetki herätti eniten tunteita minussa. Tapa jolla se esitettiin, oli niin puhdas, herkkä, realistinen, kauniisti kuvattu ja äärimmäisen hyvin näytelty. Tämä kohtaus koskettaa monia ihmisiä yhteisössä, ja tuo eniten muistoja mieleen. Hyviä ja huonoja. Minun tapauksessani hyviä. Valtava helpotus ettei tarvitse kantaa suurta salaisuuttasi enää, ettei tarvitse näytellä tuota toista roolia enää, se on suunnaton vapautus. Ja minä tunsin sen jälleen. Heartstopper - ja tämä kohtaus muitten joukossa - auttoi minua ulostuloni prosessoinnin ja ratkaisun kanssa, jota en tiennyt tarvitsevani.En syytä ketään enkä kadu "myöhäistä" ulostuloani, koska en voi kääntää aikaa, ja se on tehnyt minusta sen joka olen tänä päivänä. Jälkikäteistarkastelussa olisin tehnyt sen toisin, jos minulla olisi ollut rohkeutta ja jos olisin tiennyt mitä tiedän nyt.On surullista että täytyi kestää vuoteen 2022 asti miljoonille ihmisille ympäri maailman, todella tunnistaa itsensä sarjassa (tai elokuvassa) ensimmäistä kertaa. Heidän identiteettinsä, suuntautumisensa, tarinansa, tunteensa ja kamppailunsa esitettynä kauniilla, rakastavalla, vilpittömällä ja positiivisella tavalla. Niin monilla ihmisillä on nyt tapa prosessoida tunteitaan teinivuosiltaan, tai sen yli. Mutta ennen kaikkea, minussa ja muussa yhteisössä on tunne ylpeydestä ja ilosta että mahtava Netflix rohkeni tehdä tämän sellaisella rakkaudella ja huomiolla yksityiskohtiin ja realismiin. Lahjakkaat näyttelijät olivat hyvin moninaisia, ja tuotantotiimi oli täynnä LGBTQI+ ihmisiä. Voit nähdä ja tuntea sen. Luulen että LGBTQI+ ihmiset ovat paremmin ymmärrettyjä tällaisen sarjan avulla. Mutta mikä tärkeintä, olen erityisen onnellinen että tämä epäilemättä tulee auttamaan tämän päivän LGBTQI+ nuoria löytämään itsensä ja olemaan oma itsensä. Että he voivat nähdä että heidän on sallittua olla mitä ovat, että heidän on sallittua rakastaa ketä haluavat, ja kuinka onnellinen voit olla. Tämä sarja tulee todella vaikuttamaan suuresti moniin elämiin. Itse asiassa, se tekee sen jo.Monet ihmiset, jotka eivät tunnista itseään "normista", ovat luoneet itselleen suojakerroksen. He tuntevat etteivät ole tulleet nähdyksi ja kuulluksi tuon normin kautta, yhteiskunnan paineiden, odotusten ja reaktioiden kautta. Ja mikä pahempaa, he ovat hyväksyneet etteivät tule aina nähdyksi ja kuulluksi. Representaatio on pääasia, jota itsensä "erilaisiksi" tuntevat ihmiset tarvitsevat. Yhteiskunnassa, televisiossa, elokuvissa, koulussa, kirjoissa, ihmisissä ympärilläsi ja työssä. Ei väliä kuinka pieniä tai hienovaraisia sanat, kuvat, reaktiot ovat, niillä on väliä. Ei ole koskaan liian myöhäistä oivaltaa tämä ja tehdä sille jotain. On tärkeää normalisoida LGBTQI+ ihmisten onnellisuus, murtaa esteet ja stigmat, ja luoda yhteiskunta jossa ihmiset ovat hyväksyvämpiä toisiaan kohtaan.Heartstopper on sarja teini-ikäisistä, mutta se ei ole vain teini-ikäisiä varten. Se on lämmin halaus ja pakko nähdä jokaiselle, minkä ikäiselle tahansa, missä ammatissa tahansa, mistä tahansa koulusta, ja mitä tahansa identiteettiä tai suuntautumista. Ja ihmisille joilla on lapsia: Katsokaa se heidän kanssaan! Sillä on enemmän merkitystä kuin saatatte ajatella. [Huom: lisään tähän, että juuri näin monet ovat Facebook-ryhmässä kertoneet tehneensä! Suvaitsevaisuus on jotain mikä opitaan, aivan kuten suvaitsemattomuuskin. Ikäraja on tarkoituksella 7+, ja varmasti siinä se aiotaan pitää myös tulevilla kausilla! - Marko]
Aiemmat blogijulkaisuni aiheesta:
Lue myös:
YouTubessa:
Heartstopper Episode 1 Reaction! - "Meet": amer. heteromies reagoi; etsi seuraavat osat hänen kanavaltaan. (Valitsin tarkoituksella heteromiehiä monista vaihtoehdoista! Sanomattakin on selvää, että he ovat hyvin ennakkoluulottomia ja avarakatseisia - toivottavasti eivät poikkeuksia.)
This Guy can't be serious! - Heartstopper Season 1 Episode 1 Reaction: brittiläinen heteromies reagoi; jälleen etsi muut jaksot hänen kanavaltaan.
LGBTQ+ Doctor REACTS to Heartstopper #1/Dr Elliot: Tri Elliot Carthy on psykiatri, joka on itse homo, joten hänen näkökulmansa on kiinnostava!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti