Kaksi suomalaista taiteilijaa historian hämärästä

 Tämä julkaisu koskee äskettäin lukemaani kirjaa, joka on niitä kirjoja, joita ei malttaisi laskea käsistään! Se käsittelee tämän blogin pääasiallista aihepiiriä, henkisyyttä, mutta vain sivuaa ohimennen mainitsemalla sitä toista - eli seksuaalisuutta - esiin nostamieni henkilöiden kautta, jotka ovat jääneet enemmän tai vähemmän historian hämärään: itse luin heistä nyt ensimmäistä kertaa. Merkillepantavaa on myös se että naisina omilla aloillaan kumpikin rikkoi rajoja. 

Tuskin seksuaalisuus kenenkään elämässä mikään pääasia onkaan, se on pieni osa meitä. Emmeköhän me kaikki ole ensisijaisesti ihmisiä. Toisaalta, seksuaalisuus on osa tuota ihmisyyttä, ja siis nimenomaan osa meitä, syntymästä saakka; siihen emme voi vaikuttaa. Sen sijaan esim. "kristitty" tai "buddhalainen" ovat titteleitä, jotka valitsemme ja omaksumme ulkopuoleltamme, usein esim. siitä kulttuuripiiristä, missä olemme kasvaneet, ja/tai vanhempien vaikutuksesta. Leikittelen joskus ajatuksella, että jos joku harras kristitty olisi syntynyt islamilaiseen maahan ja/tai perheeseen, hän saattaisi olla aivan yhtä harras muslimi. Yhtäkaikki, ulkoisen vaikutuksen ei pidä antaa tukahduttaa ominta synnynnäistä itseämme, joka on luonnollinen. Uskonnot ovat viime kädessä ihmistekoa, "keinotekoisia", jos niin haluaa sanoa. Toki pohjimmainen kaipuu niidenkin takana on syvästi inhimillinen perustarve (Jungin mukaan). 

Yhtä hyvin olisin voinut julkaista tämän kirjoituksen melkein missä tahansa muussakin blogissani, se taipuu moneen suuntaan. 

UUDEN ETSIJÄT: Salatieteiden ja okkultismin suomalainen kulttuurihistoria 1880-1930. Toimittaneet Maarit Leskelä-Kärki ja Antti Harmainen. Kustannusosakeyhtiö Teos 2021.

Historian tutkimuksen näkökulma esoteriaan on juurikin se mikä minua enää kiinnostaa aiheessa (sekä kenties se miten C.G. Jung on tulkinnut esoteerisia teemoja psykologisesti), vaikka juurikin länsimainen esoteria - ennen kaikkea teosofia - alun alkaen teki minullekin tutuiksi itämaiset karman ja jälleensyntymisen käsitteet. Nyt olen kuitenkin palannut alkuperäisille lähteille buddhalaisena. Englanninkieliseen blogiini olen aiemmin kirjoittanut eräänlaisen kritiikin länsimaisesta esoteriasta ja sen suhteesta nimenomaan buddhalaisuuteen. 

Nykypäivän näkökulmasta voi olla vaikea kuvitella, ellei ole perehtynyt asiaan, miten merkittävä ja suuri vaikutus esim. juuri teosofisella liikkeellä oli 1800-1900-lukujen taitteessa, niin maailmalla kuin täällä meidän pienessä Suomessammekin. Se liittyi meillä niin kansallistunteeseen Venäjän vallan alla ennen itsenäistymistä, kuin myös työväenliikkeeseen. 

Aikaisemmin olen lukenut myös seuraavat teokset samasta aihepiiristä, joita voin suositella kiinnostuneille...

 Hengen aarteet: esoteerisuus Suomen taidemaailmassa 1890-1950. Parvs 2020.

Minna Fyrqvist: Teosofien Suur-Suomi. Kustannusosakeyhtiö Teos, 2016.

Moderni esoteerisuus ja okkultismi Suomessa. Vastapaino 2020.

Aiheesta on myös kuunneltavaksi YLEn Tiedeykkösen podcast: Esoteeriset liikkeet olivat synteesi tiedettä ja henkisyyttä - vetosivat kaikkiin kansankerroksiin

Tässä käsillä olevassa kirjassa kerrotaan aikakauden suomalaisista taiteilijoista, joista haluan nyt nostaa esiin kaksi naista, joiden elämä ja elämäntyö minua puhutteli kaikkien muiden joukosta erityisesti. On hauska "sattuma" - ehkä - että tässä yhteydessä kun heidät esittelen, heidän valitut teoksensa ikään kuin näyttävät tukevan ja täydentävän toisiaan, musiikillisesti ja kuvallisesti. Kirjan luvut ovat huomattavasti laajempia, joten tässä on vain pieni maistiainen aiheesta. Kummaltakin esittelen vain yhden teoksen. 

