"perheen pelot homoseksuaalisuuden tarttumisesta tai värvätyksi tulemisesta koulussa tai missä tahansa, ovat täysin vailla tieteellistä perustaa."
-Tri Jack Weinberg, Amerikan psykiatrisen yhdistyksen presidentti, 6.10.1977.
Seksuaalinen suuntautuminen ei ole valinta.
Seksuaalinen suuntautuminen on syvälle juurtunut, eikä jotain jota yksilö valitsee olla tai ei olla.
-Tri Alan P. Bell, kirjan "Sexual Preference" vanhempi kirjoittaja, Bell, Weinberg & Hammersmith, Indiana University Press, 1981.
Tutkimus viittaa siihen, että homoseksuaalinen suuntautuminen on valmis hyvin varhain elämänkierrossa, mahdollisesti jopa ennen syntymää.
-Otettu Amerikan psykologisen yhdistyksen lausunnosta seksuaalisesta suuntautumisesta, heinäkuussa 1994.
Uskotaan, että on useita tekijöitä, jotka määräävät seksuaalisen suuntautumisen.
Seksuaalinen suuntautuminen on todennäköisesti tulosta useista eri tekijöistä, mukaan lukien geneettiset, hormonaaliset ja ympäristötekijät. Mikään näistä tekijöistä yksin ei ole vastuussa seksuaalisen suuntautumisen määräämisestä. Psykologiset ja sosiaaliset vaikutukset yksin eivät voi aiheuttaa homoseksuaalisuutta.
-Tineke Boddle, "Why is my child gay?", Lesbojen ja homojen vanhempien ja ystävien liitto, 1988.
"On todisteita, että vanhemmilla on hyvin vähän vaikutusta lastensa seksuaalisen suuntautumisen tulokseen normaaleissa kasvatusolosuhteissa."
-June Machover Reinisch, Ph.D. (Vastaus esitteestä) "Why is my child gay?", Lesbojen ja homojen vanhempien ja ystävien liitto, 1988.
Homot ja lesbot havaitsevat seksuaalisen suuntautumisensa. Heitä ei värvätä tai aivopestä "homo-elämäntyyliin".
Homo- ja lesbolapset ovat usein tietoisia olevansa erilaisia hyvin varhaisella iällä. He tulevat yleensä tietoisiksi seksuaalisesta suuntautumisestaan nuoruusiässä tai varhaisessa aikuisuudessa.
-R.R. Troiden, "The Formation of Homosexual Identities", The Journal of Homosexuality, 17, 43-73.
Homoseksuaalisuus ei ole mielen tai tunne-elämän sairaus.
Homoseksuaalisuuden tutkimus on hyvin selkeä. Homoseksuaalisuus ei ole sen paremmin mielisairaus kuin moraalinen turmelus. Se on yksinkertaisesti tapa, jolla väestömme vähemmistö ilmaisee inhimillistä rakkautta ja seksuaalisuutta. Tutkimus tutkimuksen jälkeen dokumentoi homomiesten ja lesbojen mielenterveyttä. Tutkimukset arvostelukyvystä, vakaudesta, luotettavuudesta, ja sosiaalisesta ja ammatillisesta sopeutumisesta kaikki osoittavat, että homomiehet ja lesbot toimivat joka suhteessa yhtä hyvin kuin heteroseksuaalit.
-Amerikan psykiatrinen yhdistys ja Amerikan psykologinen yhdistys, heinäkuu 1994.
Pyrkimykset muuttaa seksuaalista suuntautumista ovat tehottomia ja voivat olla haitallisia.
Tutkimuslöydykset viittaavat siihe, että pyrkimykset korjata homoseksuaaleja eivät ole muuta kuin sosiaalista ennakkoluuloa puettuna psykologisiin vaatteisiin.
-Otettu Amerikan psykologisen yhdistyksen lausunnosta seksuaalisesta suuntautumisesta, heinäkuu 1994.
Ei ole olemassa mitään tieteellistä todistetta tukemaan minkään terapioiden vaikutusta, jotka koettavat muuttaa homoseksuaaleja heteroseksuaaleiksi.
-John C. Gonsiorek ja James D. Weinrich, toim., Homosexuality: Research Implications for Public Policy, Newbury Park, Calf.: Sage, 1991.
Kaikki yritykset epäonnistuvat, kun homot yrittävät tulla heteroseksuaalisiksi.
-D.C. Haldeman, "The Practice and Ethics of Sexual Orientation Conversion Therapy", Journal of Consulting and Clinical Psychology, 62, s.221-227, 1994.
"Ryhmät, jotka yrittävät muuttaa ihmisten seksuaalista suuntautumista niin kutsutulla eheytysterapialla, ovat harhaanjohdettuja ja vaarassa aiheuttaa paljon psykilogista haittaa niille, joita he sanovat yrittävänsä auttaa."
-Tri Raymond Fowler, Amerikan psykologinen yhdistys, täytäntöön paneva johtaja.
Kliininen kokemus osoittaa, että kuka tahansa henkilö, joka pyrkii eheytymisterapiaan, saattaa tehdä niin johtuen sosiaalisista ennakkoluuloista, joista on ollut seurauksena sisäistetty homofobia, ja että homomiehet ja lesbot, jotka ovat hyväksyneet seksuaalisen suuntautumisensa positiivisesti, ovat paremmin sopeutuneet kuin ne, jotka eivät ole hyväksyneet sitä.
-Amerikan psykiatrinen yhdistys.
Homoseksuaalisuuden esiintymistiheys on vakio riippumatta uusista laeista tai sosiaalisista asenteista.
Homoseksuaalisuutta esiintyy noin kymmenessä prosentissa väestöstä, luku, joka on yllättävän vakiintunut yli kulttuurien, riippumatta erilaisista moraaliarvoista ja tietyn kulttuurin standardeista.
Vastoin sitä mitä jotkut vihjaavat, homoseksuaalisuuden esiintymistiheys väestössä ei näytä muuttuvan uusien moraalilakien tai sosiaalisten tottumusten mukana.
-Otettu Amerikan psykologisen yhdistyksen lausunnosta seksuaalisesta suuntautumisesta, heinäkuu 1994.
Homo- ja lesbonuorilla on suurempi itsemurhariski.
Homo- ja lesbonuoret yrittävät itsemurhaa 2-3 kertaa todennäköisemmin kuin heteroseksuaaliset vertaisensa.
Homo- ja lesboteinit muodostavat kolmekymmentä prosenttia kaikista tehdyistä itsemurhista nuorten keskuudessa.
-U.S.Department of Health and Human Services, "Report on the Secretary's Task Force on Youth Suicide", Washington D.C., 1989.
Homot ja lesbot ovat aivan yhtä kykeneväisiä olemaan hyviä vanhempia kuin ovat heteroseksuaaliset vanhemmat.
Lapset, jotka kasvatetaan homo- tai lesbokodeissa, eivät eroa mistään psykologisen, sosiaalisen tai seksuaalisen kehityksen näkökulmasta heteroseksuaalisten perheiden lapsista.
-C.J.Patterson, "Children of Lesbian and Gay Parents", Child Development, 63, 1025-1042.
35 eri tutkimusta ovat osoittaneet, että homo- ja lesbovanhempien lapsista ei yhtään todennäköisemmin tule homoseksuaaleja kuin heteroseksuaalien lapsista, ja ovat aivan yhtä hyvin sopeutuneita.
-Jane Gross, "New Challenge of Youth: Growing up in Gay Homes", New York Times, 11.2.1991.
Homomiehet ja lesbonaiset ovat harvoin sekaantuneet lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön.
Yhdysvalloissa 90 prosenttia kaikesta lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä tekevät heteroseksuaaliset miehet. Hyväksikäyttäjät ovat melkein aina perheen jäseniä, läheisiä, perheystäviä tai äidin poikaystävä.
-P.J.Falk, "Lesbian Mothers: Psychological Assumptions in Family Law", American Psychologist, 44, 941-949, 1989.
-Mary Koss, ja muut, "No Safe Haven: Male Violence Against Women At Home, At Work, And in the Community", Amerikan psykologinen yhdistys, 1994.
Homot eivät ole seksin suhteen pakkomielteisiä.
Homomiehet ja lesbonaiset jakavat samassa määrin kiinnostuksen seksuaaliseen aktiviteettiin kuin heteroseksuaalit, ei enempää eikä vähempää.
-Alan P. Bell ja Martin S. Weinberg, for the Institute of Sexual Research, "Homosexuality: A Study in Human Diversity", Simon and Schuster, 1978.
Ei ole olemassa yhtä ainutta homoelämäntyyliä.
Homomiesten ja lesbonaisten elämät ovat aivan yhtä vaihtelevia kuin heteroseksuaalien elämät.
-Linda D. Garnets ja Douglas C. Kimmel, "Psychological Perspectives on Lesbian and Gay Male Experiences", Columbia University Press, 1995.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti