Sivut

Blogin uusi teemalaulu: Lord of the Lost - noituLOVEr (= Love Revolution!), lyriikkavideo


Sananen Markolta

Sinä konservatiivinen kristitty, joka ehkä eksyit tänne, ennen
kuin edes harkitset arvostella, harkitse seuraavaa: Voitto Viron mietteitä uskosta!

Kuten
Gandhi sanoi: "Pidän Kristuksestanne. En pidä kristityistänne. He ovat niin erilaisia kuin Kristuksenne."

- Rakas Jeesus, varjele minua seuraajiltasi!

"Kristityt: aina kun sanotte, 'minä puhun vain totuuden rakkaudessa', mitä ihmiset oikeasti kuulevat on: 'Minä olen mulkku.' Joten lakatkaa sanomasta niin. Paitsi jos olette. Siinä tapauksessa jatkakaa... kai." - John Shore

Suvaitsevaisuus on minulle itseisarvo, mutta suvaitsemattomuuden suvaitseminen on älytön vaatimus; minä en ole tekemisissä negatiivisten ihmisten ja suuntausten kanssa! (Katso alla "Suvaitsevaisuusparadoksi"!) En hyväksy ainuttakaan lahkoa, joka ei hyväksy minua, ehdoitta.
Tämä blogi ei ole pyhimyksiä eikä lampaita varten.

Olen pahoillani jos asenteeni tuntuu kärkevältä, mutta minä olen jo kauan sitten saanut tarpeekseni vastustajiemme argumenteista, enkä koe kutsumuksenani yrittää "ymmärtää" tai "keskustella"; heille minulla ei ole mitään sanottavaa.

Niin maailmankatsomukseni kuin ennen kaikkea elämäni ja elämän asenteeni on kokenut valtavia mullistuksia 2015 vuoden lopusta alkaen, josta voit lukea blogissani Resurget Sol Fugiens: Minun tieni.
Tämä blogi alkoi puhtaasti kristilliseltä pohjalta, ja useimmat kirjoitukset käsittelevätkin kristinuskoa: kaikki mahdolliset kysymykset sen pohjalta on varmasti käsitelty!
Sitten hylkäsin ensin kristinuskon vakaumuksenani ja laajensin kirjoitusten näkökulmaa - myönnän, että tarkoituksella myös hiukan provokatiiviseen suuntaan;
nyt olen kääntynyt buddhalaisuuteen, eikä kristinusko enää kiinnosta minua millään muotoa. Se ei tietenkään tee tyhjäksi tekemääni työtä, jos se voi olla avuksi jollekin.
Sitä paitsi puolisoni kanssa käymme joka tapauksessa Sateenkaarimessuissa, ei se ole pois suljettua. Nykyään on vaikeaa keksiä uutta sisältöä tähän blogiin, jonka aihe on niin spesifinen. Siteeraan vielä itseäni toisesta blogistani: "Seksuaalinen suuntautuminen on sitä mitä olet sisäsyntyisesti ja uskonto valitaan ympäröivästä maailmasta, joten paras valita sellainen vaihtoehto, joka tukee edellistä identiteettiä, eikä ole ristiriidassa sen kanssa. Ainahan se ei toki mene näin kivuttomasti, sen tiedän itsekin, mutta tasapainoa ja onnellisuutta et saavuta niin kauan kuin ristiriita on olemassa, ja vain toista näistä voi muuttaa: uskonnollista katsomusta."

Yhteydenotot kommentoimalla mitä tahansa kirjoitusta tässä blogissa: henkilökohtaisia viestejä en tietenkään julkaise. Muista e-mail osoitteesi, jotta voin vastata jos niin haluat! Ja luonnollisesti ainoastaan asiallisia ja ystävällisiä viestejä, kuten kuka tahansa ajatteleva ihminen ymmärtää!

21.9.13

INTIIMISTI KRISTUKSEN KANSSA

Käännös Jesus in Love blogista, ja Richard Stottin I ask for Wonder-blogista.

Homomiehen läheisyyttä Kristuksen kanssa ilmaisee uudella taiteella ja kirjoituksella Richard Stott, metodistipappi ja taideterapeutti Englannin Sheffieldissä. Kolme suurta maalausta jotka yhdistävät seksuaalisuuden ja hengellisyyden, nousivat Stottin rukouselämästä ja keskiaikaisten kristillisten mystikkojen meditoimisesta, etenkin Pyhän Ristin Johanneksen runosta "Sielun pimeä yö".

Triptyykki teki ensiesiintymisensä kesäkuussa Sheffieldissä taidefestivaalilla Hidden Perspectives, "Raamatun tuomiseksi ulos kaapista". Stott postasi myös mietelmiään kustakin maalauksesta blogissaan, I ask for Wonder

Seuraavassa Richardin kirjoitus koskien yllä olevaa maalausta.
Tämä on toinen maalauksistani, jotka kuvastavat espanjalaisen mystikon, Ristin Johanneksen runoa. Ne kurkottavat kohti kokemusta syvästä ja läheisestä sitoumuksesta Kristukseen.  Ne eivät koske seksiä sinänsä, mutta niissä on eroottinen aspekti. Seksuaalinen halu, halumme toista kohtaan, olla lähellä ja yhteen kietoutuneina, on minun mielestäni kaikua halustamme Jumalaa kohtaan ja Jumalan halusta meitä kohtaan. Se ilmaistaan kristillisessä traditiossa Jumalan tulemisessa lähelle meitä Kristuksen ruumiissa. 

Tämä maalaus tutkii sitä osaa evankeliumin kertomusta, kun ylösnoussut Jeesus kohtaa ystävänsä Tuomaksen. Loput ryhmästä on jo nähnyt Jeesuksen kävelevän ja puhuvan sen jälkeen kun hänet on ristiinnaulittu, mutta Tuomas ei ollut paikalla. Hän ei usko heidän kertomustaan (kuka voisi moittia häntä, en minäkään uskoisi) ja sanoo uskovansa vasta kun voi laittaa sormensa naulojen jälkiin Jeesuksen käsissä ja kätensä haavaan Jeesuksen kyljessä. Kun Jeesus viimein kohtaa hänet viikkoa myöhemmin, hän sanoo: "Tuomas, pane sormesi tähän ja katso käsiäni. Kurkota kätesi ja pistä se kylkeeni." Tämä on kutsu fyysiseen ja intiimiin aktiin. Kosketa minua, tunne minut ja tule minuun. Voin kuvitella hänen ruumiinsa lämmön ja ihonsa sileyden. Sitten kurkottaen käteni vapisten kunnioittavasta pelosta, halusta ja innokkaasta odotuksesta, tutkin reikää hänen lihassaan ja työnnyn häneen. Toisen henkilön ruumiin tutkimisessa on jotain pelottavaa ja ihmeellistä; putoamisen aistimus luovuttaessamme itsemme toiselle. Tämä on kokonaan positiivinen ja luova akti, rakkaus joka kurkottaa koskettamaan ja vetämään lähelle. 

Toisessa osassa evankeliumin kertomusta Jeesus sanoo ystävilleen, että eräänä päivänä he täyttyvät Pyhällä Hengellä ja silloin he ymmärtävät että... "te olette minussa ja minä teissä". Tämä on lupaus intiimistä ja intohimoisesta yhteenkietoutumisesta, aivan kuten hän kutsuu minut sisään ruumiiseensa niin minä voin kutsua hänet sisään omaani.
Simeon Uusteologi kirjoitti hämmästyttävän rukouksen 900-luvulla, joka heijastaa tätä läpikotaisin ruumiillistettua uskoa, uskoa jossa on kyse koskettamisesta ja todellisten asioiden ja todellisten ihmisten tuntemisesta. Se alkaa näin:
Me heräämme Kristuksen ruumiissa
kuten Kristus herää meidän ruumiissamme
ja minun käsiparkani on Kristus
Hän tulee sisään jalkaani ja on äärettömästi minä.
Myöhemmin hän kirjoittaa:
... koko ruumiimme, kokonaan,
jokainen kätketyin osa siitä
tulee iloisesti todeksi Hänenä
ja Hän tekee meidät kertakaikkisen todellisiksi.
Kokemassani Kristuksen uskossa ei ole kysymys itseni eristämisestä irralleen johonkin koskemattomaan henkiseen pyhäkköön ja fantasiamaailmaan pakenemisesta. Siinä on kysymys ruumiista jotka ovat todella sitoutuneet yhteen ja itsen antamisesta kokonaan toiselle tullaksemme siten "kertakaikkisen todellisiksi."

Maalaukset ovat öljyä ja lehtikultaa kankaalla, kooltaan keskimäärin noin 61 x 79 cm. Loput kaksi maalausta nähtävissä täällä: 1 ja 2.

Markon kommentti: Tämä puhuttelee minua todella, sillä olen kauan ollut sitä mieltä että uskonto ja seksi ovat hyvin lähellä toisiaan - eikä todellakaan missään "synti"-merkityksessä, vaan hurmion ja ekstaasin mielessä! Suosittelen kirjaa Taivaallista seksiä (joka ei nimestä huolimatta ole seksiopas, vaan katsaus kristinuskon historiaan, sen suhtautumiseen seksuaalisuuteen eri aikoina, ja esim. mystikkojen kokemuksiin).
Väitän myös häpeämättömästi, että homomies voi kokea suurempaa läheisyyttä Jeesukseen juuri siksi, että Hänessä me rakastamme Täydellisintä Miestä - suurempaa läheisyyttä kuin myös heteronaiset, joiden sukupuoli erottaa heidät. Olen myös tuntenut feministi-lesbo-kristityn, joka koki juuri Jeesuksen sukupuolen ongelmaksi itselleen! 
Katso myös tässä blogissa aihepiiriä sivuten:

Ei kommentteja:


Magnus Enckellin alttaritaulu Tampereen Tuomiokirkossa: huomaa miespari käsi kädessä!
"Jos maailma vihaa teitä, muistakaa, että ennen teitä se on vihannut minua. Jos te kuuluisitte tähän maailmaan, se rakastaisi teitä, omiaan. Mutta te ette kuulu maailmaan, koska minä olen teidät siitä omikseni valinnut, ja siksi maailma vihaa teitä."
Joh. 15:18-19