Ida Moberg

Ensimmäinen on säveltäjä Ida Moberg (1859-1947). Hänestä sanotaan mm. että "hän oli paitsi säveltäjä myös kapellimestari, kuoronjohtaja ja musiikkipedagogi. Samalla Moberg oli näkyvä hahmo Suomen Teosofisessa Seurassa sekä antroposofisen liikkeen uranuurtaja Suomessa." 

Itse sain 1990-luvun alussa henkisen herätyksen varsinkin teosofian kautta, erityisesti liikkeen suomalaisen uranuurtajan, Pekka Ervastin elämäntyön myötä, ja myöhemmin olin tekemisissä antroposofian kanssa liityttyäni Kristiyhteisöön, joka on yksi antroposofian perustajan, Rudolf Steinerin, virikkeistä. Laajemmin voit lukea henkisestä tiestäni tähän päivään asti kirjoituksessani "Minun tieni." 

Vielä kirjassa sanotaan: "Mobergin elämän tarkastelu valaisee myös sitä, miten esoteerisissa liikkeissä suhtautuminen sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen oli usein sallivampaa kuin valtavirran uskonnollisissa järjestöissä, kuten esimerkiksi Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa ja herätysliikkeissä." Aivan totta. Itsekin olen kirjoittanut joskus artikkelin, "Homoseksuaalisuus esoteerisen tiedon valossa", joka avaa asiaa. Toki on myös poikkeuksia, joita olen listannut tämän blogin linkkiluetteloon sivupalkissa, ja yhdestä sellaisesta minulla on omakohtaista kokemustakin. 

Ida Moberg oli ensimmäinen suomalainen nainen, joka sävelsi sinfonian - ja ylipäänsä ensimmäinen suomalainen naissäveltäjä -  ja sekin on kateissa! Häntä ei yleensäkään tunneta, koska hänen teoksiaan ei ole painettu eli nuotteja on vaikea löytää. Niistä on vain alkuperäisiä käsikirjoituksia, joita pitää hankalasti etsiä arkistosta. Mobergin teoksia ei olekaan esitetty hänen kuolemansa jälkeen juuri lainkaan. 

Opiskeltuaan Pietarissa neljä vuotta laulua ja pianonsoittoa (1879-1883) ja palattuaan Helsinkiin, "Moberg toimi laulajana ja musiikinopettajana. Hän kuului muun muassa Robert Kajanuksen johtamaan sinfoniakuoroon, jossa lauloi ja jonka harjoittajana sittemmin toimi Mobergin ystävä, pianisti Selma Kajanus. Molemmat olivat teini-ikäisinä Alie Lindbergin piano-oppilaita. Molemmat pyrkivät edistämään naisten asemaa musiikkielämässä, molemmat olivat kiinnostuneita esoteriasta ja molemmat elivät elämänsä samansukupuolisen elämäntoverin kanssa. Pietarista palattuaan Moberg muutti kumppaninsa Aurora Charlotta ('Lotti') Kochin luo, joka jakoi Mobergin kiinnostuksen teosofiaan ja sittemmin antroposofiaan. Pariskunta eli yhdessä 43 vuotta, Kochin kuolemaan saakka." Toisaalla netissä tyydytään toteamaan: "Oliko suhde pelkästään ystävyyssuhde, sitä ei tiedetä." 

Ilokseni löysin YouTubesta sentään jotain hänen musiikkiaan. Susanna Välimäki ja Juha Torvinen kertovat Ida Mobergia käsittelevässä kirjan luvussa tästä hänen teoksestaan näin: "Elämänmittainen totuuden etsintä on keskeinen teema myös Mobergin orkesterisarjassa Auringonnousu (Soluppgång, 1907-1908). Se on Mobergin elinaikana hänen eniten esityksiä saaneita orkesteriteoksiaan. Neljästä osasta koostuva kaksikymmentäminuuttinen sävellys voidaan ymmärtää kuvaukseksi henkisestä matkasta. Etsivät aiheet vuorottelevat näynomaisten jaksojen ja hiljaisuuksien kanssa. Luontokuvat toimivat vertauskuvina meditaatiolle, psyykkiselle tapahtumiselle sekä yhteydelle olemassaolon kokonaisuuteen."

"Ensimmäinen osa Auringonnousu (Soluppgång) rakentaa laajan kaaren alun hienoisia valonkareita ilmentävistä vaimeista sävelsoluista koko orkesterin soittamaan keinuvaan ja kirkkaasti soitinnettuun koraaliin. Sitä seuraa ohimenevä täyttymyksen hetki, jossa häivähtää Richard Wagnerin Tristan ja Isolde-oopperasta tuttu hurmoskuvasto. Osan muotorakenne kuvaa hengellisen heräämisen prosessia, jota auringonnousu symboloi." 

Göteborgin sinfoniaorkesteri: Auringonnousu

"Tummemmin soitinnetun toisen osan nimi on Preludi tai Toiminta (Versamhet); käsikirjoitusaineistossa ja konserttiohjelmissa esiintyy kumpaakin nimeä. Sen musiikki sisältää ylöspäin ponnistelevia huokausaiheita kuin kuvaten ihmisen elämän työläyttä ja henkisellä polulla kulkemisen vaikeutta." 

Göteborgin sinfoniaorkesteri: Preludi - Toiminta

"Toiminnan tunne jatkuu Ilta-nimisessä (Afton) kolmannessa osassa. Sitä luonnehtivat tiukka syke ja kellomainen tikitys, jotka symboloivat ajan kulkua. Ensin syke kiihtyy, mutta sitten se hidastuu ja lopulta raukeaa. 'Ilta' kuvannee siten elämän ehtoopuolta ja lähestyvää kuolemaa."

Göteborgin sinfoniaorkesteri: Ilta

"Auringonnousu-orkesterisarjan päätösosan nimi on Hiljaisuus (Stillhet). Joissakin konserttiohjelmissa ja kritiikeissä se on suomennettu Rauhaksi. Osa soitetaan vain jousisoittimin, joilla länsimaisessa taidemusiikissa on usein kuvattu sielullista tapahtumista. Koraalimainen mollikudos etenee rauhallisessa tempossa. Toistuvat asteikkoaiheet luovat vaikutelman sekä ylös kohoamisesta että alas vajoamisesta: maallisen kehon vajotessa sielu nousee korkeuksiin. Musiikki päättyy asteittaiseen vaimenemiseen (morendo) eli katoamiseen olemattomuuteen. Tämä sarjan viimeinen osa viittaa tuonpuoleiseen, hengen valtakuntaan."

Göteborgin sinfoniaorkesteri: Hiljaisuus

"Ilta- ja Hiljaisuus-osat voi kuulla myös memento mori-aiheen kannalta kuolevaisuuden mietiskelynä. Esoteerisessa ajattelussa symbolinen kuolema on initiaation eli vihkimystien vaihe, joka kasvattaa itsetuntemusta ja mahdollistaa uuden syntymän. Vanhan minän on kuoltava, jotta uusi elämä olisi mahdollinen." 

Wikipedia kertoo, että Mobergin oopperaa Aasian valo ryhdyttiin valmistelemaan esityskuntoon 2010-2020-luvun vaihteessa, mikä on todella hyvä uutinen koska tuo teos vaikuttaa aivan erityisen mielenkiintoiselta; jopa minä, joka en koskaan ole käynyt oopperassa, saattaisin olla kiinnostunut! Kirjassa kerrotaan siitä: 

"Moberg piti itse pääteoksenaan oopperaansa Asiens ljus ('Aasian valo'), jota hän sävelsi todennäköisesti jo 1910-luvulta alkaen. Sen liberetto perustuu englantilaisen filosofin Edwin Arnoldin teokseen The Light of Asia: The Great Renunciation (1879). Arnoldin teos on runollinen elämäkerta Siddhartha Gautamasta ja pohjaa sanskritinkieliseen Lalitavistara Sutraan. Arnoldin teos oli ensimmäisiä länsimaiselle suurelle yleisölle suunnattuja esityksiä Buddhan elämästä. Ruotsin teosofiset piirit tilasivat siitä ruotsinnoksen (1888), jonka pohjalta Moberg laati oopperansa libereton yhdessä ystävänsä, teosofi Agnes Gluudin kanssa. Suomen Teosofiseen Seuraan vuonna 1898 liittynyt Gluud kuului Mobergin kanssa samaan naisvaltaiseen Vågen-loosiin. Säilyneeseen käsikirjoitus-aineistoon kuuluviin liberettovihkoihin on virheellisesti merkitty libereton perustuvan Viktor Rydbergin teokseen. Rydberg kylläkin kirjoitti Arnoldin teoksen ruotsinnokseen esipuheen 'Om buddha återvände' (suom. 'Buddhan elämä ja opit'), joka korostaa buddhalaisuuden yhteyksiä kristillisiin oppeihin. Se oli kristillistä teosofiaa ja antroposofiaa harjoittaneelle Mobergille tärkeä kirjoitus ja lienee vaikuttanut hänen oopperaansa.

Ooppera käsittelee Prinssi Siddharthan heräämistä maailman kärsimykseen ja hänen päätöstään jättää etuoikeutettu elämänsä. Kosmiseen nirvanaan huipentuva teos painottaa ihmisen henkistä kehitystä, jossa itsekkyys ja heikomman riisto korvataan myötätunnolla ja yhteenkuuluvuudella. Musiikkia luonnehtii värikäs sävelmaalailu ja valosymboliikka, epätavalliset harmoniat ja rytmiikat. Valo on perinteinen vertauskuva elämän arvoitukselle ja sisäiselle etsinnälle ja keskeinen osa esoteerista estetiikkaa. Mobergin musiikissa valovaikutelmia luodaan ennen kaikkea harmonian ja sointivärien avulla. Partituurin mukaan laulajien ja tanssijoiden tulee paikoin liikkua Steinerin eurytmisten kaavojen mukaan. Eurytmiaa oli mukana myös monissa Steinerin mysteerinäytelmissä.

Oopperaa ei koskaan esitetty kokonaisuudessaan, mutta joitakin sen instrumentaalisia, lyhyitä osia kyllä. Sen Balettikohtaus on olemassa erillisenä teoksena, ja Kehtolaulua on soitettu Auringonnousu-orkesterisarjan finaalina [Hiljaisuus] sekä omana erillisenä teoksenaan. Moberg palasi oopperansa pariin uudestaan 1940-luvulla ja uusi sitä vielä viimeisinä vuosinaankin, mikä kertoo, kuinka tärkeä teos säveltäjälleen oli. On mahdollista, että Moberg tarkoitti oopperansa alun perin jonkin teosofisen tapahtuman mysteerinäytelmäksi tai juhlaesitykseksi laulujuhlille."

Edwin Arnoldin runoelma Jussi Snellmanin suomentamana ja WSOY:n 1951 julkaisemana löytyy netistä. Itse teosofisen liikkeen perustaja H.P. Blavatsky piti siitä niin paljon, että toivoi luettavan kirjasta luvun aina kuolemansa vuosipäivänä Teosofisen Seuran päämajoissa, yhdessä Bhagavad Gitan otteiden kanssa. 

Naisia ei yleensä hyväksytty kapellimestariksi, ei edes orkesterimuusikoiksi 1900-luvun alussa. Siksi naiset perustivat omia orkestereitaan ja yhtyeitään. Mobergin kirjeistä käy ilmi, että "hän olisi halunnut säveltämisen ohella tehdä kapellimestarin työtä, johon hänellä oli koulutus, mutta jota hänen oli sukupuolensa takia mahdoton saada. Teosofisesta Seurasta - ja myöhemmin myös Antroposofisesta Seurasta - tuttu kapellimestari-kollega Leino [Johannes (Juho) Leino] kuitenkin järjesti Mobergin sijaisekseen johtamaan Viipurin musiikin ystäväin orkesteria kolmessa kansankonsertissa vuonna 1908. Se saattoikin jäädä Mobergin ainoaksi ammattikeikaksi kapellimestarina. Teosofisten piirien, tyttökoulujen ja opettajaseminaarien ohella hän sai toimia kapellimestarina vain omien teostensa esityksissä omassa sävellyskonsertissaan ja Helsingin filharmonisen seuran erikoistapahtumissa, kuten Suomalaisen musiikin viikolla, jossa säveltäjät johtivat omia teoksiaan." 

Sigrid af Forselles

Nina Kokkisen ja Marja Lahelman kirjoittama luku kirjassa alkaa näillä sanoilla: "Kuvanveistäjä Sigrid af Forselles [1860-1935] oli ensimmäinen pitkän ja johdonmukaisen ammatillisen uran luonut suomalainen naiskuvanveistäjä. Tästä huolimatta hän on saanut ainoastaan marginaalisen aseman Suomen taidehistoriankirjoituksessa, eikä hänen taiteellista tuotantoaan ole juurikaan ymmärretty. Taiteilijan rohkeus, omaperäisyys ja etsijän asenne ovat osaltaan edesauttaneet marginaaliin ajautumista." 

Hiukan myöhemmin kerrotaan että: "Naiselle kynnys ryhtyä kuvanveistäjäksi 1800-luvun lopulla oli korkea, eivätkä mahdollisuudet selvitä alalla olleet kummoiset. Raskaan fyysisen luonteensa vuoksi kuvanveistoa ei oikeastaan pidetty naiselle soveltuvana taiteenlajina. Naisille ei myöskään avautunut juuri mahdollisuuksia julkisen taiteen tekijöinä. Kuvanveistäjälle julkiset tilaukset olivat kuitenkin elinehto."

Sigrid af Forselles eli ja vaikutti niin Pariisissa kuin Firenzessäkin. Pariisissa hän oli mm. "kuvanveiston mestariksi kohotetun" Auguste Rodinin oppilas, mikä oli merkittävä käännekohta hänen elämässään, ja myöhemmin avustaja Rodinin ateljeessa, osallistuen mm. kuuluisan Calais'n porvarit-veistoksen ihmishahmojen muovailemiseen. Rodin pyysi af Forsellesia jatkamaan avustajanaan työn valmistuttua, mutta hän oli valmis itsenäiselle uralle. 

Af Forselles osallistui Pariisin kevätsalonkiin 1885 nuorta naista esittävällä pronssisella rintakuvalla, Nuoruus; "sen mallina toimi todennäköisesti ranskalainen kuvanveistäjä Madeleine Jouvray, josta tuli af Forsellesille läheinen ystävä ja kumppani. Heidän suhteensa on arveltu olleen myös romanttinen", kerrotaan kirjassa. He tutustuivat toisiinsa todennäköisesti Rodinin ateljeessa. 

"Rodin tunsi useampia teosofeja, okkultisteja ja muita samoista aiheista kiinnostuneita." [...] "Taiteilijan tiedetään... tutustuneen ajan merkittävimpiin lukeutuneeseen okkultistiin Aleister Crowleyyn Pariisissa vuonna 1903. Rodin esitteli Crowleylle tekemiään alastonkuvia, joiden oheen tämä runoili tekstit. Rodinin teokset ja Crowleyn runot julkaistiin yksissä kansissa vuonna 1907." 

Läheisen ystävänsä ja tukijansa Helena Westermarckin muistelmien mukaan af Forselles tutustui spiritualismiin Pariisissa 1880-luvun lopulla, jolloin hän aloitti ihmissielun kehitystä kuvaavan reliefisarjan tekemisen. 

"Sigrid af Forsellesin suurisuuntainen monumentaalihanke oli viisiosainen reliefisarja Ihmissielun kehitys (n. 1887-1900). Sitä voidaan pitää myös yhtenä merkittävimmistä esoteeriseen henkisyyteen kietoutuvista taideteoksista 1800- ja 1900-lukujen vaihteen Suomessa. Teoskokonaisuus muodostuu viidestä noin kaksi metriä korkeasta ja kaksi ja puoli metriä leveästä kipsireliefistä. Reliefit kuvaavat merkittäviä käännekohtia ihmiskunnan myyttisen historian ja henkisen kehityksen tiellä, alkaen pakanallisesta esihistoriasta ja päättyen lopulliseen kirkastumiseen korkeammassa todellisuudessa." [...]

"Mittasuhteiltaan monumentaalisen Ihmissielun kehitys-hankkeen tekeminen ilman ennakkoon sovittua tilausta kertoo af Forsellesin halusta ja valmiudesta omistaa koko elämänsä taiteelliselle työlle ja siihen nivoutuvalle henkiselle etsinnälle. Hanke oli erittäin kunnianhimoinen, ehkä jopa hieman suuruudenhullu. Teossarjan toteuttaminen itsenäisesti vailla minkäänlaista tietoa sen tulevaisuudesta oli taloudellisessakin mielessä uhkarohkeaa, eikä etenkään naisten katsottu soveltuvan näin mittavien hankkeiden toteuttamiseen. Se ei kuitenkaan estänyt af Forsellesia tarttumasta haasteeseen ja tavoittelemasta tunnustetun kuvanveistäjän asemaa." 

"Yhtenä tärkeänä esikuvana af Forsellesin reliefisarjalle toimi sama renessanssi-taiteen mestariteos, joka innoitti myös Rodinia Helvetin portissa. Kyseessä olivat Lorenzo Ghibertin 1400-luvulla veistämät Firenzen Battistero di San Giovanni-kappelin ovet. Paratiisin porttina tunnetut ovet koostuvat kymmenestä Vanhan testamentin tapahtumia kuvaavasta kullatusta pronssireliefistä." [...]

"Renessanssiesikuvia seuraten hänen tarkoituksenaan oli valaa reliefit pronssiin ja siten tehdä niistä paitsi henkiseltä sisällöltään myös fyysiseltä olomuodoltaan ikuisia." [...]

"Reliefisarjan nimeksi vakiintui jo varhain Ihmissielun kehitys (Männsikoandens utveckling), mutta ei ole tietoa, onko nimi juuri tässä muodossa peräisin taiteilijalta itseltään. Kun af Forselles asetti kaikki viisi reliefiä yhtä aikaa näytteille - tiettävästi ensimmäisen ja viimeisen kerran - vuonna 1908, ainoastaan yksittäiset reliefit oli nimetty. Hufvudstadsbladetin kriitikko kertoi reliefisarjan teemana olevan 'pimeästä kohti valoa kamppailevan ihmishengen historia'. Osien nimiksi hän mainitsi 'Ihmisen taistelu', 'Vankeus', 'Kristinuskon julistus', 'Kotimatka' ja 'Kotiinpaluu'. Ensimmäinen osa on mielletty aiheeltaan pakanalliseksi. Se tunnetaan nykyisin nimellä 'Ihmisten taistelu, aihe Eddasta, Ragnarök.' Toinen osa kuvaa vanhatestamentillista Babylonin vankeus-aihetta. Sen jälkeen tulee kolmannessa osassa kuvattu Jeesuksen vuorisaarna, ja seuraavassa osassa enkeleiden johdattama kirkastuneiden sielujen kulkue. Viimeisessä reliefissä Jeesus toivottaa henkisen tien kulkijat tervetulleiksi takaisin taivaalliseen kotiinsa. Reliefien sisältö kiinnittyy kristilliseen perinteeseen, mutta taivuttaa sitä kohti esoteerista henkisyyttä. Tämänkaltaiset tulkinnat olivat varsin yleisiä vuosisadanvaihteen okkulttuurissa." [...]

"Af Forsellesin reliefisarjan ihmisyksilön ja samalla koko ihmiskunnan sielulliseen kehitykseen kytkeytyvä sisältö sekä toive teossarjan sijoittamisesta julkiseen tilaan sopivat ajatukseen henkisen evoluution edistämisestä taiteen keinoin. Tarkoituksena ei ollut välittää jotain tiettyä esoteerista oppia, vaan antaa tilaa erilaisten ainesten pohdiskelulle ja synteesin rakentamiselle. Vuosisadan lopun esoteerisuuden ilmapiiristä on mahdollista paikantaa monia eri suunnista kumpuavia lähtökohtia af Forsellesin reliefisarjan henkiselle sisällölle. Kirjeissään taitelija paljastaa vain niukasti ajattelunsa taustoja. Etsijäluonteensa mukaisesti hän ei sitoutunut mihinkään tiettyyn ideologiaan, vaan pysyi uskollisena oman totuutensa tavoittelulle." 

[Teosofinen] "Käsitys nykyisen sivilisaation pohjoisesta alkuperästä tarjoaa uskottavan tulkintakehyksen af Forsellesin reliefisarjan ensimmäiselle, skandinaaviseen mytologiaan viittaavalle osalle... Reliefin sommitelmassa keskeiselle paikalle kuvattu Thorin vasara saa tässä teosofis-metafyysisessä tulkinnassa erityisen merkityksen symbolina 'titaanisille' alkuvoimille, jotka estävät ihmiskuntaa palaamasta henkiseen kotiinsa. Henkinen kehitys on mahdollista vasta, kun ihmiskunta vapautuu niiden vallasta. Tähän ajatukseen voisi liittyä Westermarckin esittämä näkemys, jonka mukaan ensimmäisen osan aiheena ovat primitiivisen ihmisen affektit, eli alkukantaiset tunnereaktiot. [Edouard] Schurén kautta avautuvassa tulkintakehyksessä ensimmäinen osa voidaan tulkita kuvaukseksi ihmiskunnan (valkoisen rodun) kehityksen pakanallisesta esihistoriasta, jolloin ihmiset vielä uskoivat yhden sijasta moneen jumalaan. Ihmiset on esitetty kaaoksen ja sekasorron tilassa, jossa primitiiviset tunteet sekä fyysinen voima ja väkivalta hallitsevat."

Osa 1. Ihmisten taistelu, aihe Eddasta, Ragnarök

"Seuraavassa osassa kuvattu vanhatestamentillinen Babylonin vankeus-aihe liittyy juutalaisten maanpakolaisuuteen Babyloniassa. Schuré antaa juutalaisille keskeisen merkityksen ihmiskunnan historiassa linkkinä muinaisen itäisen sivilisaation ja sitä seuranneen läntisen valtakauden välillä. Juutalaisuus vakiinnutti monoteismin ja mahdollisti kristinuskon synnyn. Kun monoteismin idea ymmärretään esoteerisessa merkityksessä, siihen sisältyy myös ajatus koko ihmiskunnan yhdistämisestä yhden lain ja jumalan alaisuuteen. Schurén mukaan tähän kiteytyy Uuden Testamentin perimmäinen ja puhdas oppi, jonka lukemattomat käännökset ja uudelleentulkinnat ovat piilottaneet näkyvistä. Babylonin vankeus siis merkitsee ihmiskunnan historiallista käännettä, jonka jälkeen messiaaninen idea aloittaa voittokulkunsa."

Osa 2. Babylonin vankeus

"Kolmas reliefi, jonka aiheena on Vuorisaarna, mainitaan vuoden 1908 näyttelyn yhteydessä nimellä 'Kristinuskon julistus'. Westermarck antaa sille myös ranskankielisen nimen 'L'Acceptation du Christianisme', eli 'Kristinuskon omaksuminen'. Keskushahmona on Schurén viimeiseksi 'suureksi vihityksi' nimeämä Jeesus. Hänen kauttaan salainen oppi oli tullut koko ihmiskunnan saataville. Schurén mukaan ennen julkista esiintymistään Jeesus oli viettänyt vuosia essealaisiksi kutsuttujen juutalaisten parissa, jotka olivat vihkineet hänet muinaiseen viisaustraditioon. Monien esoteeristen suuntausten parissa ajateltiin juuri essealaisten säilyttäneen Vanhan testamentin todellisen merkityksen, kun se muutoin oli Babylonin vankeutta seuranneena aikana painunut unohduksiin. Schurén mukaan essealaiset paljastivat Jeesukselle Vanhan testamentin symbolikielen alleen kätkemän salatun opin sekä Moosesta seuranneiden mestareiden Orfeuksen ja Pythagoraan keskeisimmän sanoman. Schuré kertoo Jeesuksen saaneen ekstaattisessa tilassa taivaalliselta ääneltä viestin, jonka mukaan hänen tehtävänään olisi antaa ihmisille takaisin heidän kadottamansa tieto elämän ja kuoleman salaisuuksista. Vuorisaarna siis merkitsi Jeesuksen julkisen työn alkua, mutta Schurén edustaman teosofisen näkemyksen mukaan siihen sisältyi myös Jeesuksen opetusten esoteerinen ydin, jonka virallinen kristinusko oli vääristänyt. Siten Jeesus näyttäytyy esoteeriseen traditioon vihittynä mestarina, jonka opetukset sisältävät sukupolvelta toiseen kulkenutta salattua tietoa. Kolmas reliefi on sarjan keskipiste, jonka kautta kokonaisuuden merkitys keriytyy auki. Reliefissä kuvattu Jeesus seisoo seuraajiensa keskellä yksi käsi osoittamassa alas maahan ja toinen ylös taivaisiin. Hän antaa koko ihmiskunnalle rakkauden ja anteeksiannon sanoman, mutta opetuslapsilleen hän välittää myös omaksumaansa salattua tietoa. Sen hän verhoaa symbolikieleen niin, että ainoastaan Intian, Egyptin ja Kreikan esoteerisiin perinteisiin syvällisesti perehtynyt henkilö kykenee ne ymmärtämään. Tämän perimmäisen opin ytimessä on näkemys ihmisen olemuksen kolminaisuudesta, joka koostuu ruumiista, sielusta ja hengestä. Sielu muodostaa linkin ikuisen ja kuolemattoman hengen sekä kuolemassa hajoavan ruumiin välille."

Osa 3. Vuorisaarna

"Ylösnousemuksen salattu merkitys kytkeytyy tähän esoteeriseen oppiin. Ihmisen on tavoiteltava sisäistä, henkistä kehitystä tässä elämässä, jotta lopullinen vapautuminen olisi mahdollista kuoleman jälkeen. Kun ihmiset ovat omaksuneet tämän universaalin totuuden sanoman, he voivat aloittaa matkansa kohti taivasten valtakuntaa, eli todellista kotiaan hengen maailmassa. Kirkastuneiden sielujen vaellus kohti taivaallisia korkeuksia on kuvattu neljännessä reliefissä. Siivekkäät enkelit viitoittavat tietä miehistä, naisista ja lapsista koostuvalle kulkueelle, jonka jalkojen alta tukeva maa on katoamassa ja edessä avautuu tyhjyyden kuilu."

Osa 4. Kotimatka

"Viimeisessä reliefissä ne sielut, jotka ovat selvinneet matkan koettelemuksista ja uskaltaneet ottaa viimeisen askeleen kohti tuntematonta, saapuvat lopulta taivaalliseen kotiinsa. Androgyyniseksi kuvattu lempeän oloinen Jeesus ottaa heidät vastaan. Hänen edessään seisoo kolme autuaan näköistä naishahmoa, ja jalkojen juureen on kokoontunut ryhmä pulleita lapsukaisia. Vasemmassa alakulmassa lihaksikas ja roteva alaston mies viittilöi kädellä kohti sommitelman keskellä seisovaa Jeesusta. Ihmishahmot on sijoiteltu keskushahmon ympärille lähes symmetriseen mandorlan muotoiseen asetelmaan, joka muistuttaa myös keskusta kohti kiertyvää spiraalia. Viimeisen osan sommitelma on harkittu ja kauniin harmoninen. Se muodostaa sarjan huipentuman sekä temaattisessa että esteettisessä mielessä."

Osa 5. Kotiinpaluu

"Af Forsellesin reliefisarjassa on jotain musiikinomaista, joka tuo mieleen sinfonisen sävellyksen eri vaiheet. Musiikillisuus liittää teosta myös symbolismin estetiikkaan, johon kuuluu ajatus taiteidenvälisyydestä ja musiikin esikuvallisuudesta muille taiteenlajeille. Ensimmäisen reliefin kaaoksesta edetään vähitellen kohti loppuhuipennuksen suurta harmoniaa. Merkityksen tasolla sarja etenee lihaksikkaina rimpuilevien miesvartaloiden fyysisyydestä ja materiaalisuudesta kohti viimeisten osien henkistyneisyyttä ja aineettomuutta. Sarjan kautta keriytyy auki vähitellen etenevä ihmiskunnan henkisen evoluution prosessi, joka vastaa myös yksilön henkilökohtaista sielullista kehitystä."

Kirjassa kerrotaan miten reliefisarjan tekeminen jatkui af Forsellesin palattua Pariisiin Firenzestä vuosien 1891 ja 1892 aikana. Vuoteen 1893 hän asui yhdessä Madelaine Jouvrayn kanssa. Mm. Magnus Enckell vieraili usein heidän luonaan. Heinäkuussa 1893 af Forselles kertoi näkevänsä henkimaailmaan ja hänen oppaanaan toimi renessanssiajan mestari Brunelleschi. Vuoden 1893 loppupuolella hän muutti pois yhteisestä ateljeesta ajauduttuaan riitoihin Madeleine Jouvrayn kanssa henkimaailmaa koskevien erimielisyyksien vuoksi. Lopullinen välirikko tapahtui ilmeisesti vasta 1897. Jouvray kirjoitti eräässä kirjeessään että "Sigrid de Forselles, josta on tullut yhä enemmän spiritualisti, on lähtenyt luotani todeten vain, että henkien mukaan en ole hänen ystävänsä." 

"Taiteilijan seksuaalisesta suuntautuneisuudesta on mahdotonta saada varmaa tietoa, mutta hänen sukupuoli-identiteettinsä voidaan joka tapauksessa nähdä jollain tavoin epänormatiivisena. Monille taiteilijoille ja kirjailijoille esoteerisuus onkin tarjonnut välineitä vallitsevien sukupuoli- ja seksuaalisuusnormien kyseenalaistamiseen. Esimerkiksi af Forsellesin kanssa läheisessä ystävyyssuhteessa 1890-luvun alkupuolella olleelle Magnus Enckelille esoteerisuus näyttäisi tarjonneen sekä identiteetin rakennuspalikoita että sallivamman tilan epänormatiivisen seksuaalisuuden toteuttamiselle. Tämä heijastuu myös Enckellin taiteen homoeroottisiin ulottuvuuksiin. Vuosisadanvaihteen okkulttuuri tarjosikin monenlaisia mahdollisuuksia sukupuolta ja seksuaalisuutta koskevien normistojen väljentämiseen. Monissa esoteerisissa yhteisöissä naisten oli mahdollista nousta tärkeisiin rooleihin, kuten esimerkiksi Teosofisen seuran johtajina tunnettujen H.P. Blavatskyn ja Annie Besantin tapaukset osoittavat."

Sigrid af Forselles... "haaveili ilmeisesti myös löytävänsä teoksille Pariisista ostajan, joka olisi ollut valmis kustantamaan reliefien valamisen pronssiin ja sijoittamaan ne johonkin arvokkaaseen tilaan. Ostajan löytäminen ei ollut helppoa ja neuvotteluja käytiin myös kotimaan suuntaan."[...]

"Kipsireliefit lähetettiin lopulta vuonna 1908 Suomeen. Ne olivat samana vuonna nähtävillä Suomen naistaiteilijain näyttelyssä, joka järjestettiin Ateneum-rakennuksessa. Näyttelyn jälkeen sarjan ensimmäinen osa ostettiin Ateneumin taidemuseon kokoelmaan. Neljä muuta reliefiä sijoitettiin lopulta arkkitehti Lars Sonckin suunnittelemaan Helsingin Kallion kirkkoon, joka valmistui hieman myöhemmin vuonna 1912. Lopputulos oli todennäköisesti taiteilijalle itselleen pettymys. Monumentaaliseksi kokonaisuudeksi tarkoitetun teossarjan osat joutuivat erilleen. Kerrotaan, ettei af Forselles ollut myöskään tyytyväinen siihen, miten reliefit sijoitettiin kirkkotilaan. Korvauksen taiteilija sai lopulta ainoastaan kahdesta osasta, mikä oli varmasti taloudellisestikin murskaavaa. Tämän jälkeen Ihmissielun kehitystä ei ollut enää mahdollista nähdä yhteinäisenä sarjana." 

"Saamiensa näkyjen perusteella hän uskoi, että reliefisarja päätyisi johonkin arvokkaaseen paikkaan esille. Suurisuuntaiset haaveet reliefien suhteen eivät kuitenkaan koskaan toteutuneet. Koska ensimmäinen, aiheeltaan pakanalliseksi tulkittu reliefi on joutunut eroon muista osista, on kokonaisuutta enää mahdotonta hahmottaa sellaisena kuin se oli tarkoitettu. Neljän muun osan sijoittaminen kirkkotilaan on osaltaan edesauttanut niiden tulkitsemisen yksiselitteisesti kristillisessä viitekehyksessä. Kokonaisuuden hajauttaminen ja sen toteuttaminen ainoastaan hauraina kipsireliefeinä epäävät sarjalta aseman mestariteoksena, jollaiseksi se oli tarkoitettu. Rohkeus ja kunnianhimo, jotka tuottivat mittasuhteiltaan valtavan reliefisarjan, myös osaltaan aiheuttivat sitä kohdanneen unohduksen ja epäonnistumisen." 

En löytänyt netistä kuvia kaikista osista, enkä varsinkaan hyviä kuvia, joten ne on kuvattu puhelimella kirjan sivuilta; ensimmäisen osan kuva Kansallisgalleria, muut Arto Kuronen. 

Katso myös: 

Uuden etsijät-hankkeen nettisivu

Yle: Säveltäjä Ida Mobergille säveltäminen oli henkistä kanssakäymistä

Wikipedia: Ida Moberg

Wikipedia: Sigrid af Forselles