Kirjassa Näen Jumalan toisin; kristinuskon feministisiä tulkintoja. (Toim. Pauliina Kaunulainen ja Aulikki Mäkinen) Kirjapaja Oy 2006.
Lesbo-, homo- ja queer-teologien mukaan tulkintahistoriallisesti esimerkiksi Uuden testamentin näkemykset seksuaalisuudesta ovat meidän ajallemme vieraita, ja siksi ne on pyrittävä tulkitsemaan uudelleen. Tehtävä ei ole helppo, mutta se on kirkon uskon ja teologian jatkuva haaste: miten omassa ajassamme voidaan ymmärtää kristillisen uskon keskeisin sisältö?
Seksuaalisuuden teologian kannalta mielenkiintoisinta on ilmiö, jonka queer-teologit ovat nähneet taustasyyksi kirkon teologian epäonnistumisessa siinä, miten se kohtaa heteroseksuaalisesta parisuhdenormista eroavan halun. Vanhassa kirkossa oli itsestään selvää, että kaipuun ja halun, siis eroksen, kohde ei pohjimmiltaan 0llut toinen ihminen, oli tämä sitten samaa tai eri sukupuolta, vaan Jumala. Ihmisen ajattelukykyä korostanut modernismi jätti taustalle rationaalisuuden ulottumattomissa olevan tavan lähestyä Jumalaa. Ymmärrys ihmisen eroksen yhteydestä ihmisen hengellisyyteen heikkeni teologiassa. Halun transsendenttinen näkökulma menetettiin, halu biologisoitiin ja samaistettiin seksuaalisuuteen. Näin ihmisen eros yhdistettiin valistusajan ajattelussa yksinkertaisesti ihmisen lisääntymisviettiin.
Sen sijaan, että rakkaus löytäisi päämääränsä Jumalasta, löysi se modernismin kristillisyydessä päämääränsä heteroseksuaalisesta avioliitosta, kuten ruumiin teologiasta kirjoittava Ola Sigurdson asian kärjistää. Samalla kun eros ja seksuaalisuus samaistettiin, vahvistui kristillisen tradition heteronormatiivisuus verrattuna kirkon varhaisempaan historiaan. Muutos oli suuri. Vielä keskiajan kirkon hengellisten virtausten ja teologian äärellä näkee moderniin aikaan verrattuna hämmentävän ruumiin, seksuaalisuuden ja pyhän yhdistämisen, ruumiin rajojen hälvenemisen ja myös sukupuoliroolien sekoittumisen ja ylittymisen.
Valistuksen aikana lähti liikkeelle koko ihmiskuvan biologisoituminen ja maallistuminen, luopuminen ajatuksesta, että ihminen ja koko luomakunta on pyhä.
Lesbo-, homo- ja queer-teologien mukaan tulkintahistoriallisesti esimerkiksi Uuden testamentin näkemykset seksuaalisuudesta ovat meidän ajallemme vieraita, ja siksi ne on pyrittävä tulkitsemaan uudelleen. Tehtävä ei ole helppo, mutta se on kirkon uskon ja teologian jatkuva haaste: miten omassa ajassamme voidaan ymmärtää kristillisen uskon keskeisin sisältö?
Seksuaalisuuden teologian kannalta mielenkiintoisinta on ilmiö, jonka queer-teologit ovat nähneet taustasyyksi kirkon teologian epäonnistumisessa siinä, miten se kohtaa heteroseksuaalisesta parisuhdenormista eroavan halun. Vanhassa kirkossa oli itsestään selvää, että kaipuun ja halun, siis eroksen, kohde ei pohjimmiltaan 0llut toinen ihminen, oli tämä sitten samaa tai eri sukupuolta, vaan Jumala. Ihmisen ajattelukykyä korostanut modernismi jätti taustalle rationaalisuuden ulottumattomissa olevan tavan lähestyä Jumalaa. Ymmärrys ihmisen eroksen yhteydestä ihmisen hengellisyyteen heikkeni teologiassa. Halun transsendenttinen näkökulma menetettiin, halu biologisoitiin ja samaistettiin seksuaalisuuteen. Näin ihmisen eros yhdistettiin valistusajan ajattelussa yksinkertaisesti ihmisen lisääntymisviettiin.
Sen sijaan, että rakkaus löytäisi päämääränsä Jumalasta, löysi se modernismin kristillisyydessä päämääränsä heteroseksuaalisesta avioliitosta, kuten ruumiin teologiasta kirjoittava Ola Sigurdson asian kärjistää. Samalla kun eros ja seksuaalisuus samaistettiin, vahvistui kristillisen tradition heteronormatiivisuus verrattuna kirkon varhaisempaan historiaan. Muutos oli suuri. Vielä keskiajan kirkon hengellisten virtausten ja teologian äärellä näkee moderniin aikaan verrattuna hämmentävän ruumiin, seksuaalisuuden ja pyhän yhdistämisen, ruumiin rajojen hälvenemisen ja myös sukupuoliroolien sekoittumisen ja ylittymisen.
Valistuksen aikana lähti liikkeelle koko ihmiskuvan biologisoituminen ja maallistuminen, luopuminen ajatuksesta, että ihminen ja koko luomakunta on pyhä.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti