Philippe Brenotin kirjassa Masturboinnin ylistys (Kani 2008), Anu Suomelan, Sexpo säätiön tutkimuspäällikön, kirjoitus, Suomalaista sooloseksiä.
Katolisen kirkon arvostetuin teologi Tuomas Akvinolainen (1225-1274) tuomitsi keskeytetyn yhdynnän ja masturboinnin helvettiin johtavana syntinä. Hänen syntihierarkiassaan ne olivat vakavampia tekoja kuin insestinen suhde omaan äitiin (Uta Ranke-Heinemann, Eunuchs for the Kingdom of Heaven, Penguin Books, 1992).
Moran rovasti Jacob Brothius katui synnintunnustuksessaan 1707 syvemmin onanointiaan kuin sitä, että hänellä oli tapana kähmiä samassa sängyssä nukkuvien pikkulasten sukupuolielimiä.
Keskeinen tiedonvälittäjä Suomessa oli 1800-luvulta lähtien Kodin Lääketieteellinen Käsikirja - Johdatus sisällisten ja ulkonaisten tautien tuntemiseen ja yksinkertaisimpaan parannuskeinoon, ynnä lyhyt Terveys- ja Lääkeoppi...
Nykylukijan Kodin Lääkärinkirjan teksti saa hymyilemään, mutta väitteillä on ollut järkyttävät seuraukset, jotka näkyvät vielä nytkin, runsaan sadan vuoden jälkeen. Lukuisat sukupolvet ovat kärsineet salatusta synnistään ja siirtäneet pelkonsa lapsilleen ja lapsenlapsilleen.
Seksuaalisuuteen liittyvät myytit, mutta etenkin syyllisyys on tehokas tapa rajoittaa kanssaihmisten tekemisiä ja kontrolloida kaikkein intiimeintäkin elämän aluetta. Moralistien lähtökohta on se, että he tietävät paremmin, mikä toiselle ihmiselle on tarpeen. Prostituoidut ja homot samoin kuin eläimeen sekaantujat ja itsesaastutukseen langenneet on historian kuluessa nähty sekä syyllisinä että uhreina, joita pitää joko rangaista tai parantaa.
Parin viime vuoden aikana prostituutio- ja homojen parisuhdelakeja käsittelevässä keskustelussa käytettiin samoja moralistisia äänenpainoja kuin aikanaan masturbointia kauhisteltaessa. Viime vuosikymmenien julkisessa diskurssissa homoseksuaalisuus on lopulta normalisoitu seksuaaliseksi suuntautumiseksi. Siihen ei enää liitetä sairauden, rikoksen tai epänormaalisuuden leimaa, vaan se hyväksytään elämän monimuotoisuuteen kuuluvana asiana.
Itsetyydytystä ei ole voitu normalisoida vastaavalla seksuaalisen suuntautumisen käsitteellä, koska miten tahansa suuntautuneet ja minkä tahansa ikäiset ihmiset harrastavat sitä. Itsesaastutuksen tilalle 1930-luvulla tullut termi "itsetyydytys", on sanana neutraalin positiivinen, mutta silti ilmeisen lähellä itsesaastutusta. Ehkä huumorintajuisessa käsitteessä sooloseksi on riittävästi positiivista ilmaisuvoimaa normalisoimaan ja tekemään itsetyydytyksestä arkipäiväinen asia. Sooloseksi on uuden seksidiskurssin termi, joka ilmentää seksuaalisuutta myönteisenä elämänvoimana, joka on ihmisen omassa vallassa. Termi kuvastaa ajattelua, jossa ihmisoikeuksia kunnioittavassa valtiossa sooloseksi kuuluu ihmisen kaikkein intiimeimpään elämänalueeseen eikä ulkopuolisille. Sellaisena se, kuten seksuaalisuus kokonaisuutenakin, nauttii sekä kansallisen perustuslain että Suomen allekirjoittamien kansainvälisten ihmisoikeussopimusten takaamaa yksityisyyden suojaa.
Katolisen kirkon arvostetuin teologi Tuomas Akvinolainen (1225-1274) tuomitsi keskeytetyn yhdynnän ja masturboinnin helvettiin johtavana syntinä. Hänen syntihierarkiassaan ne olivat vakavampia tekoja kuin insestinen suhde omaan äitiin (Uta Ranke-Heinemann, Eunuchs for the Kingdom of Heaven, Penguin Books, 1992).
Moran rovasti Jacob Brothius katui synnintunnustuksessaan 1707 syvemmin onanointiaan kuin sitä, että hänellä oli tapana kähmiä samassa sängyssä nukkuvien pikkulasten sukupuolielimiä.
Keskeinen tiedonvälittäjä Suomessa oli 1800-luvulta lähtien Kodin Lääketieteellinen Käsikirja - Johdatus sisällisten ja ulkonaisten tautien tuntemiseen ja yksinkertaisimpaan parannuskeinoon, ynnä lyhyt Terveys- ja Lääkeoppi...
Nykylukijan Kodin Lääkärinkirjan teksti saa hymyilemään, mutta väitteillä on ollut järkyttävät seuraukset, jotka näkyvät vielä nytkin, runsaan sadan vuoden jälkeen. Lukuisat sukupolvet ovat kärsineet salatusta synnistään ja siirtäneet pelkonsa lapsilleen ja lapsenlapsilleen.
Seksuaalisuuteen liittyvät myytit, mutta etenkin syyllisyys on tehokas tapa rajoittaa kanssaihmisten tekemisiä ja kontrolloida kaikkein intiimeintäkin elämän aluetta. Moralistien lähtökohta on se, että he tietävät paremmin, mikä toiselle ihmiselle on tarpeen. Prostituoidut ja homot samoin kuin eläimeen sekaantujat ja itsesaastutukseen langenneet on historian kuluessa nähty sekä syyllisinä että uhreina, joita pitää joko rangaista tai parantaa.
Parin viime vuoden aikana prostituutio- ja homojen parisuhdelakeja käsittelevässä keskustelussa käytettiin samoja moralistisia äänenpainoja kuin aikanaan masturbointia kauhisteltaessa. Viime vuosikymmenien julkisessa diskurssissa homoseksuaalisuus on lopulta normalisoitu seksuaaliseksi suuntautumiseksi. Siihen ei enää liitetä sairauden, rikoksen tai epänormaalisuuden leimaa, vaan se hyväksytään elämän monimuotoisuuteen kuuluvana asiana.
Itsetyydytystä ei ole voitu normalisoida vastaavalla seksuaalisen suuntautumisen käsitteellä, koska miten tahansa suuntautuneet ja minkä tahansa ikäiset ihmiset harrastavat sitä. Itsesaastutuksen tilalle 1930-luvulla tullut termi "itsetyydytys", on sanana neutraalin positiivinen, mutta silti ilmeisen lähellä itsesaastutusta. Ehkä huumorintajuisessa käsitteessä sooloseksi on riittävästi positiivista ilmaisuvoimaa normalisoimaan ja tekemään itsetyydytyksestä arkipäiväinen asia. Sooloseksi on uuden seksidiskurssin termi, joka ilmentää seksuaalisuutta myönteisenä elämänvoimana, joka on ihmisen omassa vallassa. Termi kuvastaa ajattelua, jossa ihmisoikeuksia kunnioittavassa valtiossa sooloseksi kuuluu ihmisen kaikkein intiimeimpään elämänalueeseen eikä ulkopuolisille. Sellaisena se, kuten seksuaalisuus kokonaisuutenakin, nauttii sekä kansallisen perustuslain että Suomen allekirjoittamien kansainvälisten ihmisoikeussopimusten takaamaa yksityisyyden suojaa.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti