Eugênio Giovenardi: Isä Belmiron Rikos. LIKE 2005. (Romaani katolisesta homopapista Brasiliassa)
- Teidän ylhäisyytenne palvelee toisaalta Kristuksen kirkkoa ja toisaalta Jumalan kansaa. Minä edustan Jumalan kansaa enemmän kuin kirkkoa. Kansalla on monia käytäntöjä, joita kirkko ei halua tai ei voi hyväksyä ylenkatsovien oppiensa vuoksi. Kirkon auktoriteetit muokkaisivat mielellään maailman oman mielensä mukaisesti. Siihen muottiin maailma ei vain mahdu.
Joko teidän ylhäisyytenne on puhunut jonkun prostituoidun kanssa? Joko olette puristanut kodittoman kättä? Tietääkö teidän ylhäisyytenne, millaista on viettää puoli vuotta tai vuosi ilman lantin lanttia edes aivan välttämättömiin ruokatarpeisiin ja millaista on katsella kalvakoita äitejä, joista armoton lapsipesue imee voimat?
Joko olette käynyt asunnottomien leirissä, oletteko nähnyt kuinka he syntyvät, elävät ja kuolevat? Ja päälle päätteeksi paavi ja kirkko käskevät heitä tekemään lisää lapsia, niin kuin Kalkutan Äiti Teresa neuvoi Intian paarioita tekemään uusia lapsia niiden tilalle jotka menehtyivät tuskiinsa kaduille ja sairaaloihin.
- Minä rakastan miestä, Belmiro ehätti vastaamaan. - Sellaista minä en voi pitää sairautena. Se on vain sielusta ja ruumiista kumpuava sisäinen voima, joka rohkaisee minua elämään uskossani ja pappeudessani ihmisten tai Jumalan rangaistuksia pelkäämättä.
Kirkko on harjoittanut ihmiskunnan historiassa hirmuvaltaa, toiminut monituiset kerrat jopa tuomioistuimena ja poliisina. Yhteiskunta tarvitsee enemmän rakkautta kuin kaikkia määräyksiä, sääntöjä ja normeja. - Ja kun rakkaus leimahtaa, se on aina yhtä suuri yllätys.
Tottelen esimiehen käskyä, tunnustan syntini viikoittain ja pyydän Jumalalta anteeksiantoa. Synnintunnustus tuo minulle mielihyvää. Mutta minä en pyydä synninpäästöä. Tunnustan vain että olen homoseksuaali ja että rakastan Enrico Rebonia. Tunnustan rakkauteni, en syntiä.
Teologi aprikoi, että Jumala oli kaiken sellaisen yläpuolella ja etäällä sellaisesta. Jumala ja sukupuolisuus. Jumalalla ei ollut sukupuolta. Tähän päivään mennessä teologia ei ollut pystynyt muodostamaan kantaansa Jumalan ja henkien sukupuolesta, ja toistaiseksi ainoa ratkaisu oli määrittää Pyhä Kolminaisuus, Isä, Poika ja Pyhä Henki, maskuliiniseksi. Belmiro oli homoseksuaali, eikä se näyttänyt vaikuttaneen hänen omaan jumalasuhteeseensa. Ongelma ei ollut Jumala vaan kirkko, teologi kiteytti.
- Onko paavi todella sitä mieltä, että homoseksuaalit ovat rikollisia? Mihin he ovat syyllistyneet? Eikö ensimmäinen käsky ole rakastaa? Samalla sydämelläni, jolla rakastan Jumalaa, minä rakastan myös Enrico Rebonia. Rakkaus on samanlaista. Rakkauden kohteet vain ovat erilaisia. Sekö on minun rikokseni? Onko rikos rakastaa miestä samalla sydämellä, jolla rakastaa Jumalaa?
Joko teidän ylhäisyytenne on puhunut jonkun prostituoidun kanssa? Joko olette puristanut kodittoman kättä? Tietääkö teidän ylhäisyytenne, millaista on viettää puoli vuotta tai vuosi ilman lantin lanttia edes aivan välttämättömiin ruokatarpeisiin ja millaista on katsella kalvakoita äitejä, joista armoton lapsipesue imee voimat?
Joko olette käynyt asunnottomien leirissä, oletteko nähnyt kuinka he syntyvät, elävät ja kuolevat? Ja päälle päätteeksi paavi ja kirkko käskevät heitä tekemään lisää lapsia, niin kuin Kalkutan Äiti Teresa neuvoi Intian paarioita tekemään uusia lapsia niiden tilalle jotka menehtyivät tuskiinsa kaduille ja sairaaloihin.
- Minä rakastan miestä, Belmiro ehätti vastaamaan. - Sellaista minä en voi pitää sairautena. Se on vain sielusta ja ruumiista kumpuava sisäinen voima, joka rohkaisee minua elämään uskossani ja pappeudessani ihmisten tai Jumalan rangaistuksia pelkäämättä.
Kirkko on harjoittanut ihmiskunnan historiassa hirmuvaltaa, toiminut monituiset kerrat jopa tuomioistuimena ja poliisina. Yhteiskunta tarvitsee enemmän rakkautta kuin kaikkia määräyksiä, sääntöjä ja normeja. - Ja kun rakkaus leimahtaa, se on aina yhtä suuri yllätys.
Tottelen esimiehen käskyä, tunnustan syntini viikoittain ja pyydän Jumalalta anteeksiantoa. Synnintunnustus tuo minulle mielihyvää. Mutta minä en pyydä synninpäästöä. Tunnustan vain että olen homoseksuaali ja että rakastan Enrico Rebonia. Tunnustan rakkauteni, en syntiä.
Teologi aprikoi, että Jumala oli kaiken sellaisen yläpuolella ja etäällä sellaisesta. Jumala ja sukupuolisuus. Jumalalla ei ollut sukupuolta. Tähän päivään mennessä teologia ei ollut pystynyt muodostamaan kantaansa Jumalan ja henkien sukupuolesta, ja toistaiseksi ainoa ratkaisu oli määrittää Pyhä Kolminaisuus, Isä, Poika ja Pyhä Henki, maskuliiniseksi. Belmiro oli homoseksuaali, eikä se näyttänyt vaikuttaneen hänen omaan jumalasuhteeseensa. Ongelma ei ollut Jumala vaan kirkko, teologi kiteytti.
- Onko paavi todella sitä mieltä, että homoseksuaalit ovat rikollisia? Mihin he ovat syyllistyneet? Eikö ensimmäinen käsky ole rakastaa? Samalla sydämelläni, jolla rakastan Jumalaa, minä rakastan myös Enrico Rebonia. Rakkaus on samanlaista. Rakkauden kohteet vain ovat erilaisia. Sekö on minun rikokseni? Onko rikos rakastaa miestä samalla sydämellä, jolla rakastaa Jumalaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti