Homo-teologi ja -psykologi Daniel Helminiakilla on ihmeellinen pikku kirja nimeltä Mitä Raamattu todella sanoo homoseksuaalisuudesta. Se on ollut suuri bestseller homogenressä nyt jo vuosia. Ihmiset, etenkin homot, ovat todella kiinnostuneita tästä kysymyksestä. Helminiak selittää kuinka Raamatun viittaukset joita sovelletaan homoseksuaalisuuteen, todellisuudessa viittaavat johonkin joka eroaa siitä minkä tunnemme tänä päivänä nykyaikaisena gay-tietoisuutena.
John Boswellin klassikko, Kristinusko, sosiaalinen suvaitsevaisuus ja homoseksuaalisuus, käsittelee tätä kysymystä vielä oppineemmalla tavalla (asettaen Raamatun klassisen sivistyksen nousun yhteyteen). Molemmat osoittavat, että raamatulliset vastaväitteet homoseksuaalisuudelle tulevat puhtaussäännöistä ja rituaalitabuista, ei todellisesta moraalista. Vastaväite homoseksuaalista toimintaa vastaan muinaisten heprealaisten keskuudessa oli että se oli hyväksyttyä - jopa pyhäksi tehtyä - kanaanilaisten kansojen keskuudessa, joiden ympärillä he elivät. Viittaukset Uuden testamentin epistoloissa ovat enimmäkseen väärin käännettyjä tai väärin esitettyjä.
Järkevä vastaus kysymykseen, "Mitä Raamattu sanoo homoseksuaalisuudesta?" on "Sillä ei ole väliä." Homoseksuaalisuutta, kuten sen tunnemme tänään ja ymmärrämme sen psykologisena suuntautumisena joka perustuu neurologiseen dynamiikkaan, ei entisaikoina ymmärretty lainkaan. Tuomiot Raamatussa eivät ole sen pätevämpiä kuin väitteet että maa on litteä ja meidän planeettamme on aurinkokunnan keskipiste. Me tiedämme paremmin. Jopa konservatiivit jättävät monet käskyt Raamatussa huomiotta, koska ne eivät enää sovellu nykyaikaiseen elämään. Tietoisuuden kehitys on kulkenut eteenpäin.
Määräys miesten tukanleikkuuta vastaan (4 Moos.6:5) on ilmiselvä esimerkki; jokainen ymmärtää, että kyseessä oli kulttuurillinen tapa, ei moraalinen; samoin on laita käskyn olla lainaamatta rahaa korkoa vastaan (3 Moos.25:36); tämä vanha kielto on ristiriidassa koko modernin talousjärjestelmämme kanssa, joten emme välitä siitä. Jeesus yksiselitteisesti kieltää avioeron (Matt.5:32), mutta useimmat ei-katoliset kristityt ovat välittämättä tästä käskystä koska se on ristiriidassa tämän päivän aviollisten elämäntapojen kanssa.
Moderni gay-sensitiivinen raamattuoppineisuus, kuten tuossa Daniel Helminiakin pitkäaikaisessa gay-bestsellerissä, Mitä Raamattu todella sanoo homoseksuaalisuudesta, ja John Boswellin klassikossa, Kristinusko, sosiaalinen suvaitsevaisuus ja homoseksuaalisuus, osoittaa että käskyt homoseksuaalista seksiä vastaan eivät myöskään ole niin yksiselitteisiä kuin näyttää. Ne myös heijastivat kulttuurillisia tapoja, joista jotkut ovat selvästi vanhentuneita - kuten jakeet jotka vaativat homoseksuaalien kivittämistä, jotka sotivat uskonnon henkeä ja nykyaikaista ihmisoikeuksien käsitettä vastaan.
Kristittyjen tulisi iloita että moderni oppineisuus osoittaa Raamatun seksistisen ja ahdasmielisen kielen olevan tosiasiassa väärin kääntämisen syytä, ja etteivät varhaiset kristityt olleet niin epäystävällisiä ajattelussaan kuin meidät on saatettu uskomaan. Miksi rakkauden ja anteeksiannon uskonto tarvitsi listoja syntisistä, joita kohtaan suunnata tuomisevia ajatuksia? Jeesus ei koskaan antanut sellaisia listoja. Ainoat ihmiset joita vastaan Jeesus ikinä puhui, olivat kirjanoppineet ja fariseukset - temppelin virkamiehet ja konservatiiviset uskonnolliset johtajat. Ja miksi rakkauden ja anteeksiannon uskonto yhä pitää listoja syntisistä? (Kenties koska sitä hallitsevat kirjanoppineet ja fariseukset!)
Joka tapauksessa, Mitä väliä sillä on mitä ihmiset luulivat tuhansia vuosia sitten? Moraalissa täytyy olla kyse siitä kuinka ihmiset elävät tänä päivänä, kuinka he voivat välttää aiheuttamasta toisilleen tuskaa ja kärsimystä. Raamattu ei sano mitään öljyvuodoista, ilman saastumisesta, tai energian tuhlaamisesta. Mutta nämä ovat moraalisia kysymyksiä tänä päivänä. Ihmis- ja kansalaisoikeuksien loukkaaminen on painava moraalinen kysymys, jota aiemmat kulttuurit eivät olisi ymmärtäneet. Nämä ovat uusia ajatuksia.
Jeesuksen opetus on täysin vastakkaista Raamatun vanhalle laille. "Uuden käskyn" minä annan teille, Hän sanoi, että rakastatte toisianne. Vain tällä on merkitystä: rakastakaa toisianne, kohdelkaa toisia ihmisiä kuten haluaisitte tulla kohdelluksi, kunnioittakaa toisianne, älkää tehkö muille vääryyttä, älkää tuomitko jotain mistä ette mitään tiedä. (Älä kysy heteroseksuaaleilta mitä he ajattelevat homoseksuaalisuudesta; he eivät tiedä. Sinun täytyy kysyä homoseksuaaleilta, jotka ymmärtävät mitä homoseksuaalisuus on.)
Tietenkin raamatullinen vastenmielisyys homoseksuaalisuutta kohtaan pitää sisällään hygieenisiä epäilyksiä anaaliyhdynnästä. Entisaikaan etenkään autiomaan paimentolaisilla ei ollut mitään keinoa saada mitään todella puhtaaksi. Kehon nesteet olivat suuri asia. Siitä johtuu myös raamatullinen huoli kuukautisverta kohtaan.
Tietenkin p
ääasiallinen vastalause homoseksuaalista käyttäytymistä kohtaan oli se, että mies omaksui tahdostaan naisen roolin. Se loppujen lopuksi on käskyn erityinen kieli: Sinun ei pidä harrastaa seksiä miehen kanssa kuten tekisit naisen kanssa. Se loukkasi seksuaalista rooli-identiteettiä ja maskuliinista valtarakennetta. Käsky homoseksuaalista yhdyntää vastaan saattaa juontua täysin humaanista säännöstä, että sotavankeja ei raiskattaisi homoseksuaalisesti. On olemassa pitkä traditio, että taistelun voittajat juhlivat miehistä urhoollisuuttaan nussimalla kukistettuja sotilaita häpäistäkseen ja turmellakseen heidät. Käyttäytyminen jatkuu tähän päivään saakka. Tietenkään tämä ei ole homoseksuaalisuutta. Tämä on miehistä valtakäyttäytymistä, ja se tulisi kieltää. Tosiasia, ettei sitä ole erityisesti tuomittu muualla Raamatussa, antaa ymmärtää että se on yhden ilmeisen yksitulkintaisen anaalinussimiskiellon merkitys.
Sellainen miehinen valtakäyttäytyminen on myös Sodoman ja Gomorran tarinan takana. Jos se olisi itseasiassa pitänyt sisällään lainkaan seksiaktia, se olisi ollut enkelivierailijoiden väkivaltainen raiskaus ja nöyryyttäminen muuten "heterojen" Sodoman miesten toimesta. Sodoman ja Gomorran tarinassa ei ole kyse yhteisymmärrykseen perustuvasta homoseksuaalisesta rakastelusta tai edes virkistävästä roolileikistä, mutta niin tarinaa tulkitaan irti yhteydestään. Miesten hallitsema moraaliopetus rehottaa homofobiaa. Perustava päämäärä on estää miehiä käyttäytymästä kuten naiset. Miehisiä hyveitä ovat ylimielisyys, rohkeus, sotaisuus, oikeamielisyys, stoalaisuus, horjumaton vakaumus ja holhoava vastuullisuus. Käytännössä nämä merkitsevät tunteiden tukahduttamista, omien uskomusten ja mielipiteiden oikeassa olemisen inttämistä kohdattaessa vastustusta, ja sen todistamista voimalla tai väkivallalla, ja itsekkyyttä oman jälkikasvun puolesta. Homoseksuaalisuus uhkaa miehistä ylivaltaa arvostamalla hyveitä jotka ovat pikemminkin naisellisia kuin miehisiä: myötätuntoa, lempeyttä, herkkyyttä, hellyyttä, pyrkimystä tasa-arvoon, anteliaisuutta, omistushaluttomuutta, sivistystä, yhteistyötä ja aistillisuutta.
Tänä päivänä voimme ymmärtää tuon käskyn kolmannessa Mooseksen kirjassa seksiä vastaan miehen kanssa kuten naisen kanssa, merkitsevän jotain josta olemme yhtä mieltä: homoseksuaalisten miesten ei pitäisi harrastaa seksiä toisten miesten kanssa kuten heteroseksuaaliset miehet - ainakin traditionaalisissa yhteiskunnissa kuten Raamatun aikaisten heprealaisten - harrastivat seksiä naistensa kanssa. Miesten tulisi kohdella toisia miehiä tasavertaisina - subjekteina - ja ilmaista kiintymystä ilman salattua tarkoitusta tai päämäärää paitsi rakkaus ja nautinto itse. Raamattu ei olisi vaivautunut sanomaan sitä, mutta sama on totta naisten suhteen. Lesbojen tulisi kohdella toisia lesboja subjekteina, ei kopioiden sitä mitä tapahtuu naisille miesten hallitsemissa yhteiskunnissa.
Meidän homomiesten ja lesbojen tulisi kunnioittaa toisiamme eikä koskaan tehdä toisiamme vastaan syntejä, jotka heteroyhteiskunta hyväksyy väistämättöminä seurauksina sukupuolijakautuneesta ihmisluonnosta: pahoinpitelyä, väkivaltaa, seksi-murhia, raiskausta, parittamista, arkista saituutta, halveksuntaa ja ivaa kumppaniaan kohtaan, ja yleistä vastakkaisen sukupuolen epäkunnioitusta ja hyväksikäyttöä. Tämä on eräs homojen vapautusliikkeen moraalisista periaatteista. Se on merkki gay-tietoisuuden ja -yhteisön uskonnollisesta ulottuvuudesta.
Järkevä vastaus kysymykseen, "Mitä Raamattu sanoo homoseksuaalisuudesta?" on "Sillä ei ole väliä." Homoseksuaalisuutta, kuten sen tunnemme tänään ja ymmärrämme sen psykologisena suuntautumisena joka perustuu neurologiseen dynamiikkaan, ei entisaikoina ymmärretty lainkaan. Tuomiot Raamatussa eivät ole sen pätevämpiä kuin väitteet että maa on litteä ja meidän planeettamme on aurinkokunnan keskipiste. Me tiedämme paremmin. Jopa konservatiivit jättävät monet käskyt Raamatussa huomiotta, koska ne eivät enää sovellu nykyaikaiseen elämään. Tietoisuuden kehitys on kulkenut eteenpäin.
Määräys miesten tukanleikkuuta vastaan (4 Moos.6:5) on ilmiselvä esimerkki; jokainen ymmärtää, että kyseessä oli kulttuurillinen tapa, ei moraalinen; samoin on laita käskyn olla lainaamatta rahaa korkoa vastaan (3 Moos.25:36); tämä vanha kielto on ristiriidassa koko modernin talousjärjestelmämme kanssa, joten emme välitä siitä. Jeesus yksiselitteisesti kieltää avioeron (Matt.5:32), mutta useimmat ei-katoliset kristityt ovat välittämättä tästä käskystä koska se on ristiriidassa tämän päivän aviollisten elämäntapojen kanssa.
Moderni gay-sensitiivinen raamattuoppineisuus, kuten tuossa Daniel Helminiakin pitkäaikaisessa gay-bestsellerissä, Mitä Raamattu todella sanoo homoseksuaalisuudesta, ja John Boswellin klassikossa, Kristinusko, sosiaalinen suvaitsevaisuus ja homoseksuaalisuus, osoittaa että käskyt homoseksuaalista seksiä vastaan eivät myöskään ole niin yksiselitteisiä kuin näyttää. Ne myös heijastivat kulttuurillisia tapoja, joista jotkut ovat selvästi vanhentuneita - kuten jakeet jotka vaativat homoseksuaalien kivittämistä, jotka sotivat uskonnon henkeä ja nykyaikaista ihmisoikeuksien käsitettä vastaan.
Kristittyjen tulisi iloita että moderni oppineisuus osoittaa Raamatun seksistisen ja ahdasmielisen kielen olevan tosiasiassa väärin kääntämisen syytä, ja etteivät varhaiset kristityt olleet niin epäystävällisiä ajattelussaan kuin meidät on saatettu uskomaan. Miksi rakkauden ja anteeksiannon uskonto tarvitsi listoja syntisistä, joita kohtaan suunnata tuomisevia ajatuksia? Jeesus ei koskaan antanut sellaisia listoja. Ainoat ihmiset joita vastaan Jeesus ikinä puhui, olivat kirjanoppineet ja fariseukset - temppelin virkamiehet ja konservatiiviset uskonnolliset johtajat. Ja miksi rakkauden ja anteeksiannon uskonto yhä pitää listoja syntisistä? (Kenties koska sitä hallitsevat kirjanoppineet ja fariseukset!)
Joka tapauksessa, Mitä väliä sillä on mitä ihmiset luulivat tuhansia vuosia sitten? Moraalissa täytyy olla kyse siitä kuinka ihmiset elävät tänä päivänä, kuinka he voivat välttää aiheuttamasta toisilleen tuskaa ja kärsimystä. Raamattu ei sano mitään öljyvuodoista, ilman saastumisesta, tai energian tuhlaamisesta. Mutta nämä ovat moraalisia kysymyksiä tänä päivänä. Ihmis- ja kansalaisoikeuksien loukkaaminen on painava moraalinen kysymys, jota aiemmat kulttuurit eivät olisi ymmärtäneet. Nämä ovat uusia ajatuksia.
Jeesuksen opetus on täysin vastakkaista Raamatun vanhalle laille. "Uuden käskyn" minä annan teille, Hän sanoi, että rakastatte toisianne. Vain tällä on merkitystä: rakastakaa toisianne, kohdelkaa toisia ihmisiä kuten haluaisitte tulla kohdelluksi, kunnioittakaa toisianne, älkää tehkö muille vääryyttä, älkää tuomitko jotain mistä ette mitään tiedä. (Älä kysy heteroseksuaaleilta mitä he ajattelevat homoseksuaalisuudesta; he eivät tiedä. Sinun täytyy kysyä homoseksuaaleilta, jotka ymmärtävät mitä homoseksuaalisuus on.)
Tietenkin raamatullinen vastenmielisyys homoseksuaalisuutta kohtaan pitää sisällään hygieenisiä epäilyksiä anaaliyhdynnästä. Entisaikaan etenkään autiomaan paimentolaisilla ei ollut mitään keinoa saada mitään todella puhtaaksi. Kehon nesteet olivat suuri asia. Siitä johtuu myös raamatullinen huoli kuukautisverta kohtaan.
Tietenkin p
ääasiallinen vastalause homoseksuaalista käyttäytymistä kohtaan oli se, että mies omaksui tahdostaan naisen roolin. Se loppujen lopuksi on käskyn erityinen kieli: Sinun ei pidä harrastaa seksiä miehen kanssa kuten tekisit naisen kanssa. Se loukkasi seksuaalista rooli-identiteettiä ja maskuliinista valtarakennetta. Käsky homoseksuaalista yhdyntää vastaan saattaa juontua täysin humaanista säännöstä, että sotavankeja ei raiskattaisi homoseksuaalisesti. On olemassa pitkä traditio, että taistelun voittajat juhlivat miehistä urhoollisuuttaan nussimalla kukistettuja sotilaita häpäistäkseen ja turmellakseen heidät. Käyttäytyminen jatkuu tähän päivään saakka. Tietenkään tämä ei ole homoseksuaalisuutta. Tämä on miehistä valtakäyttäytymistä, ja se tulisi kieltää. Tosiasia, ettei sitä ole erityisesti tuomittu muualla Raamatussa, antaa ymmärtää että se on yhden ilmeisen yksitulkintaisen anaalinussimiskiellon merkitys.Sellainen miehinen valtakäyttäytyminen on myös Sodoman ja Gomorran tarinan takana. Jos se olisi itseasiassa pitänyt sisällään lainkaan seksiaktia, se olisi ollut enkelivierailijoiden väkivaltainen raiskaus ja nöyryyttäminen muuten "heterojen" Sodoman miesten toimesta. Sodoman ja Gomorran tarinassa ei ole kyse yhteisymmärrykseen perustuvasta homoseksuaalisesta rakastelusta tai edes virkistävästä roolileikistä, mutta niin tarinaa tulkitaan irti yhteydestään. Miesten hallitsema moraaliopetus rehottaa homofobiaa. Perustava päämäärä on estää miehiä käyttäytymästä kuten naiset. Miehisiä hyveitä ovat ylimielisyys, rohkeus, sotaisuus, oikeamielisyys, stoalaisuus, horjumaton vakaumus ja holhoava vastuullisuus. Käytännössä nämä merkitsevät tunteiden tukahduttamista, omien uskomusten ja mielipiteiden oikeassa olemisen inttämistä kohdattaessa vastustusta, ja sen todistamista voimalla tai väkivallalla, ja itsekkyyttä oman jälkikasvun puolesta. Homoseksuaalisuus uhkaa miehistä ylivaltaa arvostamalla hyveitä jotka ovat pikemminkin naisellisia kuin miehisiä: myötätuntoa, lempeyttä, herkkyyttä, hellyyttä, pyrkimystä tasa-arvoon, anteliaisuutta, omistushaluttomuutta, sivistystä, yhteistyötä ja aistillisuutta.
Tänä päivänä voimme ymmärtää tuon käskyn kolmannessa Mooseksen kirjassa seksiä vastaan miehen kanssa kuten naisen kanssa, merkitsevän jotain josta olemme yhtä mieltä: homoseksuaalisten miesten ei pitäisi harrastaa seksiä toisten miesten kanssa kuten heteroseksuaaliset miehet - ainakin traditionaalisissa yhteiskunnissa kuten Raamatun aikaisten heprealaisten - harrastivat seksiä naistensa kanssa. Miesten tulisi kohdella toisia miehiä tasavertaisina - subjekteina - ja ilmaista kiintymystä ilman salattua tarkoitusta tai päämäärää paitsi rakkaus ja nautinto itse. Raamattu ei olisi vaivautunut sanomaan sitä, mutta sama on totta naisten suhteen. Lesbojen tulisi kohdella toisia lesboja subjekteina, ei kopioiden sitä mitä tapahtuu naisille miesten hallitsemissa yhteiskunnissa.
Meidän homomiesten ja lesbojen tulisi kunnioittaa toisiamme eikä koskaan tehdä toisiamme vastaan syntejä, jotka heteroyhteiskunta hyväksyy väistämättöminä seurauksina sukupuolijakautuneesta ihmisluonnosta: pahoinpitelyä, väkivaltaa, seksi-murhia, raiskausta, parittamista, arkista saituutta, halveksuntaa ja ivaa kumppaniaan kohtaan, ja yleistä vastakkaisen sukupuolen epäkunnioitusta ja hyväksikäyttöä. Tämä on eräs homojen vapautusliikkeen moraalisista periaatteista. Se on merkki gay-tietoisuuden ja -yhteisön uskonnollisesta ulottuvuudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti