Walter Wink on Raamatun tulkinnan professori Auburnin teologisessa seminaarissa New Yorkissa. Hän on myös opettanut Unionin teologisessa seminaarissa ja Hartfordin seminaarissa, ja on ollut vieraileva professori Columbian ja Drewin yliopistoissa. Hän kuuluu moniin yhdistyksiin ja on luennoinut yli seitsemässäkymmenessä yliopistossa.
Hän on vetänyt työryhmiä väkivallattomuudesta ja muista teemoista kaikkialla Pohjois-Amerikassa, yhtä hyvin kuin Etelä-Afrikassa, Pohjois-Irlannissa, Itä-Saksassa, Pohjois-Koreassa, Uudessa Seelannissa ja Etelä- ja Keski-Amerikassa.
Tri Wink on yhdistyneitten metodistien pappi, työskentelee prespyreerisessä seminaarissa, ja osallistuu kveekarikokouksiin. Viisi vuotta hän palveli kirkon pastorina Texasissa.
Johdanto
Seksuaaliasiat repivät kirkkojamme hajalleen tänä päivänä enemmän kuin koskaan ennen. Kiista homoseksuaalisuudesta uhkaa murtaa kokonaisia uskontokuntia, kuten kiista orjuudesta 150 vuotta sitten. Me käännymme luonnollisesti Raamatun puoleen saadaksemme opastusta, ja löydämme itsemme juuttuneena tulkinnalliseen juoksuhiekkaan. Kykeneekö Raamattu puhumaan hämmennyksellemme tässä asiassa?
Pääkysymys: kuinka luemme Raamattua?
Kiista homoseksuaalisuudesta on merkittävä mahdollisuus, koska se nostaa esiin erityisen akuutilla tavalla sen, kuinka me tulkitsemme Raamattua, ei ainoastaan tässä tapauksessa, vaan yhtä hyvin lukemattomissa muissa. Silloin todellinen kysymys tässä ei ole yksinkertaisesti homoseksuaalisuus, vaan miten Raamattu koskee meidän elämäämme tänään.
Jotkut kohdat, jotka on nostettu homoseksuaalisuus-aiheeseen kuuluvaksi, ovat itseasiassa asiaan kuulumattomia. Yksi on joukkoraiskauksen yritys Sodomassa (1 Moos.19:1-29). Siinä tapauksessa nähtävästi heteroseksuaaliset miehet aikoivat nöyryyttää muukalaisia kohtelemalla heitä "kuin naisia", siten vieden heidän maskuliinisuutensa. (Näin on laita myös samankaltaisessa selonteossa Tuomarien kirjassa 19-21.) Heidän brutaalilla käytöksellään ei ole mitään tekemistä sen ongelman kanssa, onko kahden suostuvaisen samaa sukupuolta olevan aikuisen välillä osoitettu aito rakkaus oikeutettua vai ei. Samalla tavoin 5 Moos.23:17-18 täytyy karsia listasta, sillä se todennäköisimmin viittaa heteroseksuaaliseen prostituoituun, joka on sotkeentunut kanaanilaisiin hedelmällisyysriitteihin, jotka ovat ujuttautuneet juutalaiseen jumalanpalvelukseen. Useat muut tekstit ovat epäselviä. Ei ole selvää, viittaavatko 1 Kor.6:9 ja 1 Tim.1:10 "passiivisiin" ja "aktiivisiin" partnereihin homoseksuaalisissa suhteissa, vai homoseksuaalisiin ja heteroseksuaalisiin miespuolisiin prostituoituihin. Lyhyesti, on epäselvää, onko aiheena yksin homoseksuaalisuus, vai promiskuiteetti ja maksullinen seksi.
Entä sitten homoseksin vastaiset tekstit?
Laittaen yllä mainitut tekstit sivuun, meille jää kaksi viittausta, jotka yksiselitteisesti tuomitsevat homoseksuaalisen käyttäytymisen. 3 Moos.18:22 lausuu periaatteen: "Älä [mies] makaa miehenpuolen kanssa, niin kuin naisen kanssa maataan; se on kauhistus." Toinen [3 Moos.20:13] lisää rangaistuksen: "Jos joku makaa miehenpuolen kanssa, niin kuin naisen kanssa maataan, tekevät he molemmat kauhistuksen; heidät rangaistakoon kuolemalla, he ovat verivelan alaiset."
Sellaista tekoa pidettiin "kauhistuksena" useasta syystä. Heprealainen esi-tieteellinen ymmärrys oli, että miehen siemen sisälsi koko alkavan elämän. Ilman tietoa munasoluista ja ovulaatiosta oletettiin, että nainen tarjoaa vain hautomatilan. Sen tähden siemenen vuodattamista missä tahansa muussa kuin lisääntymistarkoiksessa - keskeytetyssä yhdynnässä (1 Moos.38:1-11), miesten homoseksuaalisissa teoissa, tai miesten masturbaatiossa - pidettiin samana kuin abortti tai murha. (Joten naisten homoseksuaalisiin tekoihin ei suhtauduttu niin vakavasti, eikä niitä mainita lainkaan Vanhassa Testamentissa.) Voidaan ymmärtää sitä kuinka heimo, joka kamppaili kansoittaakseen maan, jossa sen ihmiset olivat vähemmistönä, suuresti arvosti lisääntymistä, mutta sellaiset arvot on tehty kyseenalaisiksi maailmassa, joka kohtaa hallitsemattoman liikakansoituksen.
Lisäksi, kun mies käyttäytyi kuin nainen seksuaalisesti, miehen asema saatettiin häpeään. Se oli arvon alennus, ei ainoastaan häntä itseään koskien, vaan jokaista muutakin miestä. Heprealaisen kulttuurin patriarkaalisuus näyttää kätensä käskyn muotoilussa, koska vastaavaa vaatimusta ei muodostettu kieltämään naisten välisiä homoseksuaalisia tekoja. Ja homoseksuaalisuutta kohtaan tunnettu vastenmielisyys ei ollut vain sitä, että sitä pidettiin luonnottomana, vaan myös että sitä pidettiin epäjuutalaisena, edustaen pakanallisen sivistyksen vielä yhtä tunkeutumista juutalaiseen elämään. Sen päälle tulee vielä yleisempi vastenmielisyys, jota heteroseksuaalit ovat taipuvaisia tuntemaan kaikkia heille vieraita tekoja ja suuntauksia kohtaan. (Reaktiot vasenkätisyyteen ovat muistuttaneet jotain samaa monissa kulttuureissa.)
Vanha Testamentti: homoseksuaalit pitäisi teloittaa
Mitkä tahansa ovat perustelut sanamuodolle, tekstit eivät kuitenkaan jätä tilaa taktikoinnille. Henkilöt, jotka tekevät homoseksuaalisia tekoja, on teloitettava. Tämä on Raamatun yksiselitteinen määräys. Merkitys on selvä: Kenen tahansa, joka tahtoo perustaa uskomuksensa Vanhan Testamentin todistukselle, täytyy olla täysin johdonmukainen ja vaatia kuolemanrangaistusta jokaiselle, joka suorittaa homoseksuaalisia tekoja. (Se saattaa näyttää äärimmäiseltä, mutta itseasiassa on joitain kristittyjä, jotka kehottavat juuri tähän tänä päivänä.) On epätodennäköistä, että mikään nykyaikainen oikeus ikinä enää tuomitsee homoseksuaalin kuolemaan, vaikka Raamattu selvästi määrää niin.
Homoseksuaalisuus ja Uusi Testamentti
Vanhan Testamentin tekstejä täytyy punnita Uutta vasten. Joten Paavalin yksiselitteinen homoseksuaalisen käyttäytymisen tuomion Roomalaiskirjeessä 1:26-27 täytyy olla kaiken keskustelun keskuksena.
"Sen tähden Jumala on hylännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen; samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti."
Ei epäilystäkään, että Paavali oli tietämätön erosta seksuaalisen suuntautumisen - johon ihmisellä on ilmiselvästi hyvin vähän valinnanmahdollisuutta - ja seksuaalisen käyttäytymisen - johon voi vaikuttaa - välillä. Hän näyttää olettaneen, että ne jotka hän tuomitsee, ovat heteroseksuaaleja, jotka toimivat vastoin luontoaan, "luopuen" tai "vaihtaen" tavallisen seksuaalisen suuntautumisensa siihen, mikä oli vierasta heille. Paavali ei tiennyt mitään nykyaikaisesta psyko-seksuaalisesta ymmärryksestä homoseksuaaleista henkilöinä, joiden suuntautuminen on määräytynyt varhain elämässä, tai kenties jopa geneettisesti joissain tapauksissa. Sellaisille henkilöille heteroseksuaaliset suhteet olisivat luontoa vastaan toimimista, heidän luonnollisesta seksuaalisesta suuntautumisestaan "luopumista" tai sen "vaihtamista" siihen, mikä on luonnotonta heille.
Paavalin mielestä kaikki ovat heteroita
Toisin sanoen, Paavali todella ajatteli, että ne joiden käyttäytymisen hän tuomitsi, olivat "heteroita", ja että he käyttäytyivät tavoin, jotka olivat luonnottomia heille. Paavali uskoi, että kaikki olivat heteroita. Hänellä ei ollut homoseksuaalisen suuntautumisen käsitettä. Ajatus ei ollut tarjolla hänen maailmassaan. On ihmisiä, jotka ovat aidosti homoseksuaaleja luonnostaan (geneettisesti vai tuloksena kasvatuksesta, kukaan ei todella tiedä, ja se on epäoleellista). Sellaiselle henkilölle olisi luontoa vastaan toimimista olla seksuaalisuhteessa vastakkaista sukupuolta olevan henkilön kanssa. Samalla tavoin suhteet joita Paavali kuvaa, ovat raskaita himosta; ne eivät ole suhteita suostuvaisten aikuisten välillä, jotka ovat omistautuneet toisilleen yhtä uskollisesti ja yhtä suurella rehellisyydellä kuin kuka tahansa heteroseksuaalinen pari. Se oli jotain mitä Paavali ei yksinkertaisesti kyennyt näkemään. Jotkut ihmiset olettavat tänään, että sukupuolitaudit ja AIDS ovat jumalallinen rangaistus homoseksuaalisesta käyttäytymisestä; me tiedämme sen olevan riski joka lajin promiskuiteetissa, homoseksuaalisessa ja heteroseksuaalisessa. Itseasiassa suuri enemmistö ihmisiä ympäri maailman, joilla on AIDS, ovat heteroseksuaaleja. Voimme tuskin luokitella AIDS:in jumalalliseksi rangaistukseksi, koska ei-siveettömillä lesboilla on tuskin lainkaan riskiä.
Ja Paavali uskoo, että homoseksuaalinen käyttäytyminen on vastoin luontoa, kun taas me olemme oppineet, että sitä toteuttaa laaja lajien kirjo, erityisesti (mutta ei yksinomaan) populaation liikakasvun paineessa. Se näyttäisi silloin olevan aivan luonnollinen mekanismi lajien säilymiselle. Me emme tietenkään voi päättää inhimillistä eettistä käyttäytymistä yksinomaan eläinten käyttäytymisen tai ihmistieteiden perustalla, mutta Paavali tässä väittää luonnosta, kuten hän itse sanoo, ja uusi tieto siitä, mikä on "luonnollista", on sen tähden olennaista asiassa.
On monia heprealaisia tapoja, joita useimmat kristityt rikkovat
Siitä huolimatta Raamattu aivan selkeästi ottaa negatiivisen näkökulman homoseksuaalisiin tekoihin niissä muutamassa tapauksessa missä se lainkaan mainitaan. Mutta tämä johtopäätös ei ratkaise ongelmaa, kuinka meidän tulee tulkita Raamattua tänään. Sillä on muita seksuaalisia asenteita, käytäntöjä ja rajoituksia, jotka ovat tavanomaisia Raamtussa, mutta joita me emme enää hyväksy tavanomaisina:
1. Vanhan Testamentin laki kieltää tiukasti yhdynnän kuukautisjakson seitsemän päivän aikana (3 Moos.18:19; 15:19-24), ja jokainen rikkoja oli "poistettava" tai "hävitettävä kansastansa" (3 Moos.18:29, termi, joka viittaa teloitukseen kivittämällä, polttamalla, kuristamalla, tai selkäsaunaan tai karkotukseen; 3 Moos.15:24 jättää pois tämän rangaistuksen). Tänä päivänä monet ihmiset joskus ovat yhdynnässä kuukautisten aikana, eivätkä pidä sitä minään. Pitäisikö heidät "poistaa"? Raamattu sanoo, että pitäisi.
2. Rangaistus aviorikoksesta oli kuolema kivittämällä sekä miehelle että naiselle (5 Moos.22:22), mutta tässä aviorikos määritellään naisen siviilisäädyn mukaan. Vanhassa Testamentissa mies ei voinut tehdä aviorikosta omaa vaimoaan kohtaan; hän saattoi tehdä aviorikoksen ainoastaan toista miestä kohtaan käyttämällä toisen vaimoa. Ja morsian, joka ei ole neitsyt, on kivitettävä kuoliaaksi (5 Moos.22:13-21), mutta miehen neitsyyttä avioliitossa ei koskaan edes mainita. Eräs tänä päivänä seksuaalisuudesta käydyn väittelyn outouksista on se, että aviorikosta, joka luo paljon enemmän sosiaalsita tuhoa, pidetään vähemmän "synnillisenä" kuin homoseksuaalista tekoa. Kenties tämä johtuu siitä, että kirkoissamme on paljon enemmän avionrikkojia. Kuitenkaan kukaan ei tietääkseni vaadi heidän kivittämistään, huolimatta Raamatun selvästä käskystä. Ja me vihimme papiksi avionrikkojia.
3. Alastomuutta, paratiisin ominaisuutta, pidettiin juutalaisuudessa moitittavana (2 Sam.6:20; 10:4; Jes.20:2-4; 47:3). Kun yksi Nooan pojista näki isänsä alastomana, hänet kirottiin (1 Moos.9:20-27). Suuressa määrin tämä alastomuustabu luultavasti jopa ehkäisi aviomiesten ja vaimojen seksuaalista intimiteettiä (tämä on yhä totta yllättävän lukuisille ihmisille, jotka on kasvatettu judeo-kristillisessä traditiossa). Emme ehkä ole valmiita nudistirannoille, mutta olemmeko valmiit pitämään alastomuutta pukuhuoneissa tai vanhalla uimapaikalla tai kodin yksityisyydessä viheliäisenä syntinä? Raamattu pitää.
4. Polygamiaa (monia vaimoja) ja jalkavaimoja (nainen, joka elää miehen kanssa, jonka kanssa ei ole naimisissa) harjoitettiin säännönmukaisesti Vanhassa Testamentissa. Myöskään Uusi Testamentti ei sitä koskaan tuomitse (1 Tim.3:2:n, 12:sta ja Tiitus 1:6:n kyseenalaisin poikkeuksin). Jeesuksen opetus avioliitosta Markus 10:6-8:ssa ei ole poikkeus, koska hän siteeraa 1 Moos.2:24 auktoriteettinaan (mies ja nainen tulevat "yhdeksi lihaksi"), ja tämän tekstin ei koskaan Israelissa ymmärretty sulkevan pois polygamiaa. Mies saattoin tulla "yhdeksi lihaksi" useamman kuin yhden naisen kanssa, sukupuoliyhdynnän kautta. Me tiedämme juutalaisista lähteistä, että polygamian harjoitus jatkui juutalaisuudessa vuosisatoja Uuden Testamentin aikaa seuraten. Joten jos Raamattu sallii polygamian ja jalkavaimot, miksi emme me?
5. Polygamian muoto oli leviraatti-avioliitto. Kun nainut mies Israelissa kuoli lapsettomana, hänen leskensä oli oltava yhdynnässä vuorotellen jokaisen hänen veljensä kanssa, kunnes synnytti hänelle miespuolisen perillisen. Jeesus mainitsee tämän tavan ilman arvostelua (Markus 12:18-27). En tiedä ketään kristittyjä, jotka yhä noudattavat tätä Raamatun yksiselitteistä käskyä. Miksi tämä laki jätetään ottamatta huomioon, ja homoseksuaalista käyttäytymistä vastustava säilytetään?
6. Vanha Testamentti ei missään nimenomaisesti kiellä seksuaalisia suhteita naimattomien suostuvaisten heteroseksuaalisten aikuisten välillä, niin kauan kuin naisen taloudellista arvoa (morsiamen hintaa) ei vaaranneta, eli toisin sanoen, kunhan hän ei ole neitsyt. Korkeassa veisussa on runoja, joissa ylistetään kahden naimattoman henkilön rakkaussuhdetta, vaikka kommentaattorit ovat usein vehkeilleet peittääkseen tosiasian paksuillaa kerroksilla allegorisia tulkintoja. Eri osissa kristillistä maailmaa aivan erilaiset asenteet ovat vallinneet avioliittoa edeltävää yhdyntää kohtaan. Joissain kristillisissä yhteisöissä vaadittiin todistus hedelmällisyydestä (se on, raskaus) avioliittoa varten. Näin oli laita erityisesti maatalousalueilla, missä kykenemättömyys tuottaa lapsityöntekijöitä, saattoi merkitä taloudellista vastoinkäymistä. Tänä päivänä monet naimattomat aikuiset, lesket ja eronneet, turvautuvat "raamatulliseen" käytäntöön, kun taas toiset uskovat, että sukupuoliyhdyntä kuuluu ainoastaan avioliittoon. Molemmat näkökannat ovat raamatullisia. Kumpi on oikein?
7. Raamatusta käytännöllisesti katsoen puuttuvat termit sukupuolielimille, tyytyen sellaisiin kiertoilmauksiin, kuten "jalka" tai "reisi" genitaaleille, ja käyttäen muita kiertoilmauksia kuvaamaan yhdyntää, kuten "hän tunsi hänet". Tänä päivänä useimmat meistä pitävät sellaista kieltä "puritaanisena" ja vastakohtana asianmukaiselle kunnioitukselle luomakunnan hyvyyttä kohtaan. Lyhyesti, me emme seuraa raamatullista käytäntöä.
8. Siemenneste ja kuukautisveri tekivät jokaisesta niihin koskeneesta epäpuhtaita (5 Moos.15:16-24). Yhdyntä teki epäpuhtaaksi auringonlaskuun saakka; kuukautiset tekivät naisen epäpuhtaaksi seitsemäksi päiväksi. Tänä päivänä useimmat ihmiset pitäisivät siemennestettä ja kuukautisverta täysin luonnollisena ja vain ajoittain "sotkuisena", ei "epäpuhtaana".
9. Sosiaaliset säännöt koskien aviorikosta, insestiä, raiskausta ja prostituutiota on Vanhassa Testamentissa määritelty suureksi osaksi ottaen huomioon miesten omistusoikeuden naisista.
Prostituutiota pidettiin varsin luonnollisena ja välttämättömänä varotoimena naimattomien neitsyydestä ja aviomiesten omistusoikeudesta (1 Moos.38:12-19; Joosua 2:1-7). Mies ei syyllistynyt syntiin vieraillessaan prostituioidun luona, vaikka prostituoitua itseään pidettiin syntisenä. Paavalin täytyi vedota järkeen hyökätessään prostituutiota vastaan (1 Kor.6:12-20); hän ei voi kasata sitä aviorikoksen kategoriaan. Tänä päivänä siirrymme, suurella sosiaalisella myrskyllä ja korkein mutta välttämättömin kustannuksin, kohti oikeudenmukaisempaa, ei-patriarkaalista sosiaalisten järjestelyjen piiriä, jossa naisia ei enää pidetä miesten alaisina. Yritämme myös siirtyä yli kaksinkertaisen normin. Rakkaus, uskollisuus ja keskinäinen kunnioitus korvaavat omistusoikeudet. Me olemme tähän mennessä edistyneet vain vähän kaksinkertaisen normin muuttamisessa mitä tulee prostituutioon. Jättäessämme taakse patriarkaaliset sukupuolisuhteet, mitä teemme patriarkaalisuudelle Raamatussa?
10. Juutalaisten oli määrä harjoittaa endogamiaa - se on, avioitumista Israelin kahdentoista heimon sisällä. Viime aikoihin saakka vastaava säädös säilyi Amerikan etelävaltioissa, laeissa rotujen välistä avioliittoa vastaan. Me olemme todistaneet, meistä monien elinaikana, väkivallatonta kamppailua mitätöidä osavaltion lait rotujen välistä avioliittoa vastaan ja vähittäistä muutosta sosiaalisissa asenteissa rotujen välisiä suhteita kohtaan. Seksualiset tavat voivat muuttua hyvin radikaalisti jopa yhdessä eliniässä.
11. Mooseksen laki salli avioeron (3 Moos.24:1-4); Jeesus ehdottomasti kieltää sen (Markus 10:1-12; Matt.19:9 pehmentää hänen ankaruuttaan). Kuitenkin monet kristityt, selvästi rikkoen Jeesuksen käskyä, ovat eronneet. Miksi sitten jotkut juuri näistä ihmisistä katsovat itsensä kelvollisiksi kasteeseen, kirkon jäsenyyteen, ehtoolliseen ja papiksi vihkimiseen, mutta ei homoseksuaaleja? Mikä tekee yhdestä synnistä niin paljon toista suuremman, erityisesti huomioiden tosiasian, ettei Jeesus koskaan edes maininnut homoseksualisuutta, mutta nimenomaan tuomitsi avioeron? Kuitenkin me vihimme eronneita papeiksi. Miksi ei homoseksuaaleja?
12. Vanha Testamentti piti selibaattia epänormaalina, ja 1 Tim.4:1-3 kutsuu pakollista selibaattia harhaopiksi. Kuitenkin Katolinen Kirkko on tehnyt siitä välttämätöntä papeille ja nunnille. Jotkut kristityt moralistit vaativat homoseksuaalien selibaattia, olipa heillä kutsumus selibaattiin tai ei. Mutta tämä määrää selibaatin kategorian mukaan, ei jumalallisen kutsumuksen. Toiset väittävät, että koska Jumala teki miehet ja naiset toisiaan varten, jotta he olisivat hedelmällisiä ja lisääntyisivät, homoseksuaalit torjuvat Jumalan suunnitelman luomakunnassa. Mutta tämä merkitsisi, että lapsettomat parit, sinkut, papit ja nunnat rikkoisivat Jumalan tarkoitusta vastaan luomakunnassaan. Niiden, jotka väittävät siten, täytyy selittää, miksei apostoli Paavali koskaan mennyt naimisiin. Ja ovatko he valmiit syyttämään Jeesusta Jumalan tahdon rikkomisesta pysymällä naimattomana?
Varmasti heteroseksuaalinen avioliitto on normaalia, muuten laji kuolisi. Mutta se ei ole normatiivinen. Jumala voi siunata maailmaa ihmisten kautta, jotka ovat naimisissa, ja ihmisten kautta, jotka ovat naimattomia, ja on väärin yleistää useimpien ihmisten avioliitto kaikkien avioliitoksi. 1 Kor.7:7:ssä Paavali menee niin pitkälle, että kutsuu avioliittoa "karismaksi" eli lahjaksi Jumalalta, johon kaikkia ei ole kutsuttu. Hän piti parempana, että ihmiset pysyvät sellaisena kuin hän oli - naimattomana. Liikakansoituksen aikakautena homoseksuaalinen suuntautuminen on kenties erityisen tervettä ekologisesti!
13. Monin muin tavoin olemme kehittäneet erilaisia normeja kuin ne, jotka nimenomaisesti on asetettu Raamatussa. Esimerkiksi, "jos kaksi miestä tappelee keskenään ja toisen vaimo tulee auttamaan miestään sen käsistä, joka häntä lyö, ja ojentaa kätensä ja tarttuu tämän häpyyn, niin hakkaa poikki hänen kätensä säälimättä" (3 Moos.25:11-12). Me päinvastoin saattaisimme hyvinkin taputtaa käsiämme hänen yritykselleen pelastaa miehensä henki!
14. Sekä Vanha että Uusi Testamentti pitivät orjuutta normaalina ja missään ei kategorisesti tuomitse sitä. Osa tuosta perinnöstä oli naispuolisten orjien, ja jalkavaimojen ja vangittujen käyttö seksileluina, lisääntymiskoneina, tai miesomistajiensa vastentahtoisina vaimoina, jonka 2 Sam.5:13, Tuom.19-21 ja Num.31:18 sallivat - ja kuten monet amerikkalaiset orjien omistajat noin 150 vuotta sitten, mainiten nämä ja lukemattomat muut Raamatun kohdat puolustuksenaan.
Kuka päättää, mitkä tekstit ovat yhä sitovia ja mitkä eivät?
Nämä tapaukset ovat tärkeitä asenteellemme Raamatun auktoriteettia kohtaan. Ne eivät ole kulttisia kieltoja pyhyyssäännöistä, jotka on selkeästi syrjäytetty kristinuskossa, kuten säännöt kuoriaiseläinten syömisestä tai kahdesta eri materiaalista tehtyjen vaatteiden pitämisestä (5 Moos.19:19). Ne ovat seksuaalista käyttäytymistä koskevia sääntöjä, ja kuuluvat Raamatun moraalikäskyjen joukkoon. Me suhtaudumme selvästi tiettyihin käskyihin, erityisesti Vanhassa Testamentissa, ei enää sitovina. Toisia asioita pidämme sitovina, mukaan lukien lakeja Vanhassa Testamentissa, joita ei lainkaan mainita Uudessa. Mikä on meidän valintaperiaatteemme tässä?
Esimerkiksi kutakuinkin kaikki nykyajan lukijat olisivat samaa mieltä Raamatun kanssa torjuessaan: insestin, raiskauksen, aviorikoksen, ja yhdynnän eläinten kanssa. Mutta me olemme eri mieltä Raamatun kanssa useimmista muista seksualisista tavoista. Raamattu tuomitsee seuraavat käyttäytymistavat, jotka me yleensä sallimme: yhdyntä kuukautisten aikana, selibaatti, exogamia (avioliitto ei-juutalaisten kanssa), sukupuolielinten nimeäminen, alastomuus (tietyissä olosuhteissa), masturbaatio (jotkut kristityt yhä tuomitsevat tämän), syntyvyyden säätely (jotkut kristityt yhä kieltävät tämän).
Ja Raamattu piti siemennestettä ja kuukautisverta epäpuhtaina, mitä useimmat meistä eivät tee. Samalla tavoin Raamattu salli käyttäytymistapoja, jotka me tänä päivänä tuomitsemme: prostituutio, polygamia, leviraattiavioliitto, seksi orjien kanssa, jalkavaimot, naisten kohtelu omaisuutena, ja hyvin varhainen avioliitto (tytölle 11-13 iässä).
Ja Vanhan Testamentin salliessa avioeron, Jeesus kielsi sen. Lyhyesti, tässä mainituista seksuaalisista tavoista me olemme samaa mieltä Raamatun kanssa ainoastaan neljästä, ja eri mieltä sen kanssa kuudestatoista!
Varmastikaan kukaan ei tänään suosittelisi leviraattiavioliiton uudelleen elvyttämistä. Joten miksi vetoamme Raamatun tekstien todistukseen yksin homoseksuaalisuuden tapauksessa, kun tunnemme olevamme täydellisen vapaat olemaan eri mieltä Raamatun kanssa koskien useimpia muita seksuaalisia käytäntöjä? Ilmeisesti monet valinnoistamme näissä kysymyksissä ovat mielivaltaisia. Mormonien moniavioisuus julistettiin laittomaksi USA:ssa huolimatta perustuslaillisesta uskonnon vapauden suojasta, koska se loukkasi vallitsevan kristillisen kulttuurin herkkätuntoisuutta. Kuitenkaan ei ole olemassa nimenomaista raamatullista kieltoa moniavioisuutta vastaan.
Jos kerran vaatimalla vaadimme tulla asetetuiksi vanhan lain alaisuuteen, kuten Paavali muistuttaa meitä, olemme velvollisia pitämään lain jokaisen käskyn (Gal.5:3). Mutta jos Kristus on lain loppu (Room.10:4), jos meidät on vapautettu lain palveluksesta, ei vanhojen kirjoitettujen sääntöjen alla vaan Hengen uudessa elämässä (Room.7:6), silloin kaikki nämä raamatulliset seksuaaliset tavat tulevat Hengen auktoriteetin alle. Silloin emme voi ottaa edes sitä, mitä Paavali itse sanoo, uutena lakina. Kristityt pidättävät oikeuden poimia ja valita mitä seksuaalisia tapoja he tahtovat noudattaa, vaikka he harvoin myöntävät tekevänsä juuri niin. Ja tämä on aivan yhtä totta evankelisista ja fundamentalisteista, kuten se on liberaaleista ja valtavirrasta.
Raamatussa ei ole seksuaalista etiikkaa
Asian ydin näyttää minusta olevan yksinkertaisesti se, että Raamatussa ei ole seksuaalista etiikkaa. Ei ole olemassa raamatullista seksietiikkaa. Sen sijaan se esittelee valikoiman seksuaalisia tapoja, joista jotkut muuttuivat raamatullisen historian tuhannen vuoden jakson kuluessa. Tavat ovat tietyn yhteisön hyväksymiä pohtimattomia tottumuksia. Monet käytännöistä, jotka Raamattu kieltää, me sallimme, ja monet, jotka se sallii, me kiellämme. Raamattu tuntee ainoastaan rakkauden etiikan, joka alinomaa johtaa liittymään mihin tahansa seksuaalisiin tapoihin, jotka ovat vallalla missä tahansa tietyssä maassa, tai kulttuurissa, tai ajanjaksona.
Koko käsitys "seksietiikasta" kuvastaa nykyajan elämän materialismia ja jakautuneisuutta, jossa me lisääntyvässä määrin määrittelemme identiteettimme seksuaalisesti. Seksuaalisuutta ei voi erottaa lopusta elämästä. Ei mikään seksiteko ole "eettinen" itsessään, koskematta henkilön muuta elämää, kulttuurin muotoja, tiettyjä kohdattuja olosuhteita, ja Jumalan tahtoa. Mitä meillä on, on yksinkertaisesti seksuaalisia tapoja, jotka muuttuvat, joskus hämmästyttävällä nopeudella, luoden hämmentäviä pulmatilanteita. Vain yhdessä eliniässä olemme todistaneet siirtymistä avioliittoon asti neitsyyden säilyttämisen ihanteesta pareihin, jotka elävät yhdessä useita vuosia ennen naimisiin menoa. Monien kristittyjen reaktio on pelkästään kaivata varhaisempien aikojen tekopyhyyttä.
Olen samaa mieltä siitä, että säännöt ja normit ovat tarpeellisia; sitä seksuaaliset tavat ovat. Mutta säännöillä ja normeilla on myös taipumusta altistua valtasysteemin käyttöön, ja palvella joukkojen hallinnan muotona ennemmin kuin korottaa inhimillisen potentiaalin täyteyttä. Joten meidän täytyy arvostella minkä tahansa tietyn ajan ja paikan seksuaalisia tapoja Jeesuksen havainnollistamalla rakkauden etiikalla. Sellaisen rakkauden etiikan määritteleminen ei ole monimutkaista. Se ei ole hyväksikäyttävää (sen vuoksi ei lasten hyväksikäyttöä, ei toisten hyväksikäyttöä heidän menetyksekseen), se ei hallitse (sen vuoksi ei naisten patriarkaalista kohtelua), se on vastuullista, keskinäistä, välittävää, ja rakastavaa. Augustinus jo käsitteli tätä innoittavassa lauseessaan, "Rakasta Jumalaa, ja tee mitä mielit."
Meidän tehtävämme: soveltaa Jeesuksen rakkauden etiikkaa seksuaalisiin tapoihin
Moraalinen tehtävämme on soveltaa Jeesuksen rakkauden etiikkaa mihin tahansa seksuaalisiin tapoihin, jotka ovat vallitsevia tietyssä kulttuurissa. Tämä ei tarkoita että kaikki käy. Se tarkoittaa, että kaikkea on arvosteltava Jeesuksen rakkauden käskyllä. Me voisimme puhutella nuorempia teinejä, ei laein ja käskyin, joiden rikkominen on syntiä, vaan pikemmin niin monien omien lastemme surullisilla kokemuksilla, jotka huomaavat liiallisen varhaisen seksuaalisen intimiteetin musertavaksi, ja jotka reagoivat vapaaehtoisella selibaatilla ja jopa kieltäytymällä seurustelemasta. Me voimme tarjota syitä, ei tyhjiä määräyksiä, joiden noudattamista ei voida valvoa. Me voimme haastaa sekä homot että heterot kyseenalaistamaan käyttäytymistään rakkauden valossa, ja uskollisuuden, rehellisyyden, vastuullisuuden ja aidon huolen, toisen parhaaksi ja yhteiskunnan kokonaisuutena.
Kristillinen moraali loppujen lopuksi ei ole rautainen siveysvyö tukahduttamaan haluja, vaan keino ilmaista hyveellisyyttä suhteessamme Jumalaan. Se on yritys löytää elämisen tapa, joka on sen mukainen miksi Jumala meidät loi. Samaan sukupuoleen suuntautuneille, kuten heteroseksuaaleillekin, moraalisena oleminen merkitsee sellaisten seksuaalisten tapojen torjumista, jotka loukkaavat omaa ja toisten hyveellisyyttä, ja yritystä päästä selville mitä merkitsisi elää Jeesuksen rakkauden etiikan mukaan. Morton Kelsey menee niin pitkälle, että hän väittää, ettei homoseksuaalisella suuntautumisella ola mitään tekemistä moraalin kanssa, ei enempää kuin vasenkätisyydellä. Se on yksinkertaisesti tapa jolla joidenkin ihmisten seksuaalisuus on muodostunut. Moraali astuu kuvaan kun tuo alttius toteutetaan. Jos näkisimme sen Jumalan lahjana niille, joille se on normaalia, voisimme päästä yli kiivauden ja julmuuden, jotka niin usein ovat leimanneet kristittyjen epäkristillistä käytöstä homoja kohtaan.
Mitä merkitsee rakastaa homoseksuaalista lähimmäistäni?
Lähestyttynä rakkauden näkökulmasta ennemmin kuin lain, kysymys muuttuu välittömästi. Nyt kysymys ei ole "mikä on sallittua?" vaan pikemmin "mitä merkitsee rakastaa homoseksuaalista lähimmäistäni?" Lähestyttynä uskon näkökulmasta ennemmin kuin tekojen, kysymys lakkaa olemasta "mikä muodostaa jumalallisen lain rikkomisen seksuaalisella alueella?" ja sen sijaan tulee "mikä muodostaa siveellisyyden Jumalan edessä, paljastettuna kosmisessa rakastajassa, Jeesuksessa Kristuksessa?" Lähestyttynä Hengen näkökulmasta ennemmin kuin kirjaimen, kysymys lakkaa olemasta "mitä Raamattu käskee?" ja siitä tulee "mikä on Sana, jonka Henki puhuu seurakunnille nyt, Raamatun, tradition, teologian - ja kyllä, psykologian, genetiikan, antropologian ja biologian valossa?" Emme voi jatkaa etiikan rakentamista huonon tieteen perustalle.
Vähän muistetussa lauseessa Jeesus sanoi, "miksi ette jo itsestänne päätä, mikä oikeata on?" (Luuk.12:57). Sellainen itsenäinen vapaus iskee pelolla monien kristittyjen sydämiin; he olisivat mieluummin lain alla ja että heille kerrottaisiin mikä on oikein. Kuitenkin itse Paavali toistaa Jeesuksen suhtautumista kun hän sanoo, "Ettekö tiedä, että me tulemme tuomitsemaan enkeleitä, emmekö sitten maallisia asioita?" (1 Kor.6:3). Viimeinen asia mitä Paavali haluaisi, on että ihmiset reagoivat hänen eettisiin neuvoihinsa uutena kivitauluihin kaiverrettuna lakina. Hän yrittää itse "päättää mikä oikeata on." Jos nyt uusia todisteita on homoseksuaalisuuden ilmiöstä, emmekö ole velvoitettuja - ei, vapaita - uudelleen arvioimaan koko asiaa kaiken saatavissa olevan tiedon valossa ja päättämään mikä on oikein, Jumalan alaisuudessa, meille itsellemme? Eikö tämä ole radikaalia vapautta kuuliaisuuteen, josta evankeliumi todistaa meille?
Onko raamatullinen homoseksuaalisuuden tuomio oikea?
Missä Raamattu lainkaan mainitsee homoseksuaalista käyttäytymistä, se selvästi tuomitsee sen. Minä myönnän sen auliisti. Kysymys on täsmälleen siitä, onko tuo raamatullinen tuomio oikea. Raamattu hyväksyi myös orjuuden, eikä missään hyökännyt sitä vastaan epäoikeudenmukaisena. Olemmeko valmiit väittämään tänä päivänä, että orjuus on raamatullisesti oikeutettua? Sataviisikymmentä vuotta sitten, kun väittely orjuudesta raivosi, Raamattu näytti olevan selkeästi orjanpitäjien puolella. Orjuuden vastustajia painostettiin kovasti oikeuttamaan vastustuksensa orjuuteen raamatullisilla perusteilla. Kuitenkin tänään, jos kysyisit kristityiltä Amerikan etelävaltioissa, hyväksyykö Raamattu orjuuden, lähestulkoon kaikki väittäisivät että ei. Kuinka selitämme niin merkittävän muutoksen?
Se mitä tapahtui, on, että kirkot saatettiin viimein tunkeutumaan tuolle puolen Raamatun lainmukaisen ajatuksen vielä syvempään ajatukseen, jonka Israel ja profeetat ilmaisivat Exoduksen kokemuksesta, ja johti ylevään ruumiillistumiseen Jeesuksen samaistuessa veronkantajiin, sairaisiin ja raajarikkoisiin ja hylkiöihin ja köyhiin. Jumala asettuu voimattomien puolelle. Jumala vapauttaa sorretut. Jumala kärsii kärsivien kanssa ja voihkii kohti kaikkien asioiden sovitusta. Tuon ylimaallisen myötätunnon valossa, mikä tahansa on asenteemme homoihin, evankeliumin ehdottomuus rakastaa, välittää ja samaistua heidän kärsimyksiinsä, on erehtymättömän selvä.
Samalla tavoin naiset patistavat meitä tunnustamaan seksismin ja patriarkaalisuuden, jotka täyttävät Raamatun ja ovat vieroittaneet niin monia naisia kirkosta. Tie ulos ei kuitenkaan ole Raamatun seksismin kieltäminen, vaan kehittää tulkinnallinen teoria, joka tuomitsee jopa Raamattua Jeesuksen ilmestyksen valossa. Mitä Jeesus antaa meille, on vallan arvostelu kaikissa sen muodoissa, arvostelu, joka voidaan suunnata itse Raamattuun. Raamattu sisältää siten oman oikaisunsa periaatteet. Meidät on vapautettu kirjanoppineisuudesta, Raamatun palvonnasta. Se on palautettu oikealle paikalleen Jumalan Sanan todistajana. Ja tuo sana on henkilö, ei kirja.
Vallan arvostelun tarjoamalla tulkinnallisella otteella kykenemme suodattamaan seksismin, patriarkaalisuuden, väkivallan ja homofobian, jotka ovat suuressa määrin osa Raamattua, siten vapauttaen sen paljastamaan meille uusin tavoin meidän aikanamme esiin murtautuvan Jumalan järjestyksen vapaana vallasta.
Vetoomus suvaitsevaisuuteen
Mikä eniten surettaa minua koko tässä meluisassa väittelyssä kirkoissa, on se, kuinka ali-kristillistä suurin osa siitä on ollut. On ajallemme ominaista, että kysymykset, jotka ovat kaikkein vaikeimpia punnita, ja jotka ovat tuottaneet eniten vihamielisyyttä, ovat kysymyksiä, joissa Raamattua voidaan tulkita kumpaakin puolta tukevaksi. Viittaan aborttiin ja homoseksuaalisuuteen.
Sen tähden mieluummin kuin repien toistemme kurkkuja, meidän pitäisi nöyrästi myöntää rajamme. Kuinka tiedän että tulkitsen oikein Jumalan sanaa meille tänään? Kuinka sinä tiedät? Eikö olisi kristityille viisaampaa alentaa desibelejä 95 prosenttia ja hiljaa esittää uskomuksemme, tietäen täysin hyvin, että saatamme olla väärässä?
Tunnen pariskunnan, molemmat hyvin tunnettuja kristillisiä kirjailijoita, jotka kumpikin ovat puhuneet homoseksuaalisuuden kysymyksestä. Nainen tukee homoja intohimoisesti; mies vastustaa heidän käyttäytymistään, uutterasti. Niin hyvin kuin voin kertoa, tämä pariskunta kuitenkin nauttii toistensa seurasta, syövät samassa pöydässä, ja, niin pitkälle kuin tiedän, nukkuvat samassa vuoteessa.
Meidän kirkossa tarvitsee saada arvomme järjestykseen. Emme ole saavuttaneet yksimielisyyttä siitä, kuka on oikeassa homoseksuaalisuuden kysymyksessä. Mutta mikä on selvää, täysin selvää, on se että meitä on käsketty rakastamaan toisiamme. Ei ainoastaan rakastamaan homoseksuaalisia sisariamme ja veljiämme, jotka usein istuvat vieressämme kirkossa, tunnustamattomina, vaan kaikkia meitä, jotka olemme sekaantuneet tähän väittelyyn. Nämä ovat kysymyksiä, joista meidän pitäisi rakastavasti olla samaa mieltä, että olemme eri mieltä. Meidän ei tarvitse repiä kokonaisia kirkkokuntia palasiksi tuulettaaksemme erimielisyyksiämme tässä kohtaa. Jos tuo mainitsemani pariskunta voi edelleen syleillä yli tämän jakajan, toki me voimme myös tehdä niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti