Homo Spiritus: BUDDHALAISUUS JA HLBTQ-IHMISET

Sananen Markolta

Sinä konservatiivinen kristitty, joka ehkä eksyit tänne, ennen

kuin edes harkitset arvostella, harkitse seuraavaa: Voitto Viron mietteitä uskosta!

Kuten Gandhi sanoi: "Pidän Kristuksestanne. En pidä kristityistänne. He ovat niin erilaisia kuin Kristuksenne."

- Rakas Jeesus, varjele minua seuraajiltasi!

"Kristityt: aina kun sanotte, 'minä puhun vain totuuden rakkaudessa', mitä ihmiset oikeasti kuulevat on: 'Minä olen mulkku.' Joten lakatkaa sanomasta niin. Paitsi jos olette. Siinä tapauksessa jatkakaa... kai." - John Shore

Suvaitsevaisuus on minulle itseisarvo, mutta suvaitsemattomuuden suvaitseminen on älytön vaatimus; minä en ole tekemisissä negatiivisten ihmisten ja suuntausten kanssa! (Katso alla "Suvaitsevaisuusparadoksi"!) En hyväksy ainuttakaan lahkoa, joka ei hyväksy minua, ehdoitta.
Tämä blogi ei ole pyhimyksiä eikä lampaita varten.

Olen pahoillani jos asenteeni tuntuu kärkevältä, mutta minä olen jo kauan sitten saanut tarpeekseni vastustajiemme argumenteista, enkä koe kutsumuksenani yrittää "ymmärtää" tai "keskustella"; heille minulla ei ole mitään sanottavaa.

Niin maailmankatsomukseni kuin ennen kaikkea elämäni ja elämän asenteeni on kokenut valtavia mullistuksia 2015 vuoden lopusta alkaen, josta voit lukea blogissani Resurget Sol Fugiens: Minun tieni.

Tämä blogi alkoi puhtaasti kristilliseltä pohjalta, ja useimmat kirjoitukset käsittelevätkin kristinuskoa: kaikki mahdolliset kysymykset sen pohjalta on varmasti käsitelty!

Sitten hylkäsin ensin kristinuskon vakaumuksenani ja laajensin kirjoitusten näkökulmaa - myönnän, että tarkoituksella myös hiukan provokatiiviseen suuntaan;

nyt olen kääntynyt buddhalaisuuteen, eikä kristinusko enää kiinnosta minua millään muotoa. Se ei tietenkään tee tyhjäksi tekemääni työtä, jos se voi olla avuksi jollekin.

Sitä paitsi puolisoni kanssa käymme joka tapauksessa Sateenkaarimessuissa, ei se ole pois suljettua. Nykyään on vaikeaa keksiä uutta sisältöä tähän blogiin, jonka aihe on niin spesifinen.

Yhteydenotot kommentoimalla mitä tahansa kirjoitusta tässä blogissa: henkilökohtaisia viestejä en tietenkään julkaise. Muista e-mail osoitteesi, jotta voin vastata jos niin haluat! Ja luonnollisesti ainoastaan asiallisia ja ystävällisiä viestejä, kuten kuka tahansa ajatteleva ihminen ymmärtää!

27.7.18

BUDDHALAISUUS JA HLBTQ-IHMISET

Olen koonnut ja kääntänyt tämän kirjoituksen koska huhtikuussa 2018 koin - todellakin: koin - kääntymyksen buddhalaisuuteen, tarkemmin sanottuna Nichiren buddhalaisuuteen, joka on hyvin omaleimainen, japanilaisperäinen suuntaus. Tarkemmin niin kääntymyskokemuksestani kuin Nichiren buddhalaisuuden harjoituksesta ja opillisista erityispiirteistä voit lukea toisessa blogissani. Tämä kirjoitus käsittelee enemmänkin buddhalaisuutta yleisesti, ja on syytä huomata että esim. mainituista viidestä ohjeesta Nichiren buddhalaisuudella on täysin poikkeava näkemys.

17.5.2019 lisätty ajankohtainen uutinen artikkelin aiheeseen liittyen.

Buddhalaisuus on kenties jopa vielä monimuotoisempaa kuin kristinusko. Itse asiassa erot koulukuntien kesken voivat olla niin valtavia, että jotkut tutkijat pitävät niitä eri uskontoina. Buddhalaisuus muodostuu monista uskon ja harjoituksen järjestelmistä, eli mitä me kutsumme traditioiksi. Nämä traditiot ovat kehittyneet eri aikoina ja eri maissa, ja jossain määrin eristyksissä toisistaan. Kukin on kehittänyt tunnusomaisia piirteitä, jotka satunnaisesta havainnoijasta saattavat näyttää suurilta eroilta. Kuitenkin nämä erot ovat usein vain kulttuurillisia päällysteitä, ja toisissa tapauksissa ne ovat eroja vain painotuksessa tai lähestymistavassa. Kaikkia traditioita tosiasiassa tukee sama yhteisen uskon ja harjoituksen keskeinen ydin.

Buddhalaisuudessa on kolme päähaaraa: Theravada, vanhin buddhalaisuuden muoto, joka painottaa luostarielämää; Mahayana, myöhäisempi muoto, joka pitää sisällään mm. Puhtaan Maan, Zenin, Nichirenin, ym. koulukuntia; Vajrayana, ainutlaatuinen muoto, joka syntyi Intiassa ja Tiibetissä, ja jota johtaa Dalai Lama.

Kuten muissakin uskonnoissa, buddhalaisuuden sisällä on erilaisia mielipiteitä homoseksuaalisuudesta.

Dalai Lama

Lehdistökonferenssissa 1997 Dalai Lama totesi että yleensä buddhalaisesta näkökulmasta lesbo- ja homoseksiä pidetään seksuaalisena väärinkäytöksenä, mutta hän ei johda tätä näkemystä Gautama Buddhan puheista, vaan 1400-luvun tiibetiläiseltä oppineelta nimeltä Tsongkhapa. Tässä lyhyt luonnos Tsongkhapan keskiaikaisesta ajattelusta:

Hän kieltää seksin kahden miehen välillä, mutta ei kahden naisen välillä.
Hän kieltää masturbaation, oraali- ja anaaliseksin.
Hän ei salli kenellekään seksiä päivänvalon aikaan, mutta sallii miehille viisi orgasmia yöllä.
Hän sallii miesten maksaa seksistä prostituoiduille.
Hän antoi täyden listan mitä ruumiinaukkoja ja elimiä saa ja ei saa käytää, ja jopa mihin aikaan ja missä paikassa ihmiset voivat harrastaa seksiä.

Dalai Lama on viisas ja hyväntahtoinen henkilö, mutta hän on myös hyvin traditionaalinen tiibetiläinen monin tavoin, ja traditionaalisella tiibetiläisellä kulttuurilla – kuten monilla kulttuureilla – on hyvin vääristyneitä ja sekavia käsityksiä homoseksuaalisuudesta.

Vastoin yleistä käsitystä Dalai Lama ei puhu kaikkien buddhalaisten puolesta. Tiibetin buddhalaisen hallitsevan Gelug-lahkon johtajana hän puhuu yhden siivun puolesta maailman buddhalaisesta väestöstä.

Dalai Laman on myös kerrottu sanoneen, että hänellä oli vaikeuksia kuvitella homoseksuaalisen seksin mekaniikkaa, sanoen että luonto on järjestänyt miehen ja naisen elimet ”sellaisella tavalla että on hyvin sopivaa... saman sukupuoliset elimet eivät voi pärjätä hyvin.” Mutta hän jätti täpärästi tuomitsemasta homoseksuaalisia suhteita kokonaan, sanoen että jos kaksi ihmistä yksimielisesti aloittavat suhteen joka ei ole seksuaalisesti hyväksikäyttävä, ”sitten en tiedä. Vaikea sanoa...”

Hänen kommenttiensa jälkeen monet Gay-ryhmät kritisoivat Dalai Lamaa. Yhdessä Dharman edistämisen kanssa Dalai Laman päätarkoitus lännessä kiertämiselle on voittaa tukea tiibetiläisten vapauskamppailulle, ja tässä tarkoituksessa hän on hyvin halukas olemaan vieraannuttamatta ketään. Niin pian kuin hän tajusi mitä oli tehnyt, hän kutsui koolle homo- ja lesboedustajien tapaamisen, jonka aikana hän ilmaisi ”halunsa harkita mahdollisuutta että jotkin opit saattavat olla spesifisiä tiettyyn kulttuurilliseen ja historialliseen yhteyteen.”

Dawa Tsering, Tiibetin ministeriön edustaja, julkaisi sopivan poliittisesti korrektin ja turvallisen lausunnon: ”Hänen pyhyytensä vastustaa väkivaltaa ja syrjintää perustuen seksuaaliseen suuntautumiseen. Hän kannustaa kunnioitusta, suvaitsevaisuutta, myötätuntoa ja ihmisoikeuksien täyttä tunnustamista kaikille.”

Vaikka on muutamia toisinajattelijoita, enemmistö länsimaisista buddhalaisista opettajista ja oppineista on yhtä mieltä siitä että homoseksuaalisuus sellaisenaan ei ole epämoraalista. Tämän kannan kriitikot voisivat huomauttaa että länsimaisiin buddhalaisiin vaikuttaa enemmän modernit liberaalit arvot kuin autenttinen buddhalaisuus, ja että perinteisillä aasialaisilla buddhalaisilla on hyvin erilainen asenne homoseksuaaleja kohtaan.

Mutta monet aasialaiset buddhalaiset johtajat ovat samaa mieltä läntisten kollegoidensa kanssa. K. Sri Dhammananda (Sri Lanka/Malesia, 1919-2006) sanoi, ”En ymmärrä mistä kaikki metakka. Kysymys on siitä oletko hyvä, ei henkilön sukupuolesta jonka kanssa makaat.”

Buddhan etiikka

Buddha kyseenalaisti monet yhteiskunnassaan olemassaolevat olettamukset, mukaan lukien moraaliset, ja yritti kehittää etiikkaa joka perustuu järkeen ja myötätuntoon, pikemmin kuin traditiooon, taikauskoon ja tabuihin. Tunnetussa Kalama Suttassa hän sanoo että ilmestys (anussana), traditio (parampara), kirjoitusten auktoriteetti (pitakasampada), ja henkilön oma mielipide (ditthinijjhanakkhanti) ovat riittämätön keino määritellä oikeaa ja väärää. Kyseenalaistettuaan konventionaalisen moraalin perustan, Buddha ehdottaa kolmea perustetta moraalisten arvioiden tekemiselle. Ensimmäistä voitaisiin kutsua universaalisuus-periaatteeksi – toimia muita kohtaan kuten haluaisimme heidän toimivan meitä kohtaan.

Bahitika Suttassa Anandalta kysytään kuinka tehdä ero ylistettävän ja moitittavan käyttäytymisen välillä. Hän vastaa että mitä tahansa käytöstä joka ei aiheuta vahinkoa (ja arvatenkin joka auttaa) itselle tai muille, voidaan kutsua ylistettäväksi. Sen tähden oikean ja väärän määrittelemiseksi täytyy katsoa teon tosiasiallisiin ja mahdollisiin seurauksiin suhteessa toimijaan ja niihin joihin teko vaikuttaa.

Kolmas tapa määritellä oikea ja väärä on se mitä voitaisiin kutsua instrumentaaliseksi periaatteeksi. Eli käyttäytymistä voidaan pitää oikeana tai vääränä sen mukaan auttaako se vai eikö auta saavuttamaan päämäärämme. Buddhalaisuuden perimmäinen päämäärä on Nirvana, mielen rauhan ja puhtauden tila, ja mikä tahansa joka johtaa siihen suuntaan, on hyvää.

Tätä utilitaristista asennetta etiikkaan korostaa tosiasia että Buddha käytti termiä kusala tarkoittamaan ”taitavaa” tai ”sopivaa” tai sen vastakohtaa, akusala, käyttäytymistä arvioidessaan paljon useammin kuin hän käyttää termejä punna, ”hyvä”, tai papa, ”paha”.

Toinen asia joka on tärkeä arvioitaessa käyttäytymistä, on aikomus (cetacean). Jos tekoa motivoivat hyvät aikomukset (perustuen anteliaisuuteen, rakkauteen ja ymmärrykseen), sitä voidaan pitää taitavana. Eettisen käyttäytymisen arvioiminen buddhalaisuudessa vaatii enemmän kuin käskyjen seuraamista kuuliaisesti; se vaatii että kehitämme sympatiaa toisia kohtaan, että olemme tietoisia ajatuksistamme, puheestamme ja teoistamme, ja että olemme selkeitä päämääristämme ja pyrkimyksistämme.

Seksuaalinen väärinkäytös

Gautama Buddha lausui että yksi viidestä ohjeesta joita maallikon tulisi seurata, on pidättäytyä seksuaalisesta väärinkäytöksestä. Tietenkin hän sanoi Vinayassa, joka on säännöt munkeille ja nunnille, että heidän täytyy tehdä selibaatti-lupaus, mutta sellaista sääntöä ei tehty maallikoille.

Gautama Buddha opetti viisi ohjetta ohjatakseen meidät pois aiheuttamasta harmia itsellemme ja muille. Tässä pitäisi huomata että ohjeet eivät ole käskyjä, ne ovat ehdotuksia, jotka antavat suuntaviivoja, oikeastaan lupauksia jotka teemme itsellemme; niihin ei ryhdytä jumaluuden rangaistuksen pelosta, vaan omaksi hyödyksemme ja kaikkien muiden elävien olentojen hyvinvoinnin tähden. Sen tulkitseminen mitä on seksuaalinen väärinkäytös on yksilöllinen päätös, eikä minkään keskeisen auktoriteetin ratkaisun alainen.

Buddha puhui ohjeista kolmella eri tasolla: ensimmäinen taso on älyllinen ymmärtäminen; toisella tasolla on enemmän tekemistä ohjeiden ruumiillistumisen kanssa, niin että siitä tulee harjoituksemme ilmaisu; viimein Buddha puhuu näistä ohjeista itsemme erityispiirteinä, jotka tietyssä pisteessä olemme sisäistäneet.

On sanottu että Zen-harjoituksella on kaksi osaa: istuminen ja nouseminen. Istumista on kun oletettavasti selkiytämme, tyynnytämme ja valaisemme mielemme, ja seisomista on kun tämän selkeän, tyynen ja valaistuneen mielen kanssa siirrymme maailmaan. Ruumiillistamme istumisharjoitustamme; liikkumisestamme läpi maailman tulee istumisharjoituksemme ilmaisua.

Gautama Buddha halusi meidän pohtivan tekojamme ja katsoa tuottavatko ne harmia vai ovatko ne hyödyllisiä. Tässä yhteydessä jos haluamme tietää onko teko seksuaalinen väärinkäytös vai ei, meidän pitäisi kysyä itseltämme seuraavat kysymykset:

Aiheuttaako teko vahinkoa vai tuottaako se iloa?

Motivoiko tekoa rakkaus ja ymmärrys?

Pitäisitkö siitä jos joku tekisi sen sinulle?

Onko siihen molemminpuolinen suostumus?

Seksuaalisen väärinkäytöksen on perinteisesti tulkittu sisältävän sellaiset teot kuten pakottaminen seksiin, seksuaalinen ahdistelu, lasten hyväksikäyttö ja uskottomuus. Koska homoseksuaalisuutta ei selvästi mainita missään Buddhan sanoissa, jotka on tallennettu Palikaanoniin (Tripitaka), useimmat tulkitsijat ovat käsittäneet sen merkitsevän että homoseksuaalisuutta pitäisi arvioida samalla tavalla kuin heteroseksuaalisuutta, yllä olevien periaatteiden mukaisesti.

Buddhalaisesta perspektiivistä on vaarallinen yleistys sanoa että homoseksuaalisuus sinänsä on moraalitonta tai väärin. Jotta voisi esittää jotain merkityksellistä siitä, se vaatisi perehtymistä alla oleviin motiiveihin, siihen liittyvään käyttäytymiseen, niiden vaikutukseen jne., ja tämä eroaisi yksilöstä toiseen. Se ei ole seksuaalisen halun kohde joka määrittää onko seksuaalinen teko taitava vai ei, vaan pikemminkin siihen sisältyvien tunteiden ja aikomusten laatu.

Avioliitto

On myös huomion arvoista, että buddhalaisuus ei perinteisesti aseta suurta arvoa lisääntymiselle, kuten monet länsimaiset uskonnot. Buddhalaisesta näkökulmasta naimisissa olemista ja lasten saamista pidetään yleisesti positiivisena, mutta ei pakollisena (joskin sosiaaliset normit eri buddhalaisissa maissa usein vaihtelevat). Buddhalaisuudella on perinteisesti ollut hyvin vähän sanottavaa avioliitosta koska sitä pidetään maallisena asiana, ei uskonnollisena. Sen takia et myöskään koskaan näe buddhalaisia häitä, paitsi nykyaikana lännessä.

Ensimmäiset tunnetut samaa sukupuolta olevien buddhalaiset häät toteutuivat varhain 1970-luvulla San Franciscon Buddhalaisessa Kirkossa, joka on perustettu 1899 ja on vanhin yhä toimiva temppeli Yhdysvaltain mannermaalla; se on myös osa vanhinta buddhalaista organisaatiota Hawaijin ulkopuolella – Buddhist Churches of America (BCA), osa Puhtaan Maan buddhalaisuuden Shin-traditiota. Miespari seurakunnassa pyysi pastori Koshin Oguita vihkimään heidät, ja hän suostui auliisti. Seremonia pidettiin pääsalissa ja se oli identtinen muiden temppelissä suoritettujen avioliittoon vihkimisten kanssa, paitsi että sukupuoleen perustuvat pronominit pudotettiin pois. Historiaa tehtiin ilman fanfaareja. Pian myös muut BCA-temppelit suorittivat samaa sukupuolta olevien parien vihkimisiä. Myös monet muut buddhalaiset ryhmät ovat alkaneet suorittaa avioliittoon vihkimisiä samaa sukupuolta oleville pareille. On merkkejä siitä että tasa-arvoinen avioliitto on saavuttamassa hyväksyntää myös osissa buddhalaista Aasiaa: Taiwanissa pidettiin ensimmäiset buddhalaiset häät naisparille 2012. [Lisäys: 17.5.2019 uutisoitiin, että Taiwanista tuli ensimmäinen Aasian maa, joka laillisti samaa sukupuolta olevien avioliiton!]

Perinteisissä buddhalaisissa kulttuureissa ihmiset menevät naimisiin muilla tavoilla. Thaimaassa munkit voivat tulla antamaan siunauksen ennen tai jälkeen, mutta sitä ei edellytetä. Japanissa ihmiset menevät naimisiin Shinto-pyhäköissä, tai aivan viime aikoina kristillisten kirkkojen jäljitelmissä (koska he rakastavat niin paljon länsimaista kulttuuria). Buddha antoi usein avioliitto-neuvoja maallikoille, mutta suurin osa niistä on maalaisjärkeä: ole lempeä, uskollinen ja rakastava puolisoasi kohtaan, ja työskentele kovasti avioliiton ja lasten hyödyksi.

Sukupuoli

Muinainen intialainen kirjallisuus sisältää lukuisia myyttejä ihmisistä, jotka spontaanisti muuttivat sukupuolta, yleensä tuntiessaan halua tai joskus pelkästä ihailusta jotakuta heidän kanssaan samaa sukupuolta olevaa kohtaan. Useita sellaisia tarinoita löytyy myös buddhalaisista lähteistä. Transsukupuolisuuden olemassaolo otetaan itsestään selvyytenä buddhalaisessa kirjallisuudessa ilman moraalista tuomitsemista.

Buddhalainen oppi uudelleen syntymästä voisi auttaa selittämään sitä. Henkilö saattaa uudelleen syntyä, sanokaamme, naisena lukuisissa perättäisissä elämissä, joiden aikana feminiiniset asenteet, halut, piirteet ja taipumukset tulevat vahvasti painetuksi mieleen. Tämä määrittäisi että henkilö jatkuvasti uudelleen syntyy naisen ruumiiseen, tai että hänen tietoisuutensa muokkaa uuden sikiön naisen muotoon – mitkä tekijät sitten ovatkin vastuussa sukupuolen fyysisistä ominaisuuksista. Sitten joko karmisista, geneettisistä tai muista syistä, henkilö saattaa tulla uudelleen syntyneeksi miehen ruumiiseen, säilyttäen entisellään kaikki pitkään vakiinnutetut naiselliset psykologiset piirteet. Jos tämä tai jokin sen kaltainen on syynä transsukupuolisuuteen, se tarkoittaisi että tämä tila on luonnollinen. Buddha sanoi että piirteet tai taipumukset (vāsasā), jotka ovat kehittyneet perättäisissä elämissä, saattavat hyvin ilmentää itseään nykyisessä elämässä, eikä niiden tarvitse olla sisäinen moraalinen vika.
Jos olen syntynyt lukemattomia kertoja lukemattomissa ruumiissa, se merkitsee että todellinen sukupuoleni on oikeasti tuolla puolen tyypillistä rajoittavaa näkemystä joko/tai, mies/nainen.

On lukemattomia buddhalaisia opetuksia jotka muistuttavat meitä siitä että meidän itsemme ei ole pysyvä; se on virtaava ja väliaikainen skandhojen – ruumiin, aistimuksen, ymmärryksen, tahdon ja tietoisuuden prosessi. Hetkestä hetkeen, aina muuttuen, ne muodostavat ja uudelleen muodostavat sen kuka me olemme, mitä me kutsumme ”itseksemme”. Jos integroimme tämän ymmärryksen, silloin itse-ymmärryksemme – kuinka ajattelemme itsestämme ja identiteetistämme – ei vangitse meitä vaan vapauttaa meidät. Tämä on niin tärkeää näinä aikoina kun kiinteät seksuaali-, sukupuoli- ja rotukategoriat haastetaan.

Vimalakirti Sutrassa on aiheesta ihmeellinen opetus. Tapahtumapaikka on Vimalakirtin sairashuone, joka on ihmeellisesti laajentunut majoittamaan lukuisia olentoja (jopa meidät!). Manjusri ja Vimalakirti ovat keskustelleet itsen luonteesta – kuinka se on väliaikainen ja siltä puuttuu kiinteys – kuitenkin se antaa ja saa myötätuntoa. Jumalatar ilmestyy ja väittelee Shariputran kanssa kielen ja identiteetin luonteesta. Tietyssä pisteessä Shariputra tulee kiihtyneeksi jumalattaren taitavuudesta väittelyssä, ja epäsuorasti vaatien itselleen miehistä etuoikeuttaan, sanoo ärsyyntyneenä: ”Miksi et vaihda pois tästä naisruumiista?”
Jumalatar vastaa: ”Viimeiset kaksitoista vuotta olen yrittänyt ottaa ylleni naisen muodon, mutta lopulta ilman menestystä. Mitä vaihdettavaa tässä on? Jos taikuri loihtisi esiin aavenaisen, olisiko järkevää kysyä häneltä miksi hän ei vaihtanut pois naisruumiistaan?"
”Ei”, Shariputra sanoo, ”aaveilla ei ole kiinteää muotoa, joten mitä vaihdettavaa siinä olisi?”
Jumalatar vastaa: ”Kaikki asiat ovat juuri samanlaisia – niillä ei ole pysyvää muotoa. Joten miksi kysyä miksen vaihda pois naismuodostani?”
Sitten jumalatar käyttää yliluonnollisia voimiaan muuttaakseen Shariputran itsensä kaltaiseksi jumalattareksi, kun taas hän ottaa Shariputran muodon. Sitten hän kysyy, ”miksi et vaihda pois tästä naisruumiista?”
Shariputra, nyt jumalattaren muodossa, sanoo: ”En tiedä miksi olen yhtäkkiä muuttunut ja ottanut tämän naisruumiin!”
Jumalatar vastaa: ”Shariputra, jos voit vaihtaa pois tästä naisruumiista, sitten kaikki naiset voivat vaihtaa samalla tavalla. Shariputra, joka ei ole nainen, ilmenee naisen ruumiissa. Ja sama on totta kaikille naisille – vaikka he ilmenevät naisten ruumiissa, he eivät ole 'naisia'. Sen tähden Buddha opettaa että kaikki ilmiöt eivät ole sen paremmin miehisiä kuin naisellisiakaan.”

Buddhalaisuus opettaa että harjaantumaton mieli jakaa todellisuuden yhteyden erillisiin yksikköihin, kuten henkilö, paikka tai asia, ja antaa niille ”oman-olemuksen” (svabhava). Tämän vaikutus on todellisuuden perustavanlaatuisen avoimuuden sulkeminen, muutoksen kieltäminen, ja mikä tärkeintä, se tukkii oven vapauteen olettamalla että samsaran kärsimys on kohtalon tai jonkin muun ulkopuolisen voiman langettamaa, jota emme hallitse. Kun nämä oletetut olemukset alistetaan tarkastelulle ja oivallukselle, niiden huomataan olevan illusorisia ja shunyataa (tyhjyyttä, tai kuten voitaisiin kääntää, läpikuultavia), eli luontaisen olemassaolon puutteen henkilöissä, paikoissa tai asioissa nähdään olevan tosiasia. Miesten ja naisten identifikaatio miehisinä tai naisellisina olemukseltaan tunnistetaan harjaantumattoman mielen toimintana.

Käytäntö Theravada-buddhalaisissa maissa

Buddhalaiset pyhät tekstit sisältävät hyvin paljon esimerkkejä rakastavista suhteista naimattomien miesten välillä, joilla jotkut uskovat olevan homoeroottinen pohjavire. Seksuaalista kontaktia ei mainita näissä tapauksissa.

Muinaisen intialaisen ymmärryksen mukaan homoseksuaaleja pidettiin yksinkertaisesti ”kolmantena luontona” (tritiya prakti), pikemmin kuin perverssinä, poikkeavana tai sairaana. Varhaisen intialaisen buddhalaisuuden Jataka-tarinat ilmaisevat melko positiivista asennetta saman sukupuolista läheisyyttä kohtaan, ylistäessään Buddhan rakastavaa suhdetta oppilaansa Anandan kanssa.

Kaikesta huolimatta käytännössä Theravada buddhalaiset maat eivät ole kovin avoimia homoseksuaalisuuden harjoittamiselle. Tällä on paljon tekemistä kulttuurillisten normien kanssa, yhtä lailla kuin käsityksen karmasta, joka säilyy vahvana sellaisissa maissa kuin Thaimaa.

Tästä näkökulmasta henkilön ominaisuudet ja olosuhteet ovat tulosta menneistä synneistä tai hyvistä teoista. Homoseksuaalisuus ja muut vaihtoehtoiset seksuaalisuuden muodot nähdään usein karmisina rangaistuksina heteroseksuaalisesta väärinkäytöksestä menneessä elämässä. Nämä karmiset selitykset kuvaavat homoseksuaalisuutta synnynnäisenä tilana, jota ei voi muuttaa, ja siihen on liitetty kutsu myötätuntoon ja ymmärrykseen ei-homoseksuaaliselta kansalta. Hiljattaisemmat Thai-buddhalaiset selitykset (myöhäiseltä 1980-luvulta) ovat kuvanneet homoseksuaalisuutta ”luonnollisen” (hetero)seksuaalisen käyttäytymisen tietoisena rikkomisena, tuloksena seksuaalisten impulssien eettisen kontrollin puutteesta.

Nämä kannat edustavat kahta laajaa aatekoulukuntaa homoseksuaalisuudesta, jotka ovat ajankohtaisia nykyisten Thai-buddhalaisten kirjoittajien kesken, yksi hyväksyvä, toinen ei-hyväksyvä.

Theravada-buddhalaisilla mailla kuten Sri Lankalla ja Burmalla ei ollut laillisia säädöksiä homoseksuaalisuutta vastaan suostuvaisten aikuisten välillä ennen siirtomaa-aikaa jolloin britit ottivat ne käyttöön. Thaimaalla, jolla ei ole siirtomaa-menneisyyttä, ei ole ollut sellaisia lakeja.

Buddhalaisuus vs. kristinusko

Yleisin kristittyjen ja muslimien vastaväite homoseksuaalisuudelle on, että se on luonnotonta ja ”luonnon järjestyksen vastaista”. Homoseksuaalista käyttäytymistä on havaittu lähes jokaisessa tunnetussa eläinlajissa.

Toiseksi voidaan väittää, että vaikka seksin biologinen tarkoitus on lisääntyminen, suurin osa seksuaalisesta aktiviteetista tänä päivänä ei ole lisääntymistarkoituksessa, vaan harrastusta ja emotionaalista täyttymystä varten, ja myös tämä on oikeutettu tarkoitus seksille. On hyvin luonnollista homoseksuaalille, että homoseksuaalisuus tarjoaa hänelle fyysistä ja emotionaalista täyttymystä. Hänelle heteroseksuaalinen käyttäytyminen on luonnotonta.

Vaikka myöntäisimme että homoseksuaalisuus on ”luonnon järjestyksen vastaista”, meidän täytyisi myöntää että niin on monen muunkin tyyppinen inhimillinen käyttäytyminen, mukaan lukien jotkut uskonnolliset käyttäytymistavat. Roomalaiskatolinen kirkko on pitkään ihannoinut selibaattia, joka – niin voitaisiin väittää – on yhtälailla luonnotonta.

Toinen kristillinen vastaväite homoseksuaalisuudelle on, että se tuomitaan Raamatussa – argumentti joka on merkityksellinen niille, jotka hyväksyvät sen että Raamattu on erehtymätöntä Jumalan sanaa, mutta joka on merkityksetön enemmistölle, joka ei hyväksy tätä.

Kristinusko kasvoi juutalaisuudesta ja on paljon velkaa sille ja sen profeettojen traditiolle, jotka ankarasti ja julkisesti tuomitsivat mitä he pitivät moraalisena holtittomuutena tai epäoikeudenmukaisuutena. Jeesukseen vaikutti hyvin paljon tämä traditio. Parhaimmillaan tämä on antanut lännelle sen korkea-asteisen sosiaalisen omantunnon. Pahimmillaan se on merkinnyt, että niitä jotka eivät sopeutuneet tai kyenneet sopeutumaan kristillisiin standardeihin, on julmasti paljastettu ja vainottu.

Buddhalaisen munkin rooli on aina ollut hyvin erilainen kristitystä vastineestaan. Hänen tehtävänsä on ollut opettaa Dharmaa ja toimia hiljaisena esimerkkinä siitä kuinka sitä pitäisi elää. Tämä, yhdessä buddhalaisuuden rationaalisen lähestymistavan kera suhteessa etiikkaan ja korkealla arvolla jonka se aina on antanut suvaitsevaisuudelle, on merkinnyt että homoseksuaaleja buddhalaisissa yhteiskunnissa on kohdeltu hyvin eri tavoin kuin lännessä.

Maissa kuten Kiina, Korea ja Japani, missä buddhalaisuuteen vaikutti syvästi Kungfutselaisuus, on ollut ajanjaksoja jolloin homoseksuaalisuutta on katsottu paheksuvasti ja jopa tuomittu lailla, mutta yleisesti asenne on ollut suvaitsevainen.

Matteo Ricci, jesuiitta-lähestyssaarnaaja, joka eli Kiinassa 27 vuotta alkaen vuodesta 1583, ilmaisi kauhuaan avoimesta ja suvaitsevaisesta asenteesta jolla kiinalaiset suhtautuivat homoseksuaalisuuteen, ja luonnollisesti näki tämän todisteena kiinalaisen yhteiskunnan degeneraatiosta.

Koreassa hwarangin (kukkapojan) ihanne liitettiin usein homoseksuaalisuuteen etenkin Yi-dynastian aikana.

Japanissa kokonainen kirjallisuusgenre (novelleja, runoja, tarinoita) rakkaudesta samuraiden ja jopa buddhalaisten munkkien ja temppelipoikien välillä kehittyi myöhäisenä keskiaikana.

1300-luvun tarinassa japanilainen buddhalainen munkki, joka on intohimoinen bodhisattva Kannonin palvoja, palkitaan bodhisattvan toimesta uskostaan nuorella miesrakastajalla, joka on itse Kannonin ilmentymä.

Buddhalaisuus uskontona

Mitä tahansa uskontoa voidaan väärinkäyttää. Ei yksikään tietty uskonto ole ”hyvä”. Kaikilla uskonnoilla on potentiaalia hyödyttää yhteiskuntaa jos niitä harjoitetaan ”hyvin” aikomuksin...

Jotkut ihmiset eivät pääse sisälle Jeesuksen rakkauden sanomaan, jos heidät kyllästettiin syntymästä saakka tuhoisalla kristillisellä dogmalla. Buddhalaisuus antaa heille uuden alun.

Kuka tahansa on vapaa omaksumaan minkä tahansa osan buddhalaisuutta, jonka tuntee toimivaksi itselleen, ja jättämään loput. Kysymys on sinusta ja mielestäsi. Se on oma henkilökohtainen polkusi. Buddhalaisuus on tilastollisesti vähemmistö-uskonto, ja me HLBTQ-ihmiset emme luonnoltamme ole mukautujia jotka ottavat tavakseen seurata laumaa.

Tosiasiallisesti buddhalaisuudessa ei ole kumarrettavaa jumalaa isolla J:llä. Antaumuksesta on paljon puhetta, mutta tällä on enemmän tekemistä omien itse-keskeisten tapojemme kanssa työskentelystä, jotka aiheuttavat meille niin paljon surua elämässämme.

Buddhalaisuus ei varsinaisesti ole uskonto; itseasiassa se on fenomenologinen ja filosofinen järjestelmä joka jäsentää itsemme ja todellisuuden todellista luonnetta; se on käytännöllinen järjestelmä, joka on suunniteltu vapauttamaan meidät omista tavanomaisista harhakäsityksistämme koskien olemassaolon tapaamme. Tämän järjestelmän seuraamisen tulos on sisäisen vapauden tila, joka ylittää kaiken ulkoisen alistamisen tai olosuhteet, joiden normaalisti ajattelisimme pidättelevän meitä. Kun oivallamme itsemme ja ilmiöiden tyhjän luonnon, lakkaamme olemasta kummankaan uhreja.

Kuitenkin buddhalaisuus selvästi täyttää useimmat uskonnon määritelmät. Buddhalaisuus ei kiellä jumalten ja toisten maailmojen olemassaoloa, ja monien buddhalaisten traditioiden hengelliset harjoitukset sisältävät erityisten olentojen, kuten Avalokitesvaran (Kwan Yin Kiinassa, Kannon Japanissa) kunnioittamista ja rukousta. Kuitenkin ytimeltään buddhalaisuus on ei-teistinen uskonto, ja toisin kuin muut maailman uskonnot, se ei ole ilmestysuskonto. Buddha teki selväksi että sen mitä hän opetti, hän oli löytänyt itse omien ponnistelujensa kautta.

Buddhaa itseään kunnioitetaan, ei jumaluutena tai yliluonnollisena olentona, vaan hyvin erityisenlaisena ihmisenä. Hän oli ihminen joka saavutti äärimmäisyyden inhimillisen potentiaalinsa kehityksessä. Buddha opetti että tämä saavutus on jokaisen ihmisen ulottuvilla, ja hän käytti elämänsä opettaen käytännöllistä metodologiaa, jonka seuraaminen mielen puhtaudella ja suurella määrätietoisuudella tekee mahdolliseksi muiden tavoittaa sama päämäärä. Toisin sanoen, hän opetti metodia pikemmin kuin oppia.

Kun hänen opetustensa oikeellisuutta kysyttiin, Buddha ei viitannut jumaluuden korkeampaan auktoriteettiin. Hän selitti että hänen oppinsa perustuvat hänen omaan suoraan henkilökohtaiseen kokemukseensa, ja hän kutsui kaikkia kiinnostuneita kokeilemaan itse oliko hänen opettamansa metodi tehokas.

Buddhalainen polku ei tietenkään ole kaikkia varten. Todellakin, uskonto on silti turn off monille, ei väliä kuinka makea hunajapurkki sateenkaaren päässä voikin olla. Mutta ihmisten uskomusten epäkunnioittava väheksyntä voi johtaa samaan yksisilmäiseen ahdasmielisyyteen joka on sokaissut ne homofoobikot joita vastaan homoyhteisö taistelee.

Lähteet